Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Temptations: Touch Me
Alkuperäinen albumi Gordy 6164, 1985
Japanilainen uusintajulkaisu CD:nä, 2008
Tilaa CD-levy verkkokaupastamme / Click here to order:

Soul Town Rating: ***1/2

1) Magic 2) Givehersomeattention 3) Deeper Than Love 4) I'm Fascinated 5) Touch Me 6) Don't Break Your Promise To Me 7) She Got Tired Of Loving Me 8) Do You Really Love Your Baby 9) Oh Lover

Vuoden 1985 Touch Me on toinen 80-luvun Temptations-albumi, josta saatiin vuonna 2008 rajoitettu painos Japanista, ja sitä on vielä ollut hyvin saatavilla. Vaikka se onkin epätasaisempi kuin erinomainen Truly for You - joka oli paras Temptations-kiekko kymmeneen vuoteen - niin myös Touch Me on ehdottomasti pakko-ostos Temptations-faneille.

Touch Me yritti pitkälti kopioida Truly for You:n konseptia, ja albumilla oli jopa selvä follow up -kopio Treat Her Like a Lady-hitille, samojen kaverien (Ali Ollie Woodson-Otis Williams) kirjoittamana ja sanoituksinkin samasta teemasta, otsikkona nyt Givehersomeattention. Tällaiset followup-lämmittelyt olivat toki Motownin 60-luvun hittiperinteelle tuttu juttu, mutta ei välttämättä niin hyvä idea vuonna 1985, ja ainakin radio-dj:t eivät syttyneet tätä kopioita soittamaan. Kappaleesta puuttuu myös esikuvansa sähäkkyys tuotannosta, jota Tempparit yrittivät itse hoidella ilman Al McKayta ja Ralph Johnsonia, ja sävelmä ei ole samalla tavoin välitön ja melodinen kuin Treat Her Like a Lady.

Balladeja Tempparit osasivat kuitenkin jo tehdä pätevästi omin voimin, kun Ali Ollie ja Otis olivat kirjoittaneet upean otsikkosävelmän Touch Me, jossa on klassisten Dennis Edwardsin vetämien Temptations-balladien tyyppistä majesteettisuutta, runnovaa voimaa sekä värikästä yhtyelaulua taustoilla. Ali Ollie kokeilee myös huhuilunsa kestävyyttä ja kuinka pitkään pystyy venyttämään yhtä vokaalia.

Muut kaksi Temppareiden itse tuottamaa ja säveltämää raitaa olivat hieman raukeasti käynnistyvä leppoisa avausballadi Magic sekä jälleen Otisin ja Ali Ollien yhteistyönä syntynyt sävelmä Oh Lover, joka päättää albumin Treat Her Like a Lady-tyylisessä uptempo-menossa, mutta vähemmän mieleenpainuvin lopputuloksin.

Albumin vetonaulaksi oli kaavailtu Marcus Millerin tuottamaa ja yhdessä Luther Vandrossin kanssa kirjoittamaa raitaa Do You Really Love Your Baby, joka edusti aivan samaa tyyliä kuin kaksikko oli tehnyt Aretha Franklinille vuosina 1982-1983, mutta sävelmä oli tavanomainen ja jotenkin ennen jo kuullun makuinen, koska se muistutti kovasti mm. Arethan Get It Right-hittiä, joka oli listaykkönen vuonna 1983, mutta Temppareiden Vandross-hitti jäi sinkkuna sijalle 14. Luther itse oli mukana taustalaulajana, ja Marcus Miller tietenkin peukutteli bassoa tuttuun tyyliinsä. Näistä aineksista olisi tosiaan voinut odottaa enemmänkin.

Toinen albumin Marcus Miller -tuotos oli synteettinen midtempo-pala I'm Fascinated, joka jää kevyeksi välipalaksi ja muistuttaa hieman aiemman Back to Basics tyyliä.

Hieman yllättäen albumin kohokohdiksi nousee kaksi Bruce Millerin ja Russ Terranan tuottamaa raitaa. Niistä Don't Break Your Promise To Me on korkeaäänisen sopraanolaulaja Alfie Silasin kanssa duetoitu äärimmäisen klassinen, lähes 60-lukulaisen kuuloinen balladi, jonka aloittaa Ron Tyson falsetteineen (Ron on yksi säveltäjistä Alfien, Victor Carstarphenin ja Otis Williamsin kanssa), Alfie jatkaa seuraavalla säkeellä todella sielukkaalla korkealla äänellään, ja kertosäe vedetään Temppareiden harmonialla. Melvin Franklin lausuu bassollaan muhkeaäänistä monologia korostaen kappaleen 60-70-lukulaista tunnelmaa, ja Melvinin jälkeen Ali Ollie repäisee aivan mahtavan osuuden raspikurkullaan.

Heti perään seuraa albumin menopalojen ylivoimainen kärki, She Got Tired of Loving Me, jolla on yhtyeen parhaiden funk-raitojen magiikkaa, upea rikas sovitus puhallinsektioineen (kolme kovaa trumpetistia, kaksi fonistia, kaksi pasunistia), ja kappaleen yli minuutin mittainen basso-perkussio-rytmikitarabreikki kahden ja puolen minuutin kohdalla menee suoraan funk-historiaan. Ehkä hämmästyttävintä tässä loistokkuudessa on se, että kappaletta EI laula Ali Ollie Woodson, vaan se on annettu Richard Streetille, joka suorastaan ylittää itsensä tulkitessaan raitaa.

Kolmas Miller & Terrana-tuotos albumilla Deeper Than Love on sitten yllättävä rokahtava tasatahtinen koplotus, joka sekin on annettu Richardille. Epätasaisuudestaan huolimatta välttämätön hankinta Temptations-faneille. kun mukana on kolme ehdotonta huippu-uraa (Touch Me, Don't Break Your Promise To Me, She Got Tired Of Loving Me), muutama keskinkertaisempi ja vain yksi heikko lenkki. -IT

Temptations 80-luvulla

Temptations 70-luvulla

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page