The Temptations: Special
Alkuperäinen LP/CD-albumi Motown 6275, 1989
Ei tällä hetkellä varastossa. Tilaamme uuden tai käytetyn LP/CD-levyn eri pyynnöstä, lähetä sähköpostia ja pyydä tilaamaan.

Soul Town Rating: ***1/2

1) Friends 2) Special 3) All I Want From You 4) She's Better Than Money 5) One Step at a Time 6) Fill Me Up 7) Go Ahead 8) Loveline 9) Soul to Soul 10) O.A.O. Lover

Temptationsien albumi vuodessa, parhaana kaksi -putki katkesi vuonna 1988, jolloin ei saatu uutta Temptations-albumia markkinoille. Otis Williams etsi taas kuumeisesti korvaajaa jo kolmatta kertaa yhtyeestä potkitulle Dennis Edwardsille, ja hetken jo huhuiltiin, että indie-legenda David Sea ryhtyisi Temptationsien pääsolistiksi. David kuitenkin lyöttäytyi Dennis Edwardsin uuteen Temptations Review -yhtyeeseen, ja Otis sai puhuttua Ali Ollie Woodsonin takaisin Temptationsiin.

Meille Ali Ollie -faneille tämä oli tietysti loistava uutinen, mutta huomaan jälleen, etten varsin positiivisesta Soul Expressin albumi-arviostani huolimatta kelpuuttanut levyä omalle edes vuoden 1989 top 20 -listalleni. Syy oli tuttu: albumi on kovin epätasainen, ja menopuoli jälleen monin paikoin tökkii. Nyt oli tukeuduttu 80-luvun lopussa äärimmäiseen trendikkääseen swingbeat-soundiin, joka oli onneksi aika lyhytaikaiseksi jäänyt muotisoundi, joka suosi hip hopin puolelta lainattuja "hajoitettuja" koneellisia beat-kuvioita, tuollaisia steppailevia rytmikonekuvioita, joita sitten näköjään James Brownia ja Temptationsia myöten kaikki soul/funk-artistitkin kokeilivat levyn tai kaksi.

Toisaalta sitten albumilla oli myös kolme Stan Sheppardin ja/tai Jimmy Varnerin tuottamaa raitaa; kaksikko oli työstänyt kriitikoiden ylistämää laatusoulia jo By All Means-yhtyeelle sekä Gerald Alstonille ja Gene Ricelle. Kaksikon yhteistyötä Ali Ollie Woodsonin vetämän Temptationsien kanssa odotin itsekin vesi kielellä. Kunpa noita raitoja vain olisi ollut enemmän kuin kolme!

Albumi on odotetusti kovin kaksijakoinen: menopuoli joko steppailee Ted Riley-mäisissä trendikuvioissa tai Rick James-henkisissä, Standing on the Top-funkin soundeissa, kun taas balladit edustavat ajatonta laatusoulia. Ei tietysti ole vaikea arvata kumpi puoli kuulostaa tänä päivänä kiinnostavammalta, sillä swingbeat oli tosiaan lyhyen aikakauden soundi, jota ajan hammas on nopeasti nakertanut, vaikka oman aikansa mustan musiikin klubien muotisoundia edustikin.

Vuonna 1990 CD-painokset olivat toki jo yleisempiä kuin 80-luvun lopulla, mutta edelleen ilman amerikkalaista uusintapainosta Special:in CD-versiot ovat hyvin kalliita, ja japanilaisista vuoden 1994 uudelleenpainoksista pitää maksaa kymmeniä euroja käytetyistäkin kopioista. Toivottavasti ennen pitkää saadaan edes uusia japski-painoksia, jos ei muuta. Albumin CD-versiolla on myös yksi raita enemmän kuin vanhalla vinyylipainoksella. Japanilainen CD-versio on kyllä huolellista jälkeä, CD-vihkosessa on lyriikat (myös englanniksi, ei vain japaniksi) sekä täydelliset muusikkotiedot raita raidalta.

Avausraita Friends on oikeastaan aika häpeilemätön kopio Standing on the Top-hitistä, joka oli levytetty vuonna 1982 Rick Jamesin johdolla, ja kuten yleensä, kopio on esikuvaansa heikompi. Temptationsien äänien kirjoa kappale tuo kuitenkin taas värikkäästi esiin, ja kone-beatin lomassa kuullaan jopa jazzahtavaa kosketinsooloilua. Kyllähän tätäkin kuuntelee.

Heti perään seuraa koko albumin helmi, nimikappale Special, joka edustaa tuota täysin ajatonta By All Means-parivaljakon laatu-soulia. Fonistina on Gerald Albright, ja pääsolistina Ali Ollie, eikä lopputulos oikeastaan voi olla kuin huippuluokan soulia, ja odotukset eivät pety. Se on helppoa kun sen osaa! Yhtyeen lipsynkkausta loistoraitaan voi ihailla alla näkyvästä YouTube-videolinkistä: