Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Wynd Chymes: Pretty Girls Everywhere (1983 reissue)

Wynd Chymes: Pretty Girls Everywhere

December 27, 2015

Rating: 7/ 10

The original release on US RCA, 1984
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta


1) We Are Wynd Chymes
2) Pretty Girls, Everywhere
3) Unconditional Love
4) Stand Up And Shout About Love
5) You Are Everything To Me
6) Festival
7) I Can't Say Goodnight
8) Stank
9) I'm Gonna Love You Forever
10) Unemployment Line
11) Lonely Lady

Bonus Tracks:
12) Stylin, Smilin' And Profilin' (12" Version)
13) Checkin' Out Your Stuff (12" Version)

Wynd Chymes oli funk-yhtye, joka ehti julkaista RCA-levymerkille kaksi albumia vuosina 1982-1983. Näistä ensimmäinen, Arrival oli Cameo-mies Anthony Lockettin tuottama, ja levyn ehti CD:nä julkaista hollantilainen Vinyl Masterpiece/PTG. Tämän yhtyeen kakkosalbumin tuotti sitten Larry Graham, ja Funky Town Grooves otti levyn ohjelmistoonsa. Bonus-raidoissa on kaksi maksisinkkua edelliseltä albumilta Arrival.

Alex Henderson on kansiteksteissään nähnyt tällä kertaa sen verran vaivaa, että on jäljittänyt yhden vanhan Wynd Chymes-jäsenen haastattelua varten, ja pasunisti Morris Henderson kertoo, miten kakkoslevyn tuottajaksi puntaroitiin Jimmy Jamin ja Terry Lewisin sekä Larry Grahamin välillä. Jimmy Jam & Terry Lewis edustivat kuitenkin yhtyeen makuun liian Prince- henkistä soundia, ja päätyivät Larry Grahamiin, joka Sly Stone-taustansa ja funk-basistina oli yhtyeen vanha idoli. Graham oli kuitenkin omalla soolourallaan keskittynyt viime vuosina kovasti balladeihin, ja niitä saatiin runsaasti myös tälle levylle. Siten funk-fanille levyn anti saattaa osin olla pettymys, koska noita romanttisia soul-balladeja on runsaasti.

Funk-faneille albumin anti jää yllättävänkin niukaksi, ja itsekin olisin toivonut enemmän ehtaa funkia kiekolle. Larry Grahamin yksin kynäilemä Stank on kuitenkin jo ajankohtaan (v. 1983) nähden yllättävänkin vanhan ajan torvivetoista funkia, ja esim. vanhat Bar-Kays-fanit hurmaantuvat soundeihin. Larry itse ei kuitenkan liittynyt mukaan peukkubassottelemaan, vaan yhtyeen oma basisti Kenneth Morris hoitelee basistin tontin. Toinen 70-luvun kuuloinen torvivetoinen funk We Are Wynd Chymes avaa raidan, ja yhtye tosiaan lausuu nimensä kuten se olisi Wind Chimes. Kappale on lähes kokonaan torviriffien varassa, ja muu anti jää lähinnä otsikon hokemaan. Basisti pääsee kuitenkin vetäisemään muutamat rompsutukset.

Kappaleen Stand up and Shout about Love kirjoittajista löytyy Larry ja Tina Grahamin ohella yllättäen Sam Dees, ja tämä raita käynnistyy hempeänä balladina, mutta muuttuu alle minuutissa basso-pomputtelun myötä kertosäkeessään midtempo-funkiksi ja kahden ja puolen minuutin kohdalla Sly Stone-hengessä veivatuksi funkiksi. P-funk-vaikutteet kuultavat puolestaan läpi raidalla Unemployment Line.

Tähän jää kuitenkin kakkosalbumin funk-anti ja lohdutukseksi funk-faneille FTG on loppuun liittänyt bonus-raitoina edellisen albumin funk-maksit Stylin, Smilin' And Profilin' ja Checkin' Out Your Stuff. Loppumateriaali on pitkälti romanttista balladisoulia, mutta Larry väläyttää mukaan myös yhden doo wop -hengessä lauletun rallin (nimikappale Pretty Girls, Everywhere).

Klassista laatu-soulia saksofoneineen edustaa kappale Unconditional Love. Wynd Chymesin lauluosolistilla Michael Bethea on korkea tenori, joka olisi ehkä kaivannut tuekseen laulueyhtyemäistä harmonisointia. Bethea on jatkanut Wynd Chymesin jälkeen soolouralla esittäen modernia gospelia.

Huikea sopraanolaulajatar Alfie Silas oli vuonna 1983 niin ikään Larry Grahamin tuotettavana, ja niinpä Larry tuo Alfien vierailemaan myös Wynd Chymesin levylle, jolla Alfie duetoi Michael Bethean kanssa balladin You Are Everything to Me.

Balladien lomaan jää vielä yksi midtempo-soul-raita Festival, jolla Bethan laulaa melodista vahvasti back beat -poljentoista soul-laulua. Tässäkin lauluyhtyesovitus olisi tuntunut luontevalta. Samaa voi sanoa Brian Potter-Len Ron Hanks-sävelmästä I Can't Say Goodnight, joka kuulostaa kuin Four Topsien ohjelmistosta poimitulta, ja en tiedä, kuka laululla vetäisee Larry Graham-maiset karjaisut, mutta ei yhtyeestä ollut lauluyhtyeeksi.

Albumin lopulla rauhoitutaan akustisissa soundeissa balladihempeilyyn, ja kyllähän tämä oli syntetisoituvien ja rock-sävytteisten listahittien aikakaudella kaupallinen itsemurha. Kun albumilta lohkottiin sinkuksi vielä albumin vanhakantaisimmat laulut, doowop-henkinen nimikappale kääntöpuolellaan midtempo-soul Festival, sekä perinteisimmät soul-balladit Lonely Lady / Unconditional Love, niin levyn totaalinen floppaus myyntilistoilla oli varmistettu. Yhtyeen taru päättyikin tähän albumiin, ja Michael Bethea siirtyi hengelliselle puolelle soolouralle.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page