Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Manhattans: It Feels So Good (1977 reissue)

The Manhattans: It Feels So Good

October 2, 2016

Rating: 8/ 10

The original release on US Columbia, 1977
Now available as a CD reissue by UK SoulMusic /Cherry Red, 2013
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) I Kinda Miss You
2) Up On The Street (Where I Live)
3) Let's Start It All Over Again
4) It's You
5) I'll See You Tomorrow
6) It Feels So Good To Be Loved So Bad
7) It Just Can't Stay This Way
8) We Never Danced To A Love Song
9) Mind Your Business
10) Too Much For Me To Bear
Bonus Tracks:
11) I Kinda Miss You (US Single Edit)
12) Gypsy Man (US Non - Album "B" Side)
13) It Feels So Good To Be Loved So Bad (US Single Edit)
14) We Never Danced To A Love Song (US Single Edit)

Vuoden 1977 Manhattans-albumi It Feels So Good julkaistiin CD-formaatissa vuonna 2014 David Nathanin Soul Music -levymerkillä, joka oli tuolloin vielä englantilaisen Cherry Redin jakelussa. Levyä saa tätä kirjoittaessa alle viiden punnan hintaan, joten levyn kysyntä ei ainakaan vielä ole ollut kaksista. Albumi on kuitenkin laadukas 70-lukulainen Manhattans-kiekko, joka on täynnänsä Gerald Alstonin sielukkaasti pusertamia balladeja, pop- ja diskokosiskeluja ei enää Columbian tarvinnut juurikaan yhtyeelle tuupata, koska yhtye oli saavuttanut suurimmat menestyksensä balladeilla.

Albumilta lohkottiin kolme singleä, jotka kaikki nousivat soul-listan top teniin. Ensimmäinen niistä oli albumin avaava I Kinda Miss You, jossa edellistä, platinaa myynyttä megahittiä Kiss and Say Goodbye muistutti Blue Lovettin bassoääninen monologi, mutta Gerald Alstonin vetämä sävelmä (Bluen käsialaa kuten tuo em. megahittikin) on kyllä ihan täyttä soulia eikä mitään countrya, kuten tuota edeltäjää parjattiin soul-piireissä ja yhtyeen omien jäsentenkin keskuudessa. En myöskään nyt kuule, että Alstonia olisi käskytetty laulamaan kesysti, vaan kyllä hän painelee ihan kunnolla, ei nyt ehkä ihan samalla gospel-vimmalla kuin parhaimmillaan, mutta ei tätä minusta ole mitenkään suunnattu pop-markkinoille. Ja kuvaavaa on, että kun Kiss and Say Goodbye oli pop-ykkönen, tämä jäi pop-listoilla sijalle 46.

Kansiteksteissä yhtye taas naureskelee, että kappaleesta levytettiin myös X-rated-versio, joka levisi promona ja joku radio-DJ kuulemma sai kenkää sen soittamisesta. Youtubessa on tuo Kiss and Say Goodbyen X-rated-versio, jossa jätettävää naista kutsutaan intron rapissa huoraksi ("goodbye bitch") yms. "hauskaa", en ole kuitenkaan kuullut tämän I Kinda Miss You-sinkun X-rated rapia, eikä sitä ole myöskään tällä uusintajulkaisulla. No, kai tuo oli Blue Lovettin mielestä erittäinkin hupaisaa vetää samalla bassomonologilla "wife wants to kick my ass" -tarinaa.

Albumin kakkossinkuksi lohkottiin tyylikäs ja sielukas balladi It Feels So Good To Be Loved So Bad, joka nousi vielä pykälän korkeammalle kuin edeltäjänsä, sijalle 6. kun I Kinda Miss You oli seitsemäntenä korkeimmillaan. Tämä laulu oli Teddy Randazzon kynästä, ja Teddyhän oli kirjoittanut jo Manhattansien vuoden 1971 minihitin A Million to One. Gerald muistelee, miten Randazzo oli muuttanut asuntonsa täydeksi studioksi, ja pelkkää demoa varten asunnon olohuoneessa oli täysi orkesteri. Tuottaja Bobby Martin kyseli, että mitäs minun pitäisi tälle vielä tehdä, saatuaan demon kuultavaksi - koska kappale oli käytännössä demona jo valmis. (lue: Heikki Suosalon Manhattans Story, Part 3.

Albumilta saatiin vielä kolmaskin top ten -sinkku, kun heinäkuussa 1977 julkaistiin singleksi I've Never Danced To A Love Song, joka on Alstonin ja Sonny Bivinsin yhdessä kirjoittama sävelmä. Siinä on feikki-uptempo-aloitus, joka nopeasti kääntyy balladimoodiin, ja Gerald pääsee pursuttamaan antaumuksella hienoa omaa sävelmäänsä. Taustan yhtyelaulanta on hiillityn tyylikästä. Gerald mainitsee sekä tämän laulun että edellisen singlen omina suosikkinaan.

Jo noiden kolmen sinkkuraidan pohjalta albumi on erinomainen hankinta, ja minusta selvästi laadukkaampi kokonaisuus kuin edellinen levy. Ansaitusti nytkin tuli kultaa, vaikka albumi jäikin niukasti Soul-albumilistan top tenin ulkopuolelle sijalle 12.

Vuonna 1977 elettiin jo kiivasta disko- ja funk-kautta, ja pitihän noiden balladien lomaan Manhattansienkin pistää yksi party song, kun Mind Your Business on Manhattansien mittakaavassa yllättävänkin sysimusta funk, joskin yleistunnelmana on, että yhtye ei ollut tässä omalla mukavuusalueellaan. Bluen selitys Heikin haastattelussa oli "Columbia did the choosing of the songs, and they decided to put that on".

Paljon paremmin Manhattansien tyyliin soveltui rento ja kesäinen midtempoinen Up on the Street, josta olen kovasti oppinut pitämään vuosien varrella. Siinä on jopa Drifters-mäistä retrohenkeä, ja se soveltuu erinomaisesti juuri lauluyhtyetulkinnaksi. Tämän laulun oli kirjoittanut Kenny Kelly. Toinen puolinopea It's You on myös hieman 60-luvun Motown-melodioita mukaileva kepeä ja hyväntuulinen laulu, jossa on tosiaan aitoa lauluyhtye-henkeä Geraldin ja muun yhtyeen vuoropuhelussa.

Valssin rytmeissä etenevä balladi 'll See You Tomorrow on albumin popahtavin raita, ja Blue kuvailee sitä country-lauluksi. Sävelmä oli Bluen oma. Takaisin sielukkaampaan musiikkin palataan balladilla It Just Can't Stay This Way, joka oli Sonny Bivinsin käsialaa ja käynnistyy jälleen Bluen monologilla. Päätösballadi Too Much For Me To Bear oli yhtyeen promoottorin Bob Railey sanoitus, johon Manhattans kirjoitti melodian ilman mitään krediittiä itselleen. Gerald repii lyriikkaa kuin gospel-saarnaaja, ja tähän oli hyvä päättää yhtyeen tähän asti kovatasoisin albumikokonaisuus.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin etusivulle