Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Surface: 2nd Wave (Expanded, 1988 reissue)

February 16, 2013

The original release on US Columbia, 1988
Now available at US Funky Town Grooves reissue CD, 2012

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Shower Me With Your Love 2) Closer Than Friends 3) Can We Spend Some Time 4) You Are My Everything 5) I Missed 6) Black Shades 7) Hold On To Love 8) Where's That Girl
Bonus tracks:
9) I Missed (12 Inch Version) 10) Shower Me With Your Love (Instrumental) 11) Closer Than Friends (12" Jazz Version) 12) You Are My Everything (Extended Version) 13) I Missed (Acapella) 14) Closer Than Friends (12" Version) 15) You Are My Everything (Pic's Jazz Version) 16) I Missed (Dub Version)


Surface-yhtyeen debyytti Surface (1986) oli kevyen ja popahtavan soulin edustajana outolintu 80-luvun musiikkibisneksessä, mutta vastoin omiakin spekulointejani onnistui nousemaan menestykseen. Debyytiltä nostettiin kolme listahittiä singleksi, ja vaikka ensisingle Let's Try Again aluksi floppasi, kahden top ten -sinkun jälkeen se julkaistiin uudelleen ja nousi toisella kerralla sijalle 22.

Tämä kolmikon (Bernard Jackson, David Townsend ja David "Pic" Conley) kakkosalbumi 2nd Wave oli vielä uskomattomampi tapaus. Ensisingleksi nostettu I Missed nousi nimittäin listakolmoseksi soul-listalla - ei pop-sijoitusta - mutta sitten tuli oikea hittiputki: kolme peräkkäistä ykkössinkkua soul-listalla, ja nyt sitten jo pop-listojenkin viitossija Shower Me with Your Love:lla!

Ensisinkku I Missed oli itse asiassa levy-yhtiön varmaankin sanelema kompromissi aikakauden listatrendien suuntaan, sillä kappale on aikakaudelle hyvin tyypillisesti steppaileva swingbeat-menopala. Soundeiltaan se oli aivan suora kopio Ted Rileyn tuottamista lukemattomista vastaavista hiteistä (Keith Sweat etc.), mutta Surface-kolmikon kirjoittama sävelmä oli tottakai yhtyeelle tyypillinen supermelodinen ja tarttuva. Näillä eväillä sinkku ponnahti siis loppuvuodesta 1988 soul-listan kolmoseksi.

Tuollainen swingbeat ei kuitenkaan ollut Surfacen omaa linjaa, ja kakkossingleksi julkaistiin sitten enemmän yhtyeen edellisen levyn tyyliä muistuttanut beat-balladi Closer Than Friends, jossa on Marvin Gayen Sexual Healing-linjan kevyt rumpukoneohjelmoitu beat-pohja, kosketinsoitin-liu'uttelua ja sen yllä Bernard Jacksonin Smokey Robinson-tyylisellä poikamaisella tenorilla laulama pikkunätti melodia. Tämä oli se tyyli, josta yhtye oli tullut tutuksi, ja soul-yleisö palkitsi singlen ostamalla sen listaykköseksi, ja tammikuussa 1989 markkinoille tullut sinkku roikkui kaikkiaan lähes puoli vuotta Billboardin black-listalla.

Olisi ehkä luullut, että tuossa olivat sitten albumin menestyssinkut, mutta toisin kävi. Vielä kesän 1989 kynnyksellä julkaistiin kolmantena sinkkuna albumin hempeän popahtava avausraita Shower Me with Your Love, jossa on jo tuollaista Lionel Richien pop-balladien tunnelmaa, ja tästäpä tuli kesäksi 1989 mega-hitti USA:ssa: soul-ykkönen, pop-viitonen ja kultalevy. Kappaleesta on kuulemma muodostunut nuoren sukupolven hää-anthem, ja onhan kappaleessa tuollainen kaikkien hyräiltävissä oleva mieleenpainuva melodia. Soul-vivahteet jäävät kyllä lyhyen fonisoolon varaan.

Shower Me with Your Love-sinkun pop-menestyksen huumassa levy-yhtiö pukkasi vielä vanaveteen syksyllä 1989 neljännen sinkun samalta albumilta, You Are My Everything, joka oli Bernardin duetto sielukkaan soul-laulajattaren Regina Belle kanssa. Regina Belle oli juuri aloittanut menestyksekkään soolouran, ja hän oli suosittu duettoparina, olihan hän jo ollut ennen soolouraansa Manhattans-levyllä duetoimassa Gerald Alstonin kanssa, ja soolouran alettua vieraili myös Peabo Brysonin ja ex-Kool & the Gang-solisti James "J.T" Taylorin kanssa. Tässä kappaleessa, joka on siis uusi sävelmä eikä mikään cover-laulu, on tyylikäs huiluväritteinen moderni soul-tausta, ja Belle tuo tosiaan soulin syvyyttä poikamaisen Bernard Jacksonin rinnalle. Tuntui silti uskomattomalta, että tämäkin sinkku nousi vielä soul-listaykköseksi. Albumi oli nyt jo myynyt platinaksi, vaikka korkein sijoitus listoilla olikin vasta viides.

Ja eivät singlelohkaisut vielä tähän päättyneet, vaan kahdeksan raidan albumilta nostettiin singleksi vielä viideskin raita, Bernardin yksin kirjoittama Can We Spend Some Time, joka on näistä hiteistä perinteisintä soulia lauluna, toki sovituksena modernissa beat-pohjassa. Bernardin värisevä poikamainen sopisi 70-luvun alun sweet souliin, mutta oli oikeasti aika hämmästyttävää nähdä, miten kaiken swingbeatin, hip hopin ja klubimäiskeen keskellä hänen äänellään leivottiin hitti hitin jälkeen 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Tämä viides sinkku nousi vielä sijalle 5. soul-listoilla, ei pop-sijoitusta.

Nyt siis albumin kahdeksasta raidasta viisi ensimmäistä oli lohkottu kaikki singleiksi, ja heikoinkin listasijoitus oli viides! Loppupuolella on levyn funkein koitos, jumputtavan rumpukonetaustan hallitsema Black Shades, jonka loppuun Bernard vetää jopa rap-osuuden. Tämä ei tosiaan ollut yhtyeen ominta sektoria, ja paljon paremmin onnistuukin seuraava raita, Loose Ends-tyyppisessä modernissa groovessa keinuva Hold on to Love, jota maustaa lisäksi David Conleyn huilu ja lopussa Regina Belle jälleen sielukkaine ad lib-vääntelyineen.

Albumin päättää aikakaudelle tyypillisempi "mäiske" eli hakkaavan klubi-beatin hallitsema Where's That Girl, ja näitä 80-luvun mäiskeitähän ajan hammas on purrut paljon pahemmin kuin yhtyeen kepeämpiä midtempo-paloja ja balladeja. Levy taisi lukeutua niihin, joiden suomenkielinen levyarvio oli kirjoitettu surullisenkuuluisaan Blues Newsin 20-vuotisjuhlanumeroon, jonka kohtalo päätyi painovalmiina jonnekin Kallion takapihojen roskatynnyreihin. Ja kun elettiin vielä aikakautta, jolloin suurin osa avustajista kirjoitti arvionsa kirjoituskoneella eikä tietokoneella, niin suurta osaa arvioista ei koskaan kirjoitettu uudelleen ja julkaistu. En pysty muistamaan, olinko levyn aikanaan arvioinut, mutta luulen, että tähdet olisi silloinkin olleet kolme viidestä, eli kuusi pistettä kymmenestä. Joka tapauksessa yhtyeen menestys listoilla oli positiivinen asia, koska se edusti suurelta osin valtatrendien vastaista melodista ja kevyttä soul-musiikkia.

Albumin megamenestyksen huomioon ottaen voisi kuvitella, että FTG:n rajoitettu painos menee kuumille kiville, joskin toisaalta vuonna 1988 oli CD-painoksia jo alkuperäisenäkin liikkeellä, jolloin osalla yhtyeen vanhoista faneista voi olla alkuperäinen Columbia-CD vuodelta 1988.

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle