The Temptations: Together Again
Alkuperäinen LP/CD-albumi Motown 6246, 1987
Ei tällä hetkellä varastossa. Tilaamme uuden tai käytetyn LP/CD-levyn eri pyynnöstä, lähetä sähköpostia ja pyydä tilaamaan.

Soul Town Rating: ***1/2

1) Look What You Started 2) I Wonder Who She's Seeing Now 3) 10 X 10 4) Do You Wanna Go with Me 5) Little Things 6) I Got Your Number 7) Every Time I Close My Eyes 8) Lucky 9) Put Your Foot Down

Temptations-kirjassaan yhtyeen johtohahmo Otis Williams kuvailee, miten Ali Ollie Woodsonin käyttäytyminen muuttui hiljalleen samanlaiseksi egotrippailuksi ja muusta yhtyeestä piittaamattomaksi kuin häntä edeltäneidenkin pääsolistien, ja Ali Ollie oli pistettävä jäähylle. Varmaan Ali Ollie oli edeltäjänsä Dennis Edwardsin tavoin jo tottunut olemaan yhtyeen napa ja uskoi valoisaan soolouraan, ja käyttäytyi sen mukaisesti - ei voinut vähempää kiinnostaa Otisin "kurinpito" myöhästymissakkoineen jne. Dennis oli puolestaan tuota soolouran ihanuutta saanut maistaa kahden keskinkertaisesti menestyneen mutta musiikillisesti vahvan albumin verran, ja hänet oli ollut jonkin pikkuklubi-esiintymisen jälkeen helppo houkutella takaisin Temptations-yhtyeeseen. Paluun kunniaksi uusi albumi otsikoitiin Together Again - yhdessä jälleen...

Tätä vuoden 1987 julkaisua ei ole prässätty CD-uusintapainoksena, jolloin alkuperäiset, silloiset verraten pienet CD-painokset vaihtavat tänä päivänä omistajaa melkoisilla hinnoilla. Käytetystä hyväkuntoisesta kopiosta joutuu hyvinkin pulittamaan lähes sata taalaa, vielä avaamattomasta uudesta kopiosta jo reilusti toista sataa. Toivottavasti uusintapainos tulee pikapuolin, minkä jälkeen albumia saa varmasti taas midprice-hinnalla kuten vuoden 1986 albumia To Be Continued, jota on jatkuvasti prässätty lisää CD:nä.

Missään tapauksessa kyseessä ei siis ole mikään 150 taalan arvoinen unohtumaton mestariteos, sillä tuottajina jatkoivat edellisen albumin onneton parivaljakko Bunetta & Chudacoff, mikä merkitsi taas outoja kompromisseja. Ja hölmöintä oli, että perinteisempää Temptations-soundia edustaneet raidat olivat vähemmistönä.

Albumia edeltäneenä sinkkuna lohkaistiin listoille hieman Lady Soul-tyyppinen pehmeäkulkuinen midtempo-balladi I Wonder Who She's Seeing Now, jonka perinteikkyyttä korosti Dennis Edwardsin muhkea laulanta ja Stevie Wonderin huuliharppusoolo. Lopputuloksena oli kolmossija soul-singlelistoilla - ei asiaa pop-listoille.

Tuottajilta näkyy jääneen kokonaan huomaamatta se trendi, mikä oli USA:n mustassa musiikissa menossa, sillä kun soul-listakärjissä juhlivat lähes järjestään laadukkaat balladit ja aidot instrumentit tekivät paluutaan soul-laulajien taustoille, tällä levyllä tuottajat kylvivät edelleen räiskyviä ja mäiskyviä menouria - ja balladeja oli vain kolme.

Minulla ei toki ole mitään menoraitoja ja funk-henkistä soundia vastaan, päin vastoin arvostan roimaa funk/boogie-tavaraa monin verroin enemmän kuin useimmat muut balladien nimiin vannovat soul-kolumnistit, mutta tämän albumin mäiskeet eivät todellakaan edusta lajinsa parhaimmistoa. Albumin avausraidasta Look What You Started saatiin kuitenkin I Wonder Who She's Seeing Now:n vanavesille vielä toinen soul-listojen top ten -sinkku, kun tämä tuottajaparivaljakon ohjelmoima väkevä rumpukone/syntiikka-funk käväisi sijalla 8.

Albumin oma suosikkini on kuitenkin kolmossinkkuna julkaistu balladi Do You Wanna Go with Me, jolla Dennis on todella elementissään ryöpyttäessään sävelmää, jota olivat kirjoittamassa Otis, Ron Tyson ja Victor Carstarphen. Dennis on siitä kiitollinen tuotettava laulajana, että hänelle ei tarvinnut lopulta kummoista sävelmää tarjota, kun hän omilla revityksillään ja itse lisäämillään ad lib -osuuksilla irrotteli balladista kuin balladista melkoisen näytöksen. Tämä siitä hyväksi malliksi.

B-puoli avautuu hämmentävällä pop-reggae-rallilla Little Things, mutta sitten meno paranee. I Got Your Number on menopuolen ykkönen albumilla, kun tausta rullaa vaihteeksi ilman koneita, vahvan torvisektion ryydittämänä, ja sävelmäkin on yllättävän melodinen (Average White Bandin Hamish Stuart on merkitty säveltäjäksi) ja koko hoidon kruunaa vahva fonisoolo (Jerry Peterson).

Ehdottomasti plussan puolelle menevät myös pop-maisen tarttuvat ja kepeät Every Time I Close My Eyes ja Lucky. Edellinen on Richard Streetin tulkitsema nätti balladi, jonka taustalle erityisesti sopraanosaksofoni ja liplattava perkussio luovat miellyttävän tunnelman. Tällaista olisi voinut odottaa Temptationsien Philly-albumille Thom Bellin johdolla. Lucky on upotettu jälleen kökömpään syntiikkapohjaan, mutta Ron Tysonin laulamassa sävelmässä on vaihteeksi 60-70-lukulaista hyväntuulisuutta á la Eddie Kendricks. Melvin väläyttää taas mainioita basso-osuuksia Tysonin falsetin kontrastiksi. Kunpa nuo syntiikkajouset vain saisi vaihdettua oikeisiin - torvet sentään ovat aitoja.

Albumi räsähtää takaisin "nykyaikaan" päätösuralla Put Your Foot Down, joka yrittää Dennis Edwardsin jyräyksen johdolla olla tiukkaa syntiikkafunkia, mutta tässä lajissa tuottajat ovat todellisia amatöörejä. Tämän alan spesialisteja olisi noihin aikoihin ollut tarjolla pitkä rivi, mutta tuottajat ovat itse työstäneet tämän flopin.

Harmi tätä epätasaisuutta, sillä levyn parhaat hetket osoittivat kuitenkin erityisesti Dennis Edwardsin olleen edelleen huikeassa vedossa. Iloa kesti kuitenkin varsin lyhyen ajan, sillä jälleen kerran Otis sai tarpeekseen Dennisistä jo ennen seuraavaa albumia - jolla taas palasi ruotuun Ali Ollie Woodson! Mainittakoon, että Dennis kokosi tämän jälkeen oman Temptations-ryhmänsä, kiertuoiden sillä myös Suomessa 90-luvulla. Jonkin oikeuskäynnin jälkeen Dennis kuitenkin joutui luopumaan Temptationsien nimellä esiintymisestä, ja on sen jälkeen kiertuoinut ja levyttänyt nimellä The Temptations Review featuring Dennis Edwards. - IT

Temptations 80-luvulla

Temptations 70-luvulla

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page