Sky Is the Limit
Takaisin
Temptations-esittelyyn
Takaisin
etusivulle
(UK Motown CD) 18,00 €
Julkaistu 1971
Soul Town Rating: ***1/2
1. Gonna Keep on Tryin' Till I Win Your Love
2. Just My Imagination (Running Away with Me)
3. I'm the Exception to the Rule
4. Smiling Faces Sometimes
5. Man
6. Throw a Farewell Kiss
7. Ungena Za Ulimwengu (Unite the World)
8. Love Can Be Anything
9. Bonus track: Ball of Confusion
Sky Is the Limit oli vuoden 1969 Temptations-julkaisujen (Cloud Nine ja
Puzzle People) tapaan tyylillisesti epäyhtenäinen ja epätasainen albumi, jolta
kuitenkin saatiin muutamia ikimuistoisia Temptations-bravuureita.
Parhaiten albumilta tunnetaan tänä päivänä Eddie Kendricksin jäähyväislauluksi
Temptationsille jättämä Just My Imagination, josta tuli ei ainoastaan soul-listojen
vaan myös USA:n pop-listojen ykköshitti alkukeväästä 1971. Samana keväänähän Eddie aloitti
jo soolouransa ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa. Just My Imagination on todella
klassista Kendricksiä, hivelevän hieno, sofistikoitu balladi kepeässä jousi- ja kitarataustassa,
ja omiaan Eddien kuulaalle falsetille. Muu yhtye vilahtaa lähinnä taustakuoron roolissa. Otis
Williams kuvailee Temptations-kirjassaan, että hänenkin mielestään kappale oli Eddien uran
hienoin hetki siihen asti.
Just My Imagination julkaistiin singlenä tammikuussa 1971, mutta vuonna 1970
Temppareilla oli kaksi singlehittiä listoilla. Niistä varhaisempi, toukokuussa 1970
julkaistu Ball of Confusion ei varsinaisesti sisältynyt tälle albumille, mutta
on lisätty tähän uudelleenjulkaisuun hyvänä bonuksena yhdeksänneksi
raidaksi - ilman mitään mainintaa CD-lipukkeessa tai levyn takakannessa. Ball of Confusion
edusti Norman Whitfieldin yhteiskunnallisia hittejä, ja yhtyeen jäseniltä oli tosiaan
ihmettelemistä ensi kertaa nähdessään lyriikat, joissa oli saarnaavaa tekstiä tyyliin "evolution,
revolution, birth control, sound of soul, shooting rockets to the moon, kids growing up
too soon - politicians say more taxes will solve everything". Musiikki edusti Whitfieldin
"psykedeelistä" kautta, taustalla kiersi melko hypnoottinen ja vahva groove, ja nyt oltiin
äärimmäisen kaukana 60-luvun puolivälin melodisesta ja hyräiltävästä Temptations-tyylistä
Smokey Robinson-melodioineen (á la My Girl).
Samaa yhteiskunnallista ja psykedeelistä linjaa jatkoi seuraava hitti, syyskuussa samana vuonna julkaistu
Ungena Za Ulimwengu (Unite the World), jossa kuitenkin jo swahilin-kielinen otsikko
taisi uhrata suuremman listamenestyksen, ja tämä varsin omalaatuinen Whitfield-teos ei
tosiaan kuulosta listahitiltä. Hieman happamasti myös Otis Williams kirjassaan toteaa, että
kappale oli ensimmäinen Temptations-single kuuteen vuoteen, joka ei yltänyt edes top 30:een
pop-listoilla - soul-listoilla se kävi sentään top tenissä (kahdeksas). Dennis Edwards
karjuu kappaleen karismaattiseen tyyliinsä, ja kenenkään muun Temptations-jäsenen
laulamaksi tällaista sanomalaulua olisi myös mahdoton kuvitella. Taustalla on myös
melkoinen sekametelisoppa huuliharpusta sähkökitaraan ja torvisektioon, enkä voi itsekään
väittää erityisesti pitäväni lopputuloksesta, mutta kyllähän tämän Whitfield-tuotteeksi tunnistaa.
Huomattavasti onnistuneempi Whitefield-tuotos oli kuitenkin Smiling Faces Sometimes, joka
tällä levyllä jäi 12-minuuttiseksi LP-raidaksi, mutta josta Norman leipoi vielä
Undisputed Truth-yhtyeelle kesällä 1971 ison hitin (soul-listakakkonen). Tässä kävi siis
täsmälleen toisin päin kuin Papa Was a Rolling Stone:n kanssa, jonka Norman levytti ensin
Undisputed Truthille ja kappale jäi minihitiksi kesällä 1972, mutta josta Temptations-versiona
muodostui saman vuoden syksyllä välitön klassikko ja yhtyeen uran merkkipaaluja.
Smiling Faces Sometimes ei nouse samalle tasolle, mutta on kuitenkin erittäin tyylikkäästi
rakentuva, taustoiltaan rikas ja värikäs Whitfield-teos, jolla puhaltimet, jouset ja rytmiryhmä
luovat upeata äänimaisemaa. Toisin kuin useimmissa muissa Whitfield-maratoneissa, päävokalistina
ei ole Dennis Edwards römeine äänineen, vaan Eddie Kendricks, ja Otis Williamsin mukaan
kappaleesta olisi julkaistu single Just My Imaginationin jälkeen, jollei Eddie olisi
irtautunut soolouralle samoihin aikoihin. Niinpä potin pääsi korjaamaan Undisputed Truth
omalla, lyhyellä (3:15 mittaisella) versiollaan.
Albumilla oli vielä toinenkin Whitfield-maraton, 9:20 pitkä Love Can Be Anything, joka
on kuitenkin Whitfieldin pitkistä teoksista vaatimattomimpia, Edwardsin vetämä torvilla ja
kitaroilla ryyditetty, rytmipohjaltaan hätäisen kuuloinen ja yleistunnelmaltaan sekava kappale.
Myös pääosin Eddie Kendricksin laulamat loput raidat tältä albumilta vaikuttavat täyteraidoilta.
Ehkä poikkeuksena kuitenkin Eddien tulkinta kappaleesta Gonna Keep on Tryin', josta
erikoisen tekee kuitenkin se, että Temptations oli levyttänyt Dennis Edwardsin laulamana
saman kappaleen jo Cloud Nine-levylle pari vuotta aiemmin. Kun alkuperäinen oli pompottelevassa vahvassa
Motown-kompissa kulkenut torvien ja kättenläpsytysten säestämä menopala, niin nyt samasta sävelmästä
tehtiin hienostuneempi midtempo-balladi ja siten soveliaampi Eddien värisevälle falsetille.
Ehkäpä suurin syy hankkia tämä CD erikseen on Smiling Faces Sometimes, kun taas levyn
hittikappaleet ovat saatavana myös monella kokoelmalla.
Back to our (English) home page