Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Temptations: Special
Alkuperäinen LP/CD-albumi Motown 6275, 1989
Ei tällä hetkellä varastossa. Tilaamme uuden tai käytetyn LP/CD-levyn eri pyynnöstä, lähetä sähköpostia ja pyydä tilaamaan.

Soul Town Rating: ***1/2

1) Friends 2) Special 3) All I Want From You 4) She's Better Than Money 5) One Step at a Time 6) Fill Me Up 7) Go Ahead 8) Loveline 9) Soul to Soul 10) O.A.O. Lover

Temptationsien albumi vuodessa, parhaana kaksi -putki katkesi vuonna 1988, jolloin ei saatu uutta Temptations-albumia markkinoille. Otis Williams etsi taas kuumeisesti korvaajaa jo kolmatta kertaa yhtyeestä potkitulle Dennis Edwardsille, ja hetken jo huhuiltiin, että indie-legenda David Sea ryhtyisi Temptationsien pääsolistiksi. David kuitenkin lyöttäytyi Dennis Edwardsin uuteen Temptations Review -yhtyeeseen, ja Otis sai puhuttua Ali Ollie Woodsonin takaisin Temptationsiin.

Meille Ali Ollie -faneille tämä oli tietysti loistava uutinen, mutta huomaan jälleen, etten varsin positiivisesta Soul Expressin albumi-arviostani huolimatta kelpuuttanut levyä omalle edes vuoden 1989 top 20 -listalleni. Syy oli tuttu: albumi on kovin epätasainen, ja menopuoli jälleen monin paikoin tökkii. Nyt oli tukeuduttu 80-luvun lopussa äärimmäiseen trendikkääseen swingbeat-soundiin, joka oli onneksi aika lyhytaikaiseksi jäänyt muotisoundi, joka suosi hip hopin puolelta lainattuja "hajoitettuja" koneellisia beat-kuvioita, tuollaisia steppailevia rytmikonekuvioita, joita sitten näköjään James Brownia ja Temptationsia myöten kaikki soul/funk-artistitkin kokeilivat levyn tai kaksi.

Toisaalta sitten albumilla oli myös kolme Stan Sheppardin ja/tai Jimmy Varnerin tuottamaa raitaa; kaksikko oli työstänyt kriitikoiden ylistämää laatusoulia jo By All Means-yhtyeelle sekä Gerald Alstonille ja Gene Ricelle. Kaksikon yhteistyötä Ali Ollie Woodsonin vetämän Temptationsien kanssa odotin itsekin vesi kielellä. Kunpa noita raitoja vain olisi ollut enemmän kuin kolme!

Albumi on odotetusti kovin kaksijakoinen: menopuoli joko steppailee Ted Riley-mäisissä trendikuvioissa tai Rick James-henkisissä, Standing on the Top-funkin soundeissa, kun taas balladit edustavat ajatonta laatusoulia. Ei tietysti ole vaikea arvata kumpi puoli kuulostaa tänä päivänä kiinnostavammalta, sillä swingbeat oli tosiaan lyhyen aikakauden soundi, jota ajan hammas on nopeasti nakertanut, vaikka oman aikansa mustan musiikin klubien muotisoundia edustikin.

Vuonna 1990 CD-painokset olivat toki jo yleisempiä kuin 80-luvun lopulla, mutta edelleen ilman amerikkalaista uusintapainosta Special:in CD-versiot ovat hyvin kalliita, ja japanilaisista vuoden 1994 uudelleenpainoksista pitää maksaa kymmeniä euroja käytetyistäkin kopioista. Toivottavasti ennen pitkää saadaan edes uusia japski-painoksia, jos ei muuta. Albumin CD-versiolla on myös yksi raita enemmän kuin vanhalla vinyylipainoksella. Japanilainen CD-versio on kyllä huolellista jälkeä, CD-vihkosessa on lyriikat (myös englanniksi, ei vain japaniksi) sekä täydelliset muusikkotiedot raita raidalta.

Avausraita Friends on oikeastaan aika häpeilemätön kopio Standing on the Top-hitistä, joka oli levytetty vuonna 1982 Rick Jamesin johdolla, ja kuten yleensä, kopio on esikuvaansa heikompi. Temptationsien äänien kirjoa kappale tuo kuitenkin taas värikkäästi esiin, ja kone-beatin lomassa kuullaan jopa jazzahtavaa kosketinsooloilua. Kyllähän tätäkin kuuntelee.

Heti perään seuraa koko albumin helmi, nimikappale Special, joka edustaa tuota täysin ajatonta By All Means-parivaljakon laatu-soulia. Fonistina on Gerald Albright, ja pääsolistina Ali Ollie, eikä lopputulos oikeastaan voi olla kuin huippuluokan soulia, ja odotukset eivät pety. Se on helppoa kun sen osaa! Yhtyeen lipsynkkausta loistoraitaan voi ihailla alla näkyvästä YouTube-videolinkistä:


Soul Town Video Pick from YouTube

The Temptations: Special


Tuo Special-raita julkaistiin myös levyn kakkossinkkuna. Tässä kävi sellainen harvinainen tapaus, että albumilta saatiin kolme isonpuoleista hittiä, mutta ensimmäisenä julkaistu All I Want from You menestyi näistä heikoimmin! Kappale oli By All Means-miesten kontribuutio swingbeat-trendiin, ja myönnän tästä vahvasti funk-henkisestä groovailusta pitäväni kovasti, vaikka se edustaakin tuota aikakautensa muotisoundia. Gerald Albright vierailee tälläkin foneineen, ja tuuttaa torveaan suorastaan Maceo Parker-tyyliin. Uskomatonta kyllä, itse Maceo myös vierailee samalla albumilla myöhemmin, raidalla Go Ahead. Vanhoille Temptations- faneille tämä swingbeat-meno taisi tulla shokkina, ja niin All I Want from You jäi groovikkuudestaan ja trendikkyydestään huolimatta soul-sinkkulistalla sijalle 16, mikä oli tietysti albumin kärkisinkulta vaatimaton sijoitus. Perään julkaistu laatu-soul-helmi Special sen sijaan nousi top teniin, vaikka monella Temppari-fanilla oli tietysti jo tuossa vaiheessa albumi.

She's Better Than Money on Temptations-esitykseksi jo melkoisen vaikea tunnistaa, kun tausta on jo puhdasta Ted Riley-kopiota, vokalisointi ennemminkin funkia ja rapia kuin soulia, ja päävokalistia vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Ei tämä lajissaan huono ole, mutta varmasti aika paksua jo pitkäaikaisille Temppari-faneille.

Enemmän vanhojen Temppari-fanien mieleen oli albumin kolmas Stan Sheppard & Jimmy Varner -tuotos One Step at a Time, joka edustaa kaikin puolin klassista balladi-soulia. Sävelmä on välittömästi mieleenpainuva, tausta keinuu sielukkaasti, ja David Crawfordin huilusoolo maustaa hienoa taustaa. Sanomattakin selvää, että Ali Ollie oli valittu solistiksi, ja hän loihtii tästä välittömän klassikon.

Levyn synteettisimmät ja pelkistetyimmät swingbeat-raidat ovat kaksikon Keith Andes ja Larry Hatcher käsialaa, ja vaikka ne eivät ole varmasti yhtään sen heikompia lajissaan kuin keskimääräiset Ted Riley-tuotteet samalta aikakaudelta, niin epäilemättä nämä olivat jo aivan liian hip hop/funk-henkisiä vanhoille Temptations-faneille. Kuvaavaa on, että albumi jäi kolmesta hittisinkusta huolimatta sijalle 25, kun edelliset albumit olivat yltäneet vielä sijoille 4. (To Be Continued) ja 12. (Together Again). Minulla ei ole ongelmia tämän albumin sujuvassa kuuntelussa, mutta ymmärrän hyvin että esim. 60-luvun ja 70-luvun soulin faneilla alkoi olla!

Vinyylialbumin päätösraita Soul to Soul on rock/pop-kitaristi Michael Sembellon tuottama pehmeäsävyinen balladi, jolla yhtye värittää lauluaan synteettisen taustan ylle. Ali Ollie vetäisee tämänkin sellaisella tarmolla ja särmällä, että sinkkuna kappale nousi vielä kolmantena albumin lohkaisuna sijalle 12.

Albumin CD-versioilla tarjoiltiin vielä bonus-raitana kappaletta O.A.O. Lover, joka on synteettinen funk vocoder-kurnutuksineen. Ohjelmoinnista ja sovituksesta vastaa Ali Ollie itse yhdessä Frank LaRosan kanssa, ja täytyy sanoa että ainakin syntiikkabasson soundi on napakka. Ymmärrän kuitenkin sen, että tässä venytellään jo perinne-soulin ystävän sietokykyä.

Vahvasta funk/swingbeat-henkisyydestään johtuen ei siis mikään suositeltava hankinta millekään perinne-soulin ystävälle, mutta levyn balladit ovat silti ajatonta huippuluokan laatusoulia.

Temptations 80-luvulla

Temptations 70-luvulla

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page