Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Tyrone Davis: Let's Be Closer Together (1977 reissue)

Tyrone Davis: Let's Be Closer Together

July 16, 2015

Rating: 7/ 10

The original release on US Columbia, 1977
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2015
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) All You Got 6:08
2) I Just Can't Keep Going On 4:35
3) If That's What It Takes 4:29
4) Playing in the Sand 5:22
5) This I Swear 5:59
6) I Got Carried Away 5:05
7) You Need Love 3:35
8) Let's Get Closer Together 5:44
Bonus tracks:
9) This I Swear (7" Version) 3:41
10) All You Got (7" Version) 3:46

Hyvin myyneen Tyrone Davisin Columbia-debyytin Love and Touch jälkeen Columbia ei lähtenyt muuttamaan juuri mitään, vaan Leo Grahamin annettiin jatkaa tuottajana ja taustajoukot pysyivät samoina. Albumin avausraitana oli jälleen nopeatempoinen diskokelpoinen rullaus All You Got, mutta siitäpä ei nyt valittukaan sinkkupoimintaa, vaan albumia edeltänyt single oli vinyylin B-puolen avausraita This I Swear. Siinäkin on kepeä uptempo-poljento, jossa painopiste on kuitenkin selkeämmin Tyronen laulamassa melodiassa tarttuvinen kertosäkeineen. Laulua ryyditetään torviriffein ja jousikuvioin. Soul-listan top teniin tämäkin kapusi, vaikka kappaleessa ei ollut samaa iskevyyttä kuin edellisen albumin kärkihitissä Give It up. Kelpo perus-soulia joka tapauksessa.

Jumputtavampi ja tanssilattiavetoisempi All You Got oli sitten kakkossinkku. Se jäi sijalle 32 korkeimmillaan, enkä usko, että kappale olisi albumin ensisinkkunakaan noussut top teniin asti, sen verran keskinkertaisemmasta menopalasta oli kyse.

Avaussinkun B-kylkenä ollutta laulua Givin' Myself To You ei, harvinaista kyllä, kelpuutettu albumille, mutta kakkossinkun kääntöpuolena ollut I Got Carried Away löytyy. Se on laadukas Leo Grahamin yksin kirjoittama soul-balladi, jolla tyttökuoro toistaa kertosäemelodiaa, kun Tyrone vaikeroi menetetyn rakkauden perään. Kuten Graham totesi debyytin yhteydessä, tämänkin olisi voinut viedä pidemmälle ja rankemmaksi deep-osastolle, nytkin tunnelmaa on, mutta tausta keinuu kepeänä pianokuviointeineen.

Albumin soul-helmi on kuitenkin Leo Graham-James Mack-sävelmä I Just Can't Keep on Going, josta on minusta suorastaan käsittämätöntä, ettei levy-yhtiö tai sen tuottajat kuulleet esityksen potentiaalia ensiyrittämällä. Midtempoisen laulun taustassa on samaa tyylikkyttä ja aistikkuutta kuin Johnny Bristolin saman aikakauden hiteissä, ja sävelmä on erinomainen. Minusta tässä oli jopa ykköshitin ainekset, ehdoton klassikko. Vuoden 1980 Tyrone-albumille sama laulu levytettin sitten uudelleen ja jopa nostettiin albumin otsikoksi, mutta isoa hittiä siitä ei koskaan saatu. YouTubeen syötetyt versiot näyttävät olevan vuoden 1980 modernisoitua versiota, jota britit kehuvatkin "Modern soul"-klassikoksi ja näköjään muutkin ovat havainneet Johnny Bristol -vaikutteet.

Heikki Suosalon Soul Express -haastattelussa vuonna 1995 myös Tyrone Davis harmitteli hukattua tilaisuutta I Just Can't Keep on Goingin valtavan hittipotentiaalin kanssa. Alex Hendersonin puukorvilta I Just Can't Keep on Going menee toki kokonaan ohi, ja hän ei noteeraa raitaa millään tavalla kansiteksteissään. Leo Graham Alexin haastattelussaan joka tapauksessa kehuu albumia ja sanoo, että se kuulostaa yhä hänestä hyvältä ja "they're songs that I feel are standing the test of time".

Albumin balladeilla oli monin paikoin alakuloinen, haikea tunnelma, ja ne olivat yleissävyltään hyvin sofistikoituneita. Kaukana siis mistään deep-soulin palosta ja vimmasta, mutta Leo Grahamin sävelmät ja sovitukset olivat tyylikkäitä ja melodisia. Taustoja väritetään mm. huilun (James Mack), harpun ja oboen soundein. Playing in the Sand:in taustalle lisätään myös merenrantaefektejä.

Albumin otsikkomelodia Let's Be Closer Together on jälleen Leo Graham-James Mack-sävelmä, jossa on hivenen hissukkainen tunnelma ja liki pysähtynyt rytmi. Taustakin jää jousien ja pianon varaan. Ehkä tämä oli jo liiankin aikuisviihdettä soul-miehille.

Kyllähän tämäkin albumi osoitti selkeästi, miten Leo Grahamin vahvuudet olivat sofistikoituneiden soul-balladien parissa, kun taas menopalat eivät olleet hänen vahvin valttinsa.

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page