Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

House Party
Ei tällä hetkellä varastossa. Tilaamme käytetyn vinyyli-albumin eri pyynnöstä, lähetä sähköpostia ja pyydä tilaamaan.

Julkaistu 1975
Soul Town Rating: **

A 1) Keep Holding on 2) It's Just a Matter of Time 3) You Can't Stop a Man in Love 4) World of You, Love and Music 5) What You Need Most (I Do Best of All) B 1) Ways of a Grown up Man 2) Johnny Porter 3) Darling Stand by Me (Song for My Woman) 4) If I Don't Love You This Way

Loistavan ja menestyksekkään A Song for You-albumin seuraaja House Party oli itselleni tyrmistyttävä pettymys, enkä voinut aluksi käsittää, miten niin timanttista jälkeä tehnyt yhtye yhdellä rysäyksellä putosi huipulta. Selitys löytyi kuitenkin nopeasti, kun luki ulkomaisista lehdistä, että Motown oli koonnut albumin edellisiltä levyiltä yli jääneistä hukkaraidoista, sillä välin, kun yhtye oli Euroopan kiertueella. Olen nähnyt useita ihmeenkin positiivisia arvioita levystä, mutta oma näkemykseni kävi enemmän yksiin Temptations-johtaja Otis Williamsin vähemmän diplomaattiseen näkemykseen levyn tasosta: "When I received a telex in Holland listing the House Party tracks, I was furious. Here we were coming off one of out best records, and Motown was slinging out a mismatched collection of, pardon my French, shit."

Toki täytyy nyt muistaa Temppareiden yleistaso, joka oli galaxeja edellä keskinkertaisempia yhtyeitä, sillä monen muun soul/funk-yhtyeen albumiksi tämä olisi ollut aivan OK kiekko, ei mikään huippulevy, mutta epätasainen albumi, jolla on kuitenkin omat kohokohtansa.

Otis itse noteeraa kolme raitaa levyltä kelvollisiksi, ja ne olivat avausraita Keep Holding On (josta tuli soul-listakolmonen singlenä), sekä kaksi yhtyeen omaa sävelmää Darling Stand by Me ja What You Need Most. Keep Holding On on Hollandin veljesten (Eddie ja Brian) sävelmä ja tuotos, jonka oli sovittanut James Carmichael, joka työskenteli aktiivisesti Commodoresien parissa. Kyseessä on torvivetoinen menopala, joka oli vauhdikkaampi kuin edellisen levyn tai Commodoresin funkit, ja rasitteena oli myös epämiellyttäviä syntiikkakuvioita. Tausta rullailee kohtuullisesti, ja Dennis Edwards runnoo lauluosuudet lähes soolona. Ei tämä juurikaan kuulostanut Temptations-yhtyeen levytykseltä, mutta menettelee aikakauden funk-henkisenä menopalana. Ja olihan single sentään sievoinen hittikin Motownille.

Itse albumi jäi kuitenkin top tenin ulkopuolelle soul-listoillakin (sijalle 11), ja viihtyi listoilla vain 11 viikkoa, kun edellinen A Song for You-LP oli listoilla 36 viikkoa. Erityisesti menopuolella mentiin ryskyen metsään, kun monessa esityksessä ei ollut sen enempää kunnon melodiaa kuin grooveakaan, ja myöskään sovitus- ja soittopuolelta ei löydy ilonaiheita. Stax-legenda Steve Cropper oli yllättävä taustanimi Temptationsille, mutta hän oli kirjoittanut, sovittanut ja tuottanut kappaleet World of You, Love and Music ja Ways of a Grown up Man, sekä oli tuottajana raidalla Johnny Porter. Keskinkertaisuuksiksi nekin jäävät, mutta plussapuoleksi laskisin yhtyeen moniäänisyyden hyödyntämisen, sillä esille pääsevät Edwardsin ohella myös bassosolisti Melvin Franklin ja yhtyeen uusi falsettiääni Glenn Leonard, joka tuli paikkaamaan Damon Harrisia, joka oli alkanut kärsiä "suuresta päästä", ja hänet kenkäistiin ulos yhtyeestä sen jälkeen, kun hän oli alkanut kerskua yhdessä haastattelussa miten rikkaita Temptationsit ovat...

Glenn Leonard sai sooloiltavakseen yhden raidan, yhtyeen oman sävelmän What You Need Most. Se on melodinen keskinopea, jonka Glenn laulaa todella korkealta, ei kovinkaan häikäisevällä tekniikalla. Kovin kaukana tämä on Kendricksin helmistä.

Päätösraita If I Don't Love You This Way on Leon Ware-Pam Sawyer-sävelmä, jonka oli aiemmin esittänyt The Jackson 5. Sen saa tulkittavakseen Richard Street, joka hieman Philippe Wynne-mäisestä (Spinners) tulkinnastaan huolimatta ei oikein onnistu puhaltamaan eloa tuohon mutkikkaaseen balladiin.

Kyllä tätä kuuntelee mieluummin kuin selkäänsä ottaa, mutta jos levy on ollut oman kokoelman vähiten kuunneltu Temptations-levy viimeiset 30 vuotta, niin eiköhän se ole sitä myös jatkossa.

Temptations 70-luvulla

Takaisin Temptations-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page