Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Tawatha: Welcome to My Dream (1987 reissue)

Tawatha: Welcome to my Dream

May 5, 2011

Original release: US Epic 1987
Now available at CD Reissue: Funky Town Grooves US 2010

Rating: 8/ 10


Tilaa levy Soul Townin verkkokaupasta - Click here to buy

1) Thigh Ride 2) Did I Dream You 3) Love Shine 4) Love Goes Higher 5) Welcome to My Dream (Tears of Joy) 6) Are You Serious 7) More Than Before 8) The Waiting Is Over 9) No More Tears Bonus tracks: 10) Are You Serious (12" Version) 11) Thigh High Mix (Dub Mix)

Mtumen päävokalistin Tawatha Ageen ainoaksi jäänyt, James Mtumen tuottama soololevy julkaistiin kesällä 1987. Soul Townin postimyyntiin aluksi tukeutunut levykauppa oli perustettu vain puolitoista vuotta aiemmin, ja muistan edelleen hyvin muhkean vinyyli-LP-lähetyksen keskikesältä 1987, jossa oli suorastaan vedet kielelle tuovia uutuusherkkuja: Stephanie Mills ((If I Were Your Woman), Peggi Blu (Blu Blowin), Norwood (I Can't Let You Go), Regina Belle (All by Myself), The O'Jays (Let Me Touch You), The Whispers (Just Gets Better with Time), Isley Brothers (Smooth Sailing), Tahsanin debyytti (Chasing a Dream) - ja Tawathan Welcome to My Dreams.

Nuo ajat olivat hienoja soul-diggareille, kun jopa USA:n listakärki oli täynnänsä laatu-soulia, ja mainitun tasoisia soul-albumijulkaisuja tippui kuukausittain! Ei ihme, että tuossa seurassa Tawathan soololevy jäi melko vähäiselle huomiolle, ja USA:n soul-myyntilistoilla se jäi korkeimmillaan sijalle 34. Ensimmäinen listasijoitus oli tosiaan heinäkuulta 1987. Katselin Soul Townin omaa myyntilistaa kesältä 1987, ja sielläkin Tawatha oli vasta sijalla 12, kun kärjessä kelluivat Stephanie Mills, The O'Jays, Lakeside, Norwood ja Whispers. Anita Bakerin Songstress oli vasta sijalla seitsemän... Ja tohtiiko enää mainita, mitä nimiä tuli seuraavassa tuontierässä: Tramaine, Sherrick, Controllers, Miles Jaye, Vaneese Thomas, James Robinson, John White, Levert, Jennifer Holliday... - no huh huh!

Albumista oli tietysti CD-versioita vielä noina aikoina pieni painos, ja levystä muodostui nopeasti keräilijöiden aarre. Nyt erään brittikaksikon perustama Funky Town Grooves -pienlevymerkki tekee todellisen kulttuuriteon julkaisemmalla CD:nä tämän kulttiklassikon (alkuperäisiltä master-nauhoilta!), ja saa sen vihdoin saataville järkevään hintaan digitaalisessa formaatissa. Get it while you can, kuten sanotaan - sillä Funky Townin painokset ovat tyypillisesti olleet pieniä, ilmeisesti liikutaan muutamissa sadoissa tai korkeintaan tuhansissa vain netin kautta myydyissä kopioissa, ja kun painokset loppuvat, hinnat ovat saman tien eBayssa ja muualla pilvissä!

Tawatha Agee oli tosiaan tullut tutuksi Mtume-yhtyeen sielukkaana naisvokalistina mm. sellaisilta mega-hiteiltä kuin Juicy Fruit, Body & Soul (Take Me), You, Me and He, joilla Tawatha antaumksella kieputti sielukasta, vahvaa ääntään. Toisaalta vaikka tuottajaparivaljakkona James Mtume & Reggie Lucas tuottivat unohtumatonta jälkeä niin Stephanie Millsin, Phyllis Hymanin, Rena Scottin kuin monen muunkin soul-artistin taustoilla, jäi hieman heidän omilta levyiltään tunnelma, että parhaat sävelmät oli myyty ulkopuolisille artisteille, ja Mtumen omat levyt joutuivat tyytymään jäämistöön, toki noita muutamia singlehittejä lukuunottamatta.

Tawathan sooloalbumi on kuitenkin huomattavasti tasalaatuisempaa tekoa kuin Mtumen omat albumit. Pari vaatimatonta menopaloja on nytkin eksynyt joukkoon, mutta niiden vastapainoksi laaturaitoja on pitkä rivi.

Vaikka levyn musiikki rakentuu lähes pelkästään rumpukoneiden ja kosketinsoitinten varaan, kiehtovia pelkistettyjä, funk-henkisiä raitoja James Mtume osasi edelleen luoda. Siitä verraton näytös oli avausraita Thigh Ride, joka oli Juicy Fruit -hengessä tehty avoimen seksuaalinen hitaasti groovaileva funk - erittäin vangitseva lajissaan, ja en yhtään ihmettele kappaleen klassikko-statusta! Lyriikat menivät mm. "Don't you want to ride - I'll take you on a thigh ride - feel my body motion moving inside" etc. Hypnoottinen taustagroove ja Tawathan ultrasielukas laulu luovat äärimmäisen vahvan tunnelman. Noihin aikoihin keyboardeilla pyrittiin korvaamaan lähes kaikkia muita instrumentteja, ja täytyypä sanoa että levyn funk-bassoa imitoivat keyboard-kuviot melkeinpä tuossa onnistuvat! Mtumen slogan oli "maailman intellektuellein funk-yhtye", ja onhan tuossa jotain perää... Kiistaton klassikko tämä on.

Silti Tawathan todellinen lahjakkuus kävi mielestäni parhaiten ilmi albumin hitailta raidoilta, joilla Tawatha oli ilmiöimäinen. Jo kakkosraita Did I Dream You on unohtumaton, vaikka tausta on tutun Mtume-henkinen koneellinen naputtelu. Tawathan sielukas vokalisointi on "out of this world", ja on aivan uskomatonta, miten tämä laulajatar loihtii lähes tyhjästä taivaallista soulia, sillä fakta on, että vaikka taustamusisointia ei olisi ollenkaan, tässä olisi soul-klassikko. Eli yksinkertainen taustakuvio jää todella statistin rooliin, kun Tawatha aloittaa upean osuutensa: "Day by day, my imagination, brings you hear, with me. Is this real, or just fascination, tell me what can it be?" Huikea esitys!

Yksi ura albumilla nousee ei pelkästään kaulanmitan vaan "pään ja hartiat" muiden yläpuolelle, kuten brittisanonta kuuluu (head & shoulders above...). Tawathan ja James Mtumen yhdessä kirjoittama vinyylialbumin päätösura No More Tears on 80-luvun upeimpia soul-balladeja, saksofonin säestämä beat-balladi, jolla Tawatha pursuttaa sataprosenttista soulia alusta loppuun. Tämä kuvasti tosiaan sitä muutosta, mikä oli tapahtumassa soul-musiikissa 80-luvun puolivälissä, kun synteettisiin ja rokahtaviin "no-color-music"-soundeihin (á la Music TV, joka kelpuutti mustia artisteja kanavilleen vain jos esittivät rock-sävytteistä musiikkia) lopen kyllästyneet artistit palasivat voimalla takaisin jopa gospelin sävyttämiin tummanpuhuviin soul-soundeihin, joista valkoisen massan kosiskelu oli maksimaalisen kaukana!

Toinen lähes yhtä upea hetki albumilla on otsikkoballadi Welcome to My Dream, jolla Tawatha jälleen ääntelee hyvin pelkistetyn taustan ylle aivan ilmiömäisiä osuuksia, mutta koko raita jää lähes intron tasolle ja loppuu alle kahdessa minuutissa!

New Jerseystä (ei Phillystä, kuten usein väitetään) kotoisin oleva Tawatha ehti jo solmia sopimuksen Philadelphia Internationalin kanssakin, jolta huhuttiin Gamble & Huff -tuotantoista albumia Tawathalle, mutta ikävä kyllä tuo ei koskaan toteutunut, mikä on todella sääli, kun monet muista saman aikakauden nuorista laulajattarista kuten Stephanie Mills, Regina Belle tai nyttemmin myös Vaneese Thomas ja Peggi Blu ovat onnistuneet rakentamaan paluuta takaisin parrasvaloihin. Tawatha kuuluisi ehdottomasti samaan kastiin ja ansaitsisi täyden huomion.

David Nathanin Soulmusic.com haastatteli Tawathaa aivan äskettäin, ja haastattelun voi lukea netistä osoitteesta http://www.soulmusic.com/ta20in.html. Tärkeintä oli tietysti lukea, että Tawatha sanoi, ettei ole koskaan lopettanut laulamista, ja että kuulostaa edelleen aivan samalta kuin vuoden 1987 levyllään!

Oli myös mielenkiintoista lukea, mitkä olivat Tawathan omat kommentit ja suosikit debyytistään. Albumin synteettisimmistä raidoista oma suosikkini on More Than Before, jossa kohtaavat vanhakantainen gospel-perinteen call-and-response-meininki päävokalistin ja kuoron välillä sekä synteettinen funkahtava tausta - kombinaatio on aika maaginen!

Tawathan oma suosikki albumilta oli kuitenkin aika yllättäen The Waiting Is Over, jota oli pakko kuunnella uudelleen juuri Tawathan omien mielipiteiden takia. Kappale on Tawathan yhdessä kosketinsoittaja Phillip Fieldin kanssa kirjoittama rauhallinen mid-balladi, jolla lienee sitten ollut jotain henkilökohtaista merkitystä Tawathalle. Puhtaasti musiikillisesti se jää kuitenkin levyn keskikastiin, varsinkin kun ympärillä on niinkin henkeäsalpaavia raitoja kuin No More Tears.

Uusintajulkaisu-CD:n bonus-raidat eivät ole mitään korvaamattomia, kun extroina tarjotaan levyn keskinkertaisimpiin kuuluvan Are You Serious-raidan pidempää versiota sekä dubbailumiksausta Thigh Ride'sta. Joka tapauksessa kulttiteko julkaista tämä myyntimenestykseltään vaisu, mutta mahtavia yksittäisiä helmiä sisältänyt pikkuklassikko!
(Soul Town Rating: 8/10)

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page