The Temptations Diana Rossin ja Supremesien vieraana:
kaksi albumia yhdellä CD:llä

Diana Ross and the Supremes Join the Temptations
1) Try It Baby 2) I Second That Emotion 3) Ain't No Mountain High Enough 4) I'm Gonna Make You Love Me 5) This Guy's in Love With You 6) Funky Broadway 7) I'll Try Something New 8) Place in the Sun 9) Sweet Inspiration 10) Then 11) Impossible Dream
Julkaistu 1968
Soul Town Rating: ***

Olin todella tyytyväinen tämän albumin uudelleenjulkaisusta edullisena 2 albumia yhdellä CD:llä -painoksena, kun kylkiäsenä saa siis vielä toisen Supremes/Temptations- albumin Together. Molemmat levyt kun ovat olleet aivan tolkuttomissa hinnoissa, Craig Moerer myy kyllä vinyylialbumia 25 taalalla, mutta levyn japanilaispainos CD:nä ei ole houkutellut 29.99 punnan hintaan, vielä vähemmän yli 50 punnan hinnalla Amazonissa kaupatut käytetyt kopiot yksittäisestä CD:stä...

Ennakko-odotukset levyn musiikillisesta sisällöstä eivät ainakaan minulla olleet korkealla, koska oletin albumien olevan pop-väen kosiskelua, leppoisissa sunnuntai- tunnelmissa levytettyjä pop-coverointeja tutuista hiteistä. Kieltämättä siltä levy monin paikoin kuulostaakin, mutta on sillä omat kohokohtansa ja mielenkiintoiset hetkensä.

Join the Temptations-albumi on julkaistu marraskuussa vuonna 1968, kuukautta aiemmin kuin Temptationsien oma albumi Live at the Copa, joka esitteli ensi kertaa David Ruffinin korvanneen uuden päävokalistin Dennis Edwardsin. Toisin kuin tuolla kuukautta myöhemmin julkaistulla Live at the Copa-levyllä, Dennisiä ei tällä levyllä pistetty laulamaan Ruffinin tunnetuksi tekemiä raitoja, vaan häntä ajettiin varovaisemmin sisään pistämällä hänet duetoimaan Supremes-keulakuvan Diana Rossin kanssa mm. muiden Motown-artistien hittejä. Avausraidalla on ison orkesterin myötä jazzahtavaa menoa, mutta muuten meno on tuttua Motown-poljentoa.

On kuitenkin huomattava, että tämä oli varsinaisesti Supremes-levy, jolla Temptations oli vieraileva artisti, ei toisin päin. Niinpä Diana tyypillisesti aloittaa laulut omalla säkeistöllään, ja Temppari-vokalistit liittyvät duetoimaan toisessa säkeessä ja kertosäkeessä. Levylle valittiin siis lähinnä muiden Motown-artistien viimeaikaisia menestyspaloja, mm. Marvin Gayen, Smokey Robinson & Miraclesin ja Stevie Wonderin hittejä.

Otollisia olivat erityisesti ne laulut, jotka alun perinkin olivat duettoja, kuten Marvinin hitit Tammi Terrellin kanssa. Dennis Edwards sopikin hyvin tulkitsemaan Marvinin osuuden kappaleella Ain't No Mountain High Enough. Eddie Kendricks tulkitsee puolestaan Dianan kanssa Miracles-hitit I'll Try Something New ja I Second That Emotion sekä Dee Dee Warwick-hitin I'm Gonna Make You Love Me, joka on muuten Philly-legendojen Gamble ja Huff 60-luvun kynäilyjä.

Itseäni kiinnosti kovasti Dennisin tulkinta Wilson Pickettin jämäkästä hitistä Funky Broadway (alun perin Dyke & the Blazers). Hyvin Dennis sen pursuttaa, vaikka ei Pickettin tulkinnalle pärjääkään.

Albumilla on sellainenkin erikoisuus, että Temptationsien johtohahmo Otis Williams laulaa sooloa nätillä Bacharach-David-klassikolla This Guy's in Love With You, josta Dionne Warwick teki soul-hitin vuoden 1969 alussa (jolloin Guy tietysti vaihdettu Girl), mutta Herb Alpert oli tehnyt sävelmän pop-hittinä jo tutuksi aiemmin vuonna 1968. Otisin varovaista, hempeää tulkintaa kuunnellessa tulee aika äkkiä selväksi, miksi hän ei ollut yhtyeen päävokalisti, ja tavallaan ymmärtää paremmin sitä arroganssia, jolla monet yhtyeen pääsolistit ovat pönkittäneet asemaansa "oikeana" yhtyeen johtotähtenä. Kaipa heitä harmitti, että yhtyeen johtaja oli vokalistina kuin harmaa varpunen heihin verrattuna, mutta Otisin kunniaksi pitää tosiaan mainita, miten hän on kerta toisensa jälkeen onnistunut löytämään uusia järeitä päävokalisteja soolouralle ja omia varjo-Temptations-yhtyeitään vetämään lähteneiden laulajien tilalle.

Albumilla jaetaan tosiaan harvinaisen demokraattisesti soolotilaa eri Temptations-jäsenille, ymmärrettävästi kun David Ruffin oli juuri potkittu pihalle, jolloin haluttiin korostaa että yhdestä egotrippaajasta ei oltu riippuvaisia. Niinpä Otisin, Dennisin ja Eddien lisäksi soolotilaa saa Paul Williams, joka tulkitsee omaperäisellä käheällä äänellään Stevie Wonderin hitin Place in the Sun, joka etenkin Dianan osuuksilla on silkkaa poppia, mutta Paul tuo esitykseen särmää ja sielukkuutta. Paul saa uudelleen soolotilaa keskitasoisella Smokey Robinson-sävelmällä Then (alun perin Four Tops-levytys), samoin kuin avausraidalla Try It Baby. Bassovokalisti Melvin Franklin pääsee myös väläyttelemään tuolla raidalla, joka on lopulta aika mainio jazz big band -versio varhaisesta vuoden 1964 Marvin Gaye -hitistä - jolla muuten Temptations lauloi taustoja!

Sweet Inspiration on Sweet Inspirations-nimisen tyttöyhtyeen (jossa lauloi Cissy Houston, Whitneyn äiti) hitti, joka masteroidaan tällä levyllä letkeään Motown-poljentoon solisteinaan Eddie Kendricks ja Diana. Albumi päättyy viihdestandardiin The Impossible Dream, joka on pitkälti Dianan soolotulkinta.

Kaiken kaikkiaan aivan kelpo kuunneltavaa, eli paljon parempi kuin lähtökohdista odotin, mutta toki kaukana siitä mitä Allmusic.com suitsuttaa ikään kuin välttämättömänä kaikille Temptations-, Supremes- ja Motown-faneille. Jos haluat kuulla Temps-tulkintoja Dianan duettoparina muiden artistien hiteistä, niin kyllähän tämä menettelee, vaikka ei tällä levyllä ole yhtään todellista Temptations-klassikkoa. Mainittakoon kuitenkin, että levystä muodostui megamenestys, kun se oli 4 viikkoa soul-albumilistan ykkösenä ja pop-listoillakin kakkosena. Joulun alla vuonna 1968 julkaistu sinkku I'm Gonna Make You Love Me oli sekin iso hitti sekä soul- että pop-puolella. -IT

Diana Ross & the Supremes / The Temptations: Together
Julkaistu 1969
Ei saatavana yksittäisenä levynä tällä hetkellä, mutta ks. alla yhteislevy Join the Temptations/Together.
Soul Town Rating: **1/2

Stubborn Kind of Fellow / I'll Be Doggone / Weight / Ain't Nothing Like the Real Thing / Uptight (Everything's Alright) / Sing a Simple Song / My Guy, My Girl / For Better or Worse / Can't Take My Eyes Off You / Why (Must We Fall in Love)

Kun Join the Temptations -albumi Supremesien ja Temptationsien yhteiskiekkona nousi suureksi menestykseksi, oli selvää, että sille levytettiin pikaisesti jatkoa. Tämä sopi varmaan erinomaisesti juuri Temptationseille, koska heillä saattoi olla pelko siitä, että David Ruffinin lähtö olisi koitunut heille kaupallisen menestyksen romahdukseksi, mutta nyt nämä Supremes-yhteislevytykset pitivät Temptationsit jatkuvasti listakärjessä, myös omien varsinaisten julkaisujen lomassa.

Aikajärjestyksessä seuraava Supremes/Temptations-yhteistyö oli alkuvuodesta 1969 julkaistu TCB (joka sekin on saatavana edullisena CD-painoksena), kun taas loppuvuodesta 1969 saatiin markkinoille samaan aikaan kaksikin Supremes/Temptations-albumia, tämä Together ja TV-live-äänite On Broadway.

Together sopii Join the Temptations-albumin pariksi "2 albums on 1 CD" -levylle mainiosti juuri siksi, että kyseessä oli jälleen studio-levy, jolla konsepti oli pitkälti sama eli versioitiin muiden artistien hittejä, etenkin Motown-tähtien hittejä. Tuottajana molemmilla levyillä oli enemmänkin kakkosdivisionaan Motown-tuottaja Frank Wilson.

Näiden levyjen julkaisun välillä oli kuitenkin ehditty julkaista jo kaksi varsinaista Temptations-studiolevyä, eli Cloud Nine ja Puzzle People, joilla Temptationsien tyyliä muokattiin modernimmaksi ns. psykedeelisen soulin kauden mukaiseksi, jolloin aineksia viljeltiin rockin ja funkin puolelta Sly & the Family Stonen hengessä. Näiden mukaista soundia ei kuitenkaan juuri kuulla tällä Supremes-yhteislevyllä, vaan tämä on aivan perinteistä 60-luvun Motown-soundia. Poikkeuksena Sly-cover Sing a Simple Song, jolla Dennis on tietysti elementissään, mutta Diana totaalisen hukassa dingi-dingi-ding-helähdyksineen.

Dennis Edwards oli järeänä ja raamikkaana miehenä sopiva jyrääviin psykedeelisiin raitoihin, mutta tällä pop-henkisemmällä ja melodisemmalla albumilla Dennis jäi taas paljolti rivimieheksi, kun Eddie Kendricks saa runsaasti soolotilaa, ja toki hänen falsettonsa sopiikin paremmin popahtaviin melodisiin ralleihin heleä-äänisen Diana Rossin duettopariksi.

Versiointeina oli jälleen Marvinia, Stevie Wonderia, Wilson Pickettiä. My Guy, My Girl on tietenkin medley, joka alkaa Mary Wellsin My Guy-hitillä ja sitten vaihtuu Tempparien My Girl-sävelmään, ja vuoroin otetaan kummastakin säkeitä. Dennis Edwards laulaa David Ruffinin alun perin laulamat osuudet My Girl:issä.

Singlenä julkaistu The Weight oli alkuvuodesta 1969 Aretha Franklin-hitti, jonka nyt tulkitsi Eddie Kendricks korkealla falsetillaan yhdessä Diana Rossin kanssa. Tällä ehkä yritettiin mukailla Sly & Family Stone -linjaista funkin ja popin sekoitusta, sillä sävelmänähän tämä on vaatimaton ja tausta koettaa ryskätä funkahtavassa Sly Stone -hengessä. Dianan ponneton laulu jää toki myös mailien päähän Arethan maanläheisyydestä ja dynaamisuudesta. Temptationsille ja Supremesille suorastaan poikkeuksellisen surkea listasijoitus 33. kertoo omaa kieltään epäonnistuneesta singlevalinnasta, ja ihmettelen, että tämä koskaan sai puoltoääniä Motownin tutussa "laadunvalvonnassa" eli yhtiön viikkopalaverissa, jossa äänestettiin singlepoimintoja.

Singlen kääntöpuolena ollut For Better and Worse on myös puhdasta poppia viuluvetoisine taustoineen. Tämä rento jolkutus oli kuitenkin alun perin Wilson Pickettin ohjelmistosta, mitä ei hevin uskoisi tätä kuunnellessa. Diana laulaa kappaleen lähes soolona, ja Temptations-jäsenet käväisevät vetäisemässä vuorollaan lyhyitä pätkiä.

Albumin päättävä raita Why (Must We Fall in Love) taitaa jopa olla originaaliesitys, ainakaan Joel Whitburnin "Top Rhythm & Blues Albums" ei listannut yhtään muuta samannimistä albumiraitaa vuosilta 1965-1998. Ikävä kyllä tämäkin kuulostaa enemmän täyteraidalta tai sinkun B-kyljeltä kuin miltään täysipainoiselta julkaisulta. Sävelmä on latteahko ja popahtava, Eddie ja Diana vetävät keulilla ja Melvin hieman pompottelee bassoäänellään.

Can't take My Eyes off You on juuri se Frankie Vallin vuoden 1967 pop-hitti, jossa on tuollainen musikaali-tunnelma, ja minusta tämä sopii heikosti soul-tulkinnaksi. Johonkin Broadway-musikaaliin sen voisi kuvitella osaksi, mutta enpä voi sanoa pitäväni ainakaan tämän levyn vahvasti orkesteroidusta versiosta.

Lopulta koko albumin tuhdeimmaksi soul-tarjonnaksi jäävät rutiinimaiset uudet versiot Marvinin varhaishiteistä Stubborn Kind of Fellow ja I'll Be Doggone, sekä Stevie Wonder -cover Uptight, eivätkä nekään mitään juhlaa ole. Itse pidän viimeksi mainitusta eniten koska siinä Dennis Edwards pääsee revittelemään omalla rankalla tyylillään. Kun Stubborn Kind of Fellow on alun perin Marvinilta raju tulkinta, niin olisin odottanut sillekin Edwardsia, mutta silläpä kuullaan enimmäkseen Dianan heleätä ääntä tukenaan Eddie Kendricks ja Paul Williams.

Syystäkin albumi menestyi heikommin kuin Join the Temptations, ja luojan kiitos vastaavia keitoksia ei enää jatkossa Motown tarjonnut, mikä tietysti johtui lähinnä siitä, että Diana Ross häipyi sooloilemaan Supremeseista, jolloin yhtyeen valovoima haihtui nopeasti. Ja on vielä alleviivattava sitä, että Temptations ei tosiaan tarvinnut Diana Rossin olkapäätä tuekseen, edes David Ruffinin lähdön jälkeen, sillä yhtyeen varsinaiset studioalbumit nousivat lähes järjestään soul-listaykkösiksi myös Edwardsin päävokalistikautena.


Join the Temptations & Together
(UK Motown CD, 2 Classic Albums on 1 CD) 18,00 €
1) Try It Baby 2) I Second That Emotion 3) Ain't No Mountain High Enough 4) I'm Gonna Make You Love Me 5) This Guy's in Love With You 6) Funky Broadway 7) I'll Try Something New 8) Place in the Sun 9) Sweet Inspiration 10) Then 11) Impossible Dream
12) Stubborn Kind of Fellow 13) I'll Be Doggone 14) Weight 15) Ain't Nothing Like the Real Thing 16) Uptight (Everything's Alright) 17) Sing a Simple Song 18) My Guy, My Girl 19) For Better or Worse 20) Can't Take My Eyes Off You 21) Why (Must We Fall in Love)

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page