The Temptations: 1990
CD (rajoitettu uusintapainos) US Hip-O-Select/Gordy LIMITED EDITION PAPER SLEEVE CD 28,00 e
HUOM. Vain muutama kappale jäljellä - tästä tulee keräilijän aarre!

Julkaistu 1973
Soul Town Rating: ****1/2

1. Let Your Hair Down
2. I Need You
3. Heavenly
4. You Got My Soul on Fire
5. Ain't No Justice
6. 1990
7. Zoom

1990 oli se Temptations-albumi, joka seurasi maineikasta Masterpiece-levyä. Kun Masterpiece on ollut jatkuvasti saatavana sekä LP- että CD-versiona, niin 1990 ei ole ollut vuosikymmeniin saatavana oikeastaan missään formaatissa. Hip-O-Select-merkki on nyt kuitenkin tehnyt todellisen kulttuuriteon ja prässännyt rajoitetun 5000 kappaleen erän tätä harvinaiseksi muodostunutta 70-luvun soulin mestariteosta.

1990 jäi tuottaja Norman Whitfieldin jäähyväislevyksi legendaariselle lauluyhtyeelle. Whitfield oli 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa luonut täysin ainutlaatuista jälkeä upeilla sovituksillaan, ja erityisesti sellaiset kappaleet kuin Papa Was a Rolling Stone, Law of the Land ja Masterpiece ovat keskeinen osa soul-musiikin historiaa. Kun vuonna 1975 Temptations julkaisi jo lyhyempiä ja iskevämpiä, funk-painotteisia lauluja sisältäneen A Song for You-albumin , niin tämä 1990 tarjoaa tasapuolisesti sekä Masterpiece-tyyppisiä sinfonisia, maratonpituisia ja orkesteroituja teoksia että iskevää, särmikästä funk-linjaa. Ja mikä tärkeintä: onnistuu molemmissa enemmän kuin loistavasti.

Nyt singleksi napsittiin noita funkeja, ja mikäs oli poimiessa, kun levyllä oli sellaisia killereitä kuin Let Your Hair Down ja You Got My Soul on Fire. Kummallakaan ei voinut kuvitella saavutettavan pop-menestystä - ovat sen verran mustaa ja särmikästä menoa - mutta soul-listoilla ensi mainittu pomppasi listaykköseksi ja jälkimmäinen vielä albumin kolmossinkkunakin edelleen top teniin kahdeksanneksi. Molemmissa on unohtumattomat, verrattomat introt, ja kappaletta rakennetaan eteenpäin kuin jännityskertomusta, joka pitää otteessaan ensi sekunnista viimeiseen. Rämäkkä Dennis Edwards on enemmän kuin kotonaan repiessään baritoniaan tällaisilla funkeilla. Tämä on musiikkia, jonka parissa unohdetaan duunit, ja vaihdetaan vapaalle:


Doctor and lawyer
Get up and let your reputation set awhile

Let your hair down
Mister business man
All work and no play
Makes Jack a dull boy

Hey, mister businessman
You're always on the go
You make your fortune
Yet you're working harder than ever before

All those pills you're taking daily
Will never see you through
Cause none of them are prescribed for
what's really ailing you

It don't take no doctor, Lord
To see what you got
Your life can turn into
one great big knot

Let your hair down
Can you let it down
Let it down, let it down
Get up and let your reputation set awhile

Don't you ever be ashamed
Of what you're doing
All work and no play
Makes Jack a dull boy

All you got to do is to
Let the music take your mind
Show your partner
Anything they can do
You can do better


Musiikillisesti kappale on etenkin puhaltimien juhlaa, ja asian kunniaksi Dennis kajauttaakin lopuksi, että laulussa on tullut aika jolloin torvet nousevat valtaistuimelle - "this is the part of the song when the horns take the throne". Koko hoito on ohi kahdessa ja puolessa minuutissa - todellinen tyrmäysisku ja täydellinen vastakohta maraton pitkille, hitaasti kehittyville sinfonisille Masterpiece-linjan kappaleille. Ansaittu listaykkönen!

Kaikesta huolimatta You Got My Soul on Fire jättää musiikillisesti Let Your Hair Down:in kirkkaasti kakkoseksi, ja nousee soulin ns. autiosaarilistojen kastiin eli soulin historian kaikkien aikojen parhaiden kappaleiden kandidaatiksi. Tässä vaiheessa on syytä nostaa esiin levyn legendaarinen studiomiehistö, jossa soittivat seuraavat mm. maineikkaat muusikot:
Melvin "Wah-Wah" Ragin: kitara
Dennis Coffey: kitara
James Jamerson: basso
Jack Ashford: tamburiini
Ed Greene ja James Gadson: rummut
George Bohanon: vetopasuuna
Earl van Dyke ja Mark Davis: kosketinsoittimet
Bobbye Hall: conga-rummut

You Got My Soul on Fire on jo uskomattoman intronsa myötä välitön soul-klassikko ja erityisesti Melvin Raginin wah-wah-kitarointi on elementissään sähäkän funk-soundin luojana. Dennis Edwards aloittaa kappaleen tunnetulla "Baby, you've better quit" -kommentilla, mutta heti perään anoo, että "keep on doing what you're doing, feels so good to me". Tässäkin tarinassa on käyty tohtorin puheilla, joka kehotti Dennisiä jättämään naisensa ennen kuin sydän pettää, mutta eihän Dennis noudata tohtorin ohjeita vaan rientää naisensa luo ja toteaa että "even if you kill me, girl, I don't want you to quit".

Näiden funk-killerien jälkeen I Need You ja kakkossinglenä myös top teniin yltänyt Heavenly tuovat rentouttavan tunnelman rentojen ja ilmavien sovitusten myötä. I Need You on kepeästi lejaileva midtempoinen, jolla kuullaan jousien yllä myös jazzahtavaa pianosooloilua. Ricky Lawson tekee parhaansa kuulostakseen yhtyeestä jo pois lähteneeltä Eddie Kendricksisltä. Heavenly on tunnelmaltaan jopa 50-luvun doo wopeja muistuttava nostalginen balladi, jossa yhtye vetelee sha-la-la-harmonioita taustalla ja Richard Street liitelee omissa sfääreissään laulaessaan kaunista 50-lukulaista melodiaa.

Ainoa hieman täyteraidan makuinen kappale levyllä on Ain't No Justice, jossa on Whitfieldin tuotannoksi yllättävän pelkistetty tausta ja Temptations-jäsenet heittelevät kukin vuorollaan osuuksiaan kertoen maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Yhteiskunnallisena kannanottona kuitenkin aivan eri tasolle nousee nimikappale 1990, joka on mainio kombinaatio Masterpiece-linjan huolella rakennettua sinfonista soulia ja jämerää sosiopoliittista teemalaulua. Kappale käynnistyy episodilla, jossa sikaniska-poliisit suorittavat mustien pidätyksen kadulla, ja kun Edwards aloittaa laulun puolentoista minuutin kohdalla, ensimmäiset lyriikat kuuluvat "well, we got trouble in the White House, poverty in the ghetto" - ja kysellään "Where is your heart, America?"...

Well, we got trouble in the White House,
Poverty in the ghetto
When will it end?
Nobody knows!
People are asking now,
"How can you spend another dollar on the space race,"
"When family's at home starving right in front of your face."
Where is your heart, America?

Thousand of jobless people walking the streets,
With no food or place to sleep
What will become of them, America?

I heard some people saying they had a solution,
"All we got to do is change the constitution!"
What about air pollution, America?


Taustalla sooloilee huilu, jouset soittavat hienoa kuvioita, ja yksityiskohtia riittää loputtomiin - tämä on Whitfieldin taidetta rikkaimmillaan. Vaikka Temptations aikanaan protestoi joutuvansa Whitfieldin tuotannossa sekundääriseen rooliin rikkaiden taustojen varjossa, uskoisin, että Dennis, Otis ja kumppanit ovat tänä päivänä ylpeitä, että saivat olla osana tällaista uraauurtavaa soundia. 1990 on kappale, jolle olisin mielellään suonut paljon enemmänkin minuutteja kuin neljä ja puoli.

Levyn "Whitfield-maratonin" rooli osuu kuitenkin kappaleelle nimeltä Zoom, ja Allmusic.com esittelee koko albumin virheellisesti tuon raidan nimellä. Ilmeisesti saman virheen perusteella netissä on useitakin Temptations-diskografioita joissa kummittelee vuoden 1973 albumi nimeltä "Zoom". Sellaista ei siis ole, vaan on kyse tästä 1990-albumista. Zoom on hiljalleen kehittyvä yli 13-minuuttinen futuristinen teos, jossa taustalla kiertävän grooven yllä kuullaan mm. pasuunasoolo, matalia nuotteja pimputtavaa pianoa, jazzahtavaa kitarakuviointia jne. Temptationsien osuus jää melko marginaaliseksi, mutta Dennis irrottelee muutamaan kertaan ilmoittamalla olevansa kuumatkalla, ja yhtye laulaa tuolle avaruusmatkalle sopivia harmonioita. Ei tämä kappale noussut samanlaiseksi klassikoksi kuin Papa Was a Rolling Stone tai Masterpiece, mutta kuuluu kuitenkin samaan tyyliin ja on sellaisenaan varmasti metsästämisen arvoinen Temptations/Norman Whitfield-faneille. Otis Williams kirjoittaa Temptations-kirjassaan, että "On some tracks our singing seemed to function as ornamentation for Norman's instrumental excursions", ja tuon tunteen kyllä ymmärtää kuunnellessaan Zoom:ia, joka tosiaan on ennemminkin Norman Whitfield with his Choral Singers kuin The Temptations. Tempparien ja Whitfieldin yhteistyö päättyi tähän, ja oli aika siirtyä eteenpäin.

Mainittakoon kuitenkin, että vaikka Otis Williams kritisoi noita yhteiskunnallisia ja psykedeelisiä Whitfield-kappaleita, hän oli enemmän kuin innoissaan albumin lyhyemmistä lauluista. Erityisesti Heavenly olisi Williamsin mielestä ansainnut suuremman menestyksen, ja You Got My Soul on Fire oli Otisinkin sanojen mukaan "a hell of a song that also failed to do as well as it should have".

Kuuntele ääninäytteet uudelleenjulkaisu-levymerkin Hip-O-Selectin saitilta:

Takaisin Temptations-esittelyyn

Temptations 70-luvulla

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page