Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat


Sky Is the Limit
(UK Motown CD)
Julkaistu 1971
Soul Town Rating: ***1/2

1. Gonna Keep on Tryin' Till I Win Your Love
2. Just My Imagination (Running Away with Me)
3. I'm the Exception to the Rule
4. Smiling Faces Sometimes
5. Man
6. Throw a Farewell Kiss
7. Ungena Za Ulimwengu (Unite the World)
8. Love Can Be Anything
9. Bonus track: Ball of Confusion

Sky Is the Limit oli vuoden 1969 Temptations-julkaisujen (Cloud Nine ja Puzzle People) tapaan tyylillisesti epäyhtenäinen ja epätasainen albumi, jolta kuitenkin saatiin muutamia ikimuistoisia Temptations-bravuureita.

Parhaiten albumilta tunnetaan tänä päivänä Eddie Kendricksin jäähyväislauluksi Temptationsille jättämä Just My Imagination, josta tuli ei ainoastaan soul-listojen vaan myös USA:n pop-listojen ykköshitti alkukeväästä 1971. Samana keväänähän Eddie aloitti jo soolouransa ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa. Just My Imagination on todella klassista Kendricksiä, hivelevän hieno, sofistikoitu balladi kepeässä jousi- ja kitarataustassa, ja omiaan Eddien kuulaalle falsetille. Muu yhtye vilahtaa lähinnä taustakuoron roolissa. Otis Williams kuvailee Temptations-kirjassaan, että hänenkin mielestään kappale oli Eddien uran hienoin hetki siihen asti.

Just My Imagination julkaistiin singlenä tammikuussa 1971, mutta vuonna 1970 Temppareilla oli kaksi singlehittiä listoilla. Niistä varhaisempi, toukokuussa 1970 julkaistu Ball of Confusion ei varsinaisesti sisältynyt tälle albumille, mutta on lisätty tähän uudelleenjulkaisuun hyvänä bonuksena yhdeksänneksi raidaksi - ilman mitään mainintaa CD-lipukkeessa tai levyn takakannessa. Ball of Confusion edusti Norman Whitfieldin yhteiskunnallisia hittejä, ja yhtyeen jäseniltä oli tosiaan ihmettelemistä ensi kertaa nähdessään lyriikat, joissa oli saarnaavaa tekstiä tyyliin "evolution, revolution, birth control, sound of soul, shooting rockets to the moon, kids growing up too soon - politicians say more taxes will solve everything". Musiikki edusti Whitfieldin "psykedeelistä" kautta, taustalla kiersi melko hypnoottinen ja vahva groove, ja nyt oltiin äärimmäisen kaukana 60-luvun puolivälin melodisesta ja hyräiltävästä Temptations-tyylistä Smokey Robinson-melodioineen (á la My Girl).

Samaa yhteiskunnallista ja psykedeelistä linjaa jatkoi seuraava hitti, syyskuussa samana vuonna julkaistu Ungena Za Ulimwengu (Unite the World), jossa kuitenkin jo swahilin-kielinen otsikko taisi uhrata suuremman listamenestyksen, ja tämä varsin omalaatuinen Whitfield-teos ei tosiaan kuulosta listahitiltä. Hieman happamasti myös Otis Williams kirjassaan toteaa, että kappale oli ensimmäinen Temptations-single kuuteen vuoteen, joka ei yltänyt edes top 30:een pop-listoilla - soul-listoilla se kävi sentään top tenissä (kahdeksas). Dennis Edwards karjuu kappaleen karismaattiseen tyyliinsä, ja kenenkään muun Temptations-jäsenen laulamaksi tällaista sanomalaulua olisi myös mahdoton kuvitella. Taustalla on myös melkoinen sekametelisoppa huuliharpusta sähkökitaraan ja torvisektioon, enkä voi itsekään väittää erityisesti pitäväni lopputuloksesta, mutta kyllähän tämän Whitfield-tuotteeksi tunnistaa.

Huomattavasti onnistuneempi Whitefield-tuotos oli kuitenkin Smiling Faces Sometimes, joka tällä levyllä jäi 12-minuuttiseksi LP-raidaksi, mutta josta Norman leipoi vielä Undisputed Truth-yhtyeelle kesällä 1971 ison hitin (soul-listakakkonen). Tässä kävi siis täsmälleen toisin päin kuin Papa Was a Rolling Stone:n kanssa, jonka Norman levytti ensin Undisputed Truthille ja kappale jäi minihitiksi kesällä 1972, mutta josta Temptations-versiona muodostui saman vuoden syksyllä välitön klassikko ja yhtyeen uran merkkipaaluja. Smiling Faces Sometimes ei nouse samalle tasolle, mutta on kuitenkin erittäin tyylikkäästi rakentuva, taustoiltaan rikas ja värikäs Whitfield-teos, jolla puhaltimet, jouset ja rytmiryhmä luovat upeata äänimaisemaa. Toisin kuin useimmissa muissa Whitfield-maratoneissa, päävokalistina ei ole Dennis Edwards römeine äänineen, vaan Eddie Kendricks, ja Otis Williamsin mukaan kappaleesta olisi julkaistu single Just My Imaginationin jälkeen, jollei Eddie olisi irtautunut soolouralle samoihin aikoihin. Niinpä potin pääsi korjaamaan Undisputed Truth omalla, lyhyellä (3:15 mittaisella) versiollaan.

Albumilla oli vielä toinenkin Whitfield-maraton, 9:20 pitkä Love Can Be Anything, joka on kuitenkin Whitfieldin pitkistä teoksista vaatimattomimpia, Edwardsin vetämä torvilla ja kitaroilla ryyditetty, rytmipohjaltaan hätäisen kuuloinen ja yleistunnelmaltaan sekava kappale.

Myös pääosin Eddie Kendricksin laulamat loput raidat tältä albumilta vaikuttavat täyteraidoilta. Ehkä poikkeuksena kuitenkin Eddien tulkinta kappaleesta Gonna Keep on Tryin', josta erikoisen tekee kuitenkin se, että Temptations oli levyttänyt Dennis Edwardsin laulamana saman kappaleen jo Cloud Nine-levylle pari vuotta aiemmin. Kun alkuperäinen oli pompottelevassa vahvassa Motown-kompissa kulkenut torvien ja kättenläpsytysten säestämä menopala, niin nyt samasta sävelmästä tehtiin hienostuneempi midtempo-balladi ja siten soveliaampi Eddien värisevälle falsetille.

Ehkäpä suurin syy hankkia tämä CD erikseen on Smiling Faces Sometimes, kun taas levyn hittikappaleet ovat saatavana myös monella kokoelmalla.

Temptations 70-luvulla

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page