Kuten juuri arvioitu Esther Williams-albumi Inside of Me, tarjoaa tämä varsin tuntematon Waldo-yhtye vuodelta 1982 musiikkia Prelude-miesten Willie Lester ja Rodney Brown tuottamana, nyt koko albumi on heidän tuotantoaan. Co-producer-tittelillä kolmantena tuottajana on Waldo-yhtyeen vokalisti Tyrone Lester ja executive producer-tittelillä Columbia-merkin pomo Larkin Arnold. Tämä albumi julkaistiinkin Columbialla, vaikka soundi on tuttua Lester & Brownia Prelude-aikakaudelta.

Oikeastaan odotukset albumille olivat itsellä niin korkealla, että ensikuuntelu oli pettymys, sillä eihän albumilla ole saman tason klassikoita kuin jokin Bobby Thurstonin Check out the Groove samoilta tuottajilta. Albumillinen ennenkuulematonta Lester & Brownia aidoilla tutuilla soundeilla vuodelta 1982 kuulosti joka tapauksessa houkuttelevalta, ja ihan kohtuullisen vahvaksi kiekoksi tämä lopulta osoittautuu. Ne menestykseen välttämättömät huippuraidat ja sinkkuhitit albumilta kuitenkin puuttuivat, ja siksi kai albumi olikin hautautunut tuntemattomuuteen - en muista albumista koskaan edes kuulleeni tai lukeneeni.

Itse Waldo oli siis 5-henkinen yhtye, jossa oli äreän ääninen baritonivokalisti (ilmeisesti tuo tuotttajana mainittu Tyrone Lester, mutta toiseksi päävokalistiksi mainitaan James T. Brown), ja taustoilla soittivat lisäksi ilmeisesti Lester & Brownin vakioapurit, vaikka esim. puhaltajia ei ole lainkaan mainittu albumin muusikko-krediiteissä. Soundi on siis alusta loppuun ehtaa Lester & Brownia kuten esim. Bobby Thurston, Sharon Redd- ja Gayle Adams-levytyksillä Preludella, ja kaksikkohan ehti tuottaa myös tunnetumpia soul-artisteja kuten Al Johnson, Stephanie Mills ja Evelyn "Champagne" King. Kaksikon soundi edusti kuitenkin nopeasti suosioltaan haihtuvaa soul-disko-poljentoa, kun 80-luvulla Kashif ja kumppanit toivat syntetisaattoreihin rakentuvan urbaanin funk-soundin, joka nopeasti syrjäytti mm. jousi- ja torvi- sovituksiin ja isompaan soittomiehistöön rakentuneen disko-soul-soundin myös tanssilattioilla.

Tutuinta Lester & Brown-menoa albumilta edustaa When It Comes to You, jossa on kaksikon tuttu mehevä ja tuhti mutta samalla letkeä back beat -poljento, jota höystetään rytmikitaralla, basson napsutuksilla, torvikuvioilla ja kosketinsoitinkuvioilla. Kaksikolle oli tavanomaista myös upottaa mukaan jazzahtavia breikkejä kesken tanssipoljennon, esimerkiksi kosketinsoittimilla tai kitaralla soitettuna. Toisaalta tämäkin kappale kuvastaa, että Lester & Brown-musiikin heikoin osa oli laulusävelmä, sillä laulunkirjoittajina kaksikko oli keskinkertaista tasoa, ja kertosäkeeseen kovasti satsaavat laulelmat olivat sellaisenaan heppoista tasoa. Tämä selittää kaksikon tuotosten vaatimattoman soul-listamenestyksen, sillä radiosoitossa ja kotioloissa Lester & Brown-tuotokset olivat vähemmän kiehtovia kuin tanssiklubeilla.

Niinpä tämänkin albumin sinkkulohkaisu You Bring Out The Freak In Me jäi soul-listoilla sijalle 63. isosta levymerkistä ja laadukkaasta tuotannosta huolimatta. Kappale on vahvasti funk-henkinen rullailu, jolla toistetaan turhankin paljon simppeliä kertosäe-hokemaa, mutta funk-henkisessä taustagroovessa ja soitannassa ei ole marmattamista.

Sinkkua parempia raitoja levyllä ovat kuitenkin mm. sähäkkä avausraita Looks Can Be Deceiving, jonka tuttua Lester & Brown -menoa höystetään verrattomalla jazzahtavalla pianosoololla, ja torvikuviot ovat lennokkaat. You Better Play Your Cards Right on tuhti tiheiden puhallinkuvioiden värittämä midtempo-rullailu, kun taas Love I Feel Inside on ilmavampi ja kesäisempi rento soul-pala. Ainoa balladi, nimikappale Love Don't Grow On Trees on konventionaalinen keskitasoinen soul-balladi, jonka tulkitsee hieman Al Johnsonin kuuloinen toinen yhtyeen pääsolisti James T. Brown.

Soul Town Rating: 7/10