Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Temptations: Surface Thrills
Ei tällä hetkellä varastossa. Tilaamme uuden tai käytetyn vinyyli-albumin eri pyynnöstä, lähetä sähköpostia ja pyydä tilaamaan.

Julkaistu 1983
Soul Town Rating: **

A 1) Surface Thrills 2) Love on My Mind Tonight 3) One Man Woman 4) Show Me Your Love
B 1) The Seeker 2) What a Way to Put It 3) Bring Your Body Here 4) Made in America

Surface Thrills on heikoin 80-luvun Temptations-albumi ja lienee myös vahva ehdokas kaikkien aikojen pohjanoteeraukseksi Temppareiden levytyshistoriassa. Albumi on kuitenkin ymmärrettävä oireeksi aikakautensa trendeistä, sillä vuosina 1983-84 todellakin levy-yhtiöt tekivät kaikkensa häivyttääkseen ominaispiirteet mustien musiikista eli sitä pyrittiin fuusioimaan rockiin ja syntetisoimaan "värittömäksi", mikä oli keino saada näkyvyyttä ja sitä kautta myyntiä valkoisten massamarkkinoilla. Videoaikakausi oli tuonut Music Televisionin olennaiseen asemaan äänitemyynnissä, ja MTV:n lähetyksiin ei tunnetusti ollut mustilla aluksi pääsyä, jollei musiikki ollut riittävän rokahtavaa. Tätä sitten yritettiin...

Motownilla tuon ikävän tehtävän otti hoitaakseen tuottajaparivaljakko Dennis Lambert & Steve Barri, jotka tuottivat synteettisiä ja rokahtavia funk-raitoja sekä rentoja Pointer Sistersien pop-hittien tyyppisiä (á la Slow Hand) pop-soul-raitoja. Ajateltiin että "money talks and bullshit walks".

Albumin valttina oli toki edelleen Dennis Edwardsin raastava, sykähdyttävä vokalisointi, jonka myötä esim. levyn midtempoiset ja balladit ovat edelleen varsin kelpo kuultavaa. Totta puhuen kuitenkin jos tähän tyyliin olisi jatkettu, musta musiikki olisi tosiaan sulautunut valkoiseen ja lopputuloksena olisi ollut samaa väritöntä massaa, jota ajan trendimaakarit pyrkivät tuottamaan. Suomeksi sanottuna musta musiikki olisi pyyhitty pois uuden synteettisen ja "värittömän" musiikin rinnalta. "Music has no color", kuten positiivisesti sanottiin, kun kaikki mustan musiikin ominaispiirteet oli saatu filtteröityä ulos. Ja kanavat, jotka tätä edellyttivät mustilta, "eivät olleet rasistisia, vaan ainoastaan noudattivat suuren yleisön musiikkimieltymyksiä". Eli mustasta valkoista niin tervetuloa värilliset meidänkin kanavaan...

Luojan kiitos tämä trendi jäi lähinnä vuosien 1983-84 ominaispiirteeksi, eikä tyydyttänyt ainakaan mustaa väestöä, minkä näki Billboardin R&B-listoilta. Ja mikä tärkeämpää liiketoimintaa ajattelevien yhtiöiden kannalta: valkoinen väestö ei innostunut ostamaan mustien levyjä, vaikka nämä kuinka soittivat "väritöntä" synteettistä ja rock-henkistä musiikkia. Motownille osoitukseksi siitä, että valittu strategia oli väärä, riitti albumin ja sen ainoan listasinglen (Love on My Mind) "huippusijoitus" eli sija 17. soul-listoilla ja sija 88. pop-listoilla, jotka yksin riittivät vakuuttamaan jopa Motown-pomot siitä, että tämä ei ollutkaan se oikea strategia...

Kaiken jöötin keskelle jäi kuitenkin pari kuunneltavaa raitakin, jotka voidaan nostaa muun kuonan seasta. Sinkkuraita, tuo sijalle 17. noussut Love on My Mind on tosiaan Pointer Sistersien Slow Hand-formaattia mukaileva melodinen pop-soul-ralli, joka saa kaikki country-fanit hekumoimaan josko Conway Twitty levyttäisi tästäkin oikean kantri-version... Kelpaisi sitten rekkakuskien hyräillä laulua valtateitä ajellessaan!

What a Way to Put It olisi paremmalla sovituksella ollut sekin mainio raita, sillä säveltäjinä olivat itse Sam Dees ja Ron Kersey, ja taustoilla on niin fonia, trumpettia kuin flyygelitorvea, mutta sovittaja Benjamin Wright on pistänyt raidan keinumaan reggae-sävyisessä tunnelmissa...

Eipä tästä siis sen enempää. Levyä saa käytettynä vinyylinä tyypillisesti alle 5 taalan, ja enempi olisikin jo liioittelua... Omassa levyssäni komeilee tarra "näytelevy - ei myytäväksi" joten hinta on ehdottomasti ollut kohdallaan! -IT

P.S. Tarkistin vielä Otisin Temptations-kirjasta, mitä mieltä hän oli albumista, ja tässä kaikki mitä hän sanoo levystä: ”Toward the end of 1982 we started work on Surface Thrills, another of our more adventurous albums. Produced by Dennis Lambert and Steve Barri, it was dominated by what I call the ”white rock” sound – lots of synthesizers, drum machines, out-front guitar breaks. It made for an interesting detour, but a detour nonetheless.”

Temptations 80-luvulla

Temptations 70-luvulla

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page