Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

TAMIKO JONES

Love Trip

(US Funky Town Grooves CD, 2012)
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1977, US Arista)
Soul Town Rating: ***1/2
Buy this album from our CD Shop

1) Touch Me Baby 2) Everyone Belongs To Someone 3) I'm The Woman Behind The Man (Playing The Guitar In The Band) 4) Just You And Me 5) Just Sitting Around 6) Let Me In Your Life 7) Creepin' 8) Oh How I Love You 9) Who Is She (And What Is She To You) 10) Read Me Right 11) Chili Dog 12) A Long Way To Go

Albumin kansi oli tutun näköinen 70-luvun cut out -läjistä, joista en koskaan sitä ollut kuitenkaan napannut talteen, ja nyt kuulin tosiaan levyn ensi kertaa vuonna 2012 FTG:n CD-uusintajulkaisuna. Levy julkaistiin Englannissa, toisin kuin suurin osa nykyisistä Funky Townin levyistä, jotka ovat jenkkipainoksia, eli jostain lisenssisyistä johtuen julkaisuoikeudet oli ainoastaan Euroopan markkinoille. Albumi osoittautuu yllättävänkin miellyttäväksi ja erityisesti sovituksiltaan nautinnolliseksi 1970-luvun souliksi. Itse laulaja Tamiko Jonesin uraa on käyty läpi mm. Soul Walking -sivulla, eli hän aloitti 60-luvulla jazz-laulajattarena mm. huilisti Herbie Mannin kanssa, mutta vaihtoi sitten souliin ja pyöri varsin tunnettujenkin soul-nimen ja lukuisien labelien parissa.

Niinpä tälläkin albumilla vilahtaa taustoilla ja säveltäjänimissä iso joukko tuttuja soul-nimiä kuten Johnny Bristol, Jerry Weaver, JW Alexander, Phillip Mitchell, Stevie Wonder, Willie Hutch, Bill Withers, Paul Riser jne. Tamiko oli itse tuottajana. Levymerkkinä oli Arista, mutta Tamiko levytti uransa aikana myös mm. levymerkeille Atco, A&M, Contempo, Atlantis, Polydor ja Sutra. Tamiko tunnettiin Englannin soul-piireissä myös Blues & Soulin perustajan John Abbeyn vaimona. Sittemminhän Abbey meni 80-luvulla naimisiin suomalaisen Nina Eastonin kanssa, joka oli työskennellyt CBS-levy-yhtiössä tiedotuspuolella, ja tullut hyvin meille suomalaisille musiikkitoimittajillekin tutuksi. Abbey ja Easton perustivat sitten Ichiban-levymerkin.

No, takaisin Tamikoon, joka laulajana oli minusta hieman kalsea, mutta tykkään kovasti levyn musiikillisista taustoista ja rikkaista sovituksista. Uransa suurimman hitin Tamiko sai kuitenkin hyvin Miami-tyyppisellä, Timmy Thomasin Why Can't We Live Together-linjaisella versiolla Johnny Bristolin laulusta Reaching out for Your Love, jonka Tamiko julkaisi sinkkuna nimellä Touch Me Baby, ja tästä tuli top 12-hitti soul-listoilla. Ei ollut suuri yllätys tähän nähden, että seuraavana vuonna Tamiko julkaisi maksisinglen T.K.-levymerkillä, joka oli siis se tunnetuin Miamin soul-label. Tuo sinkku Letting It Flow on saatavana download-latauksena.

Sovituksellisesti ihan toista maata on kuitenkin jo albumin seuraava raita Everyone Belongs To Someone, jossa on blaxploitation-elokuvamaailman soundia ja mieleen tulee myös Curtis Mayfieldin rikkaat sovitukset. Tällaiseen upeaan soundin on todella mukava tutustua ensi kertaa näin 2010-luvullakin, sillä tämä on täysin ajatonta laatu-soulia.

Tamikolla on kaksi osasävelmää albumilla, ja niistä ensimmäinen, I'm The Woman Behind The Man (Playing The Guitar In The Band) on aika erikoinen country-henkinen jolkotus, jossa tietysti kitara on näkyvässä roolissa. Vastapainoksi taas seuraava raita Just You and Me on hyvinkin juurevaa perus-soulia bluesahtavan kitaran säestämänä - sävelmänä ja sovituksena tämä sopisi yhtä hyvin Latimoren ohjelmistoon! Säveltäjinä olivat J.W. Alexander ja Jerry Weaver. Sama kaksikko oli myös tuon em. upea-soundisen mid-temporaidan Everyone Belongs To Someone takana. Samoin Alexanderin ja Weaverin kirjoittama on seuraava raita Just Sitting around, joka on lepppoisa mid-tempopala värikkään torvisovituksen kera. Tamikon toinen oma sävelmä Read Me Right on funk-henkinen mid-tempo-groove Read Me Right, joka puolestaan on sellaista materiaalia, jota oli totuttu esim. Betty Wrightilta odottamaan.

Sitten seurasi sikermä lainasävelmiä, joista kaksi Bill Withersiltä, yksi Stevie Wonderilta ja yksi Phillip Mitchelliltä. Withersin balladi vuodelta 1972, Let Me in Your Life oli päätynyt monen soul-diggarin kokoelmiin originaalina Use Me-hitin B-puolena. Tamikon albumilla ilmeisesti Paul Riserin sovittaman version taustalla on huilu, joka sävyttää tyylikkäästi laulua pitkin raitaa. Myös toinen Withers-lainaus Who Is She (And What Is She to You) on maukkaasti sovitettu rikkaaseen funkahtavaan ja keinuvaan taustaan puhaltimineen. Gladys Knight levytti saman kappaleen myös albumilleen Neither One of Us vuodelta 1973.

Stevie Wonderin Creepin' jatkaa levyn rikasta sovitusmaailmaa blues-sävyisen kitaran ja keinuvan funkahtavan rytmimaton saattelemana. Levyn muusikot ja sovittajat tosiaan ansaitsisivat tulla listatuksi, sovittaja Paul Riserin voi kuitenkin päätellä Tamikon kansitekstien kiitoksista. Phillip Mitchellin originaali omasta sävelmästään Oh How I Love You on sinkkuna keräilijän aarteita, ja netissä Philly-tyyppiseksi helmeksi kehuttu. YouTubesta löytyy jopa Soul Train-video tuosta, vaikka kappale ei singlenä koskaan yltänyt listoille asti! Minulle tulee originaalista vahvasti mieleen jälleen Curtis Mayfield, joka jo osaltaan kertoo, millaisesta soul-helmestä oli kyse. Tamikon albumin sovitus on hieman yllättävä, sillä tästä hienostuneesta Mayfield-linjaisesta balladista on tehty Johnny Bristol-mainen pehmeäkulkuisesti soljuva midtempo-ralli, ja huiluineen oikein mallikas sellainen.

Alumin funkein raita on lopulta Chill Dog, joka on originaalina James Taylorin country-folk-esitys, mutta siitä on käännetty lähes Stax-henkinen versio funk torvisektioineen ja perkussioineen! Vastaavasti päätösraita A Long Way to Go on todellinen klassikko The Emotions-yhtyeen verrattomana versiona vuodelta 1977, vaikka originaali onkin Skylark-pop-yhtyeeltä. Tamikon versio on rento ja nopeatempoinen, tyylillisesti enemmänkin Dionne Warwickin linjoilta, joka myös levytti kappaleen vuoden 1977 albumilleen Love at First Sight. Tamikon versio jää kakkoseksi molempiin em. soul-versioihin, mutta on sekin ihan kelpo soulia, etenkin kun duettopariksi liittyy mainio käheä-ääninen kaveri, jota ei kreditoida missään, mutta tyyli muistuttaa kovasti David Ruffinia.

Kaiken kaikkiaan oikein suositeltava pakkaus 70-luvun soulin ystäville, mutta pitäkäähän kiirettä levyn oston kanssa, jos aiotte saada sen järkihintaan, sillä loppuunmyydystä edellisestä painoksesta pyydetään nyt jo käytettynäkin 50 taalaa. FTG:n painos on tuttuun tapaan rajoitettu 2000 kopion erä. -IT



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page