STARPOINT
Keep On It
(Dutch Vinyl Masterpiece, 1981/ reissue 2005) CD 18 e
1. I Just Want to Be Your Lover (5:39)
2. For You (5:25)
3. Interlude (0:28)
4. Keep on It (6:35)
5. I Want You Closer (5:26)
6. Baby Let Me Do It (5:11)
7. We're Into Love (4:33)
8. Starpoint's Here Tonight (6:12)
Tältä Keep On It-levyltä olin aiemmin kuullut ainoastaan nimikappalesinglen, josta siitäkin ainoa muistikuva oli Radio Luxemburgin Import-listaohjelmasta äänitetty lyhyt pätkä, josta mieleen oli jäänyt ainoastaan kertosäkeen "Keep on it"-hokema. Nyt kunnon soundeilla kuultuna kappale muistuttaa hyvin paljon samalla labelilla tuohon aikaan levyttäneen, tunnetumman funk-yhtyeen Cameo tuotantoa 80-luvun alusta. Kappaleessa on jyräävä syntetisaattoripohja, jota rikastetaan Gregory Phillipsin värikkäällä perkussiotyöskentelyllä. Gregorylla on arsenaalissaan rummut, bongot, timbalesit ja muita lyömäsoittimia. Myös velimies Orlando Phillips on funk-bassoineen hyvin esillä, samoin kuin kolmas veli Ernesto rytmikitaroineen. Kun vokalistina on poikkeuksellisesti vielä yhtyeen neljäs Phillips-veljes, George Phillips, niin tämä kappale on tosiaan tyylillisesti lähempänä 80-luvun alun Cameota ja P-Funk-yhtyeitä (Parliament etc.) kuin tyypillistä Starpointia. Albumilla on kappaleesta kuusi ja puoli -minuuttinen versio eli huomattavasti sinkkujulkaisua pidempi.
Starpointin todellinen valttikortti ja se mikä erotti yhtyeen helposti kymmenistä muista saman aikakauden funk/soul-yhtyeistä, oli kuitenkin erinomainen ja persoonallinen naisvokalisti Renee Diggs. Nämä uudelleenjulkaisut todella osoittavat, miten kovan tason tekijä Renee Diggs olikaan vokalistina, sillä esim. levyjen balladit ovat ajattomia laatu-soul-raitoja todellisen huippusolistin tulkitsemina. Oli selvää, että Reneellä olisi ollut mahdollisuus myös hienoon soolouraan siinä vaiheessa kun funkin ja diskon buumi kääntyi jyrkkään laskuun, mutta epäonnekseen vuonna 1985 Reneellä todettiin MS-tauti, joka johti tietenkin jatkuvasti kasvaviin fyysisiin ja henkisiin vaikeuksiin. Renee onnistui kuitenkin vielä vuonna 1990 purkittamaan sooloalbumin, joka jäi kuitenkin hyllylle, kunnes johtava britti-soul-merkki Expansion julkaisi sen vuonna 2000. Se jäi kuitenkin Reneen ensimmäiseksi ja viimeiseksi soololevyksi, ja hän menehtyi 18.3.2005.
Renee Diggs oli energinen ja vahva tulkki myös menopaloilla, ja hänen sielukkaat tulkintansa nostivat myös keskinkertaisemmat kappaleet kiinnostaviksi - Reneen laulantaa on todella ilo kuunnella. Reneen laulannan ja melodisten sävelmien myötä Starpointin musiikki herätti kiinnostusta paljon laajemmissakin piireissä kuin pelkästään klubikävijöiden ja disko/tanssi- yleisön keskuudessa. Hyviä esimerkkejä tältä levyltä ovat melodinen duetto I Just Want to Be Your Lover sekä erityisesti sähäkkä ja tarttuva I Want You Closer, josta olisi paremmassa jakelussa tullut varmasti isompikin hitti kuin nyt albumin kakkossinkkuna saavutettu sija 67. Billboardin soul-singlelistoilla. Renee todella loistaa irrotellessaan kappaleella, ja mieleen tulevat Stephanie Mills:in uran parhaat menopalat. Lisäplussaa rikkaista taustoista, etenkin tuhti bassokuviointi tuo särmää.
Levyn balladit ovat täysin ajatonta laatu-soulia. Myös Kayode Adeyemon tulkitsemasta Baby Let Me Do It:stä voidaan sanoa samaa, ja tämänkaltainen balladi saattaisi löytyä minkä tahansa maineikkaan soul-lauluyhtyeen 70-luvun ohjelmistosta. Kayode pystyi kääntämään tenorinsa myös sielukkaaseen puolifalsettiin. We're Into Love:n harmoniat viittaavat suoraan Earth, Wind & Fire:en, mikä ei ole tosiaan negatiivinen asia, ja Renee ja Ernesto jakavat päävokalistin osuudet.
Balladien kärjeksi nousee kuitenkin For You, jonka Renee pääsee sooloilemaan, ja kappale on klassinen soul-balladi, jonka on kirjoittanut Ernesto Phillips. Sävelmä antaa Reneelle hyvin tilaa kieputtaa perusmelodian ympärillä omia ad lib -osuuksiaan, ja loppuminuuteilla Renee tosiaan näyttää taivaan merkit laulusuorituksellaan. Huikea näyttö Reneen kyvyistä! Albumin päättävä Starpoint's Here Tonight on kuin nimikappaleen jatko-osa, mutta vaatimattomampi.
Olipa tosiaan positiivinen yllätys, sillä ei pelkästään balladit olleet tämän päivän standardeinkin laatu-soulia, vaan myös menopaloissa oli todellisia ilonaiheita, ja albumi on kaikkea muuta kuin yhden hitin kiekko. ****1/2
STARPOINT
Wanting You Takaisin
etusivulle
(Dutch Vinyl Masterpiece, 1981/ reissue 2005) CD 18 e
1. Wanting You (4:48)
2. Do What You Wanna Do (5:17)
3. Angel (4:33)
4. Last Night (4:52)
5. Try Me (5:17)
6. Shake It Out (5:06)
7. Break up to Make up (4:05)
8. Starnite You Nite (4:58)
Vielä samana vuonna 1981 ilmestyi toinen Starpoint-albumi Wanting You, jolta
singleksi lohkaistiin ensin nimikappale ja sitten Angel ja kolmanneksi vielä Do What You
Wanna Do. Kaikkien kolmen menestys jäi kuitenkin vaisuksi, ja heikoimmin menestyi ensimmäisenä
singlenä julkaistu albumin nimikappale Wanting You, joka on tuollainen letkeä handclapper
hieman Prelude-tyyliin, ja syntetisaattoripohjaisen poljennon ylle Renee ja yksi veljeksistä
laulavat melko yksinkertaista sävelmää duettona.
Do What You Wanna Do on ennemminkin funk kuin soul-raita, mutta groove jää puolitiehen
eikä kappaleessa ole samanlaista tehoa kuin edellisen albumin Keep On It:ssä. Angel
on koventionaalinen pikkusievä balladi, jolla vokaaliosuudet vedetään taas duettona. Mieluummin
olisin kyllä kuullut Reneetä soolona, siksi selvästi hän jälleen pesee kilpalaulussa partnerinsa.
Starpoint ei levyillään juuri cover-esityksiä ole harjoittanut, mutta tällä levyllä yksi sellainen
kuullaan, kun yhtye vetäisee vanhan Stylistics-bravuurin Break up to Make up. Tästäkin
on tehty duettoesitys, ja erityisesti taustaharmonioissa veljesyhtye on kepeä verrattuna oikeisiin
lauluyhtyeisiin, mutta on toki mielenkiintoista kuulla Renee Diggs tämän klassisen Thom Bell-
Linda Creed-Kenny Gamble-melodian kimpussa. Tulkinta on kelvollinen mutta
ei yllä siihen syvyyteen jota esim. Jean Carn osoitti omalla vuoden 1986
versiollaan albumilla Close Than Close.
Levyn kolmas balladi Try Me on Reneen ja Ernesto Phillipsin yhdessä kirjoittama
sävelmä, jolla Renee pääsee vihdoin kunnolla irrottelemaan, ja kappale nousee tämän keskinkertaisen
albumin parhaaksi.
Koko albumi kuvastaa sitä nopeata muutosta, mikä 80-luvun alussa tapahtui soul- ja funk-musiikin
instrumenttivalikoimissa. Edellisen levyn rikkaista sovituksista oltiin kovaa kyytiä liukumassa
pelkistettyihin syntiikkataustoihin, ja jo nyt taustoja hallitsivat erilaiset kosketinsoittimet.
Veljeksistä kaksi soitti Prophet-5-merkkistä syntetisaattoria, yksi klavinettia, kaksi minimoogia.
Bassoa ja kitaraa kuultiin sitten lähinnä mausteeksi noiden kosketinpohjien yllä.
Noilla eväilläkin voisi toki tehdä tehokkaita funk-raitoja, mutta tällä levyllä sellaiset
kappaleet kuin Last Night ja Shake It out jäävät liiaksi hieromaan kehnoja
kertosäe-melodioitaan sen sijaan että keskittyisivät taustagrooven luomiseen.
Päätösraidalla Starnite You Nite annetaan sentään Orlandon bassottelulle hieman
soolotilaa, ja Orlando vetelee Larry Graham-tyylin peukalointia tarmolla. Kaiken
kaikkiaan huomattava pudotus edellisen levyn tasosta.
***
Back to our (English) home page