Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Tavares: Future Bound (1978)

March 19, 2017

Now available as US Caroline/Soulmusic reissue CD, 2013

Rating: 5/ 10

1) The Ghost of Love
2) Timber
3) We're Both Ready for Love
4) All I See Is You
5) Slow Train to Paradise
6) Honey Can I
7) More Than a Woman
8) Feel So Good

Bonus Tracks:
9) The Ghost of Love (US Single Edit)
10) Timber (US Single Edit)

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1978)

Kirjoitin Tavares-yhtyeestä muutama vuosi sitten Funky Town Groovesin julkaiseman Words and Music -CD-arvion yhteydessä, jolloin osa yhtyeen Capitol-albumeista oli edelleen julkaisematta CD-formaatissa. Nyt aukot on paikattu, ja David Nathanin SoulMusic-label on 70-luvun souliin erikoistuneena levymerkkinä julkaissut liki yhtyeen koko Capitol-sarjan CD:nä. Minultahan nämä levyt olivat liki kokonaan kuulematta, kun vain yksittäisiä kappaleita oli tullut ale-laareista vastaan, ja en ollut näitä täyteen hintaan koskaan halunnut ostaa.

Vaikka olen kuullut nyt kyllä yhtyeeltä erinomaisiakin suorituksia sekä balladi- että uptempo-osastolta, niin olen edelleen sitä mieltä, että yhtye oli lauluyhtyeenä kakkosdivisioonaa. Se oli täysin tuottajiensa varassa, koska yhtyeen omat jäsenet eivät olleet kaksisia laulunkirjoittajia, mutta sama toki pätee moneen tunnetumpaankin soul-lauluyhtyeeseen. Mutta siinä missä Temptations, Spinners, O'Jays, Dramatics, Dells ja kumppanit pääsivät huipputuottajien hoiviin, niin kyllä Tavares myös tuotanto- ja taustatiimien osalta joutui tyytymään monesti vähemmän kuumiin ja vähäpätöisempiin nimiin. Tällä albumilla tuottajaksi päätyi Freddie Perren, jonka ansiot olivat teini-soulissa, eli jos Jackson 5, The Sylvers olivat miehen ansiolistan kärjessä, niin mitään kovin aikuista ja miehistä musiikkia ei ollut etukäteenkään odotettavissa tälle albumille.

Tämän albumin kohokohtana esitetään Bee Geesien Tavaresille tarjoamaa omaa lauluaan More Than a Woman, jonka Bee Gees halusi mukaan Saturday Night Fever -tuplalleen, ja vaikka kappale oli sinkkuna pikkuhitti (korkein sija soul-listoilla vain 36. - pop-listoilla sija 32), niin tämähän oli jopa Tavaresin omalla skaalalla vaatimaton suoritus, kun yhtyeellä oli kolme ykköshittiä, yksi kultaa myynyt sinkku (Heaven Must Be Missing an Angel) ja pitkä rivi muita top ten -hittejä. Ja eikä mikään ihme, sillä kyllähän tuo kappale on koko Saturday Night Fever -tuplan vaisuimpia hetkiä, melkoisen keskinkertainen pop--disko-soul-laulu kaikin puolin.

Entä sitten albumin muut hitit? Kakkossinkku The Ghost of Love tuo mieleen läheisesti Van McCoyn kehnoimmat sirkus-diskoilut, joilla on taustalla ihmeellistä lillutusta ja kilkutusta, ja laulu perustuu purkkapopmaiseen rallatukseen. Mustien soul-listoilla tuomio oli oikeutettu: sija 48. Ja kolmas sinkku oli albumin kakkosraita Timber, joka on tummempi ja funk-henkisempi torvipitoinen ralli, mutta edelleen melodialtaan kehno ja aika tylsä junnaus. Listasijoitus 94, kaksi viikkoa listoilla ja ulos.

No, jos tuossa oli albumin "hittikärki", niin kaksisesta albumista ei tosiaan voi olla kyse. Erittelemättä yksittäisiä raitoja, niin voi todeta, että skaala oli vastenmielisestä yhdentekevään ja parhaimmillaan "ihan OK"-tasolla. Parasta albumilla on balladipuoli, jossa on paikoin aitoa soulin lauluyhtye-otetta, mutta yhtään merkittävää sävelmää ei osu joukkoon.

On lähinnä surkuhupaisaa lukea Kevin Goinsin liner noteseja albumilta, sillä hän kirjoittaa tosiaan kuin pahin markkinointimerkonomi lipevää tekstä täydelliseen keskinkertaisuuteen rojahtaneesta albumista, niin kuin tämä olisi jokin 70-luvun soulin merkkiteos. Amazonista voi lukea levystä toki kiitettäviä 4-5 tähden arvioita nostalgian nälkäisiltä 70-luvun faneilta, mutta kun itse en kuullut albumia lainkaan 70-luvulta, niin näin 40 vuotta myöhemmin kuultuna aivan kylmäksi tämä jättää - ikävä kyllä.

Mutta pitänee silti tarkistaa noita yhtyeen muita Capitol-kiekkoja, josko sinne olisi osunut parempia hetkiä.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page