Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Stacy Lattisaw: Take Me All the Way (1986 reissue)

Stacy Lattisaw: Take Me All the Way

July 24, 2014

Original release on US Motown, 1986
CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2010, Funky Town Grooves (USA)

Rating: 5/ 10


Tilaa levy verkkokaupastamme

1) Jump Into My Life
2) The Hard Way
3) Take Me All The Way
4) A Little Bit Of Heaven
5) Longshot
6) Nail It To The Wall
7) Love Me Like The First Time
8) You Ain't Leavin
9) Over The Top
10) One More Night
Bonus tracks:
11) Jump Into My Life - 12"Dance Mix
12) Nail It To The Wall - 12" Version

Kevin L Goings käy kansiteksteissä läpi Stacy Lattisaw'n uran lapsitähdestä hittiartistiksi ja päätyen gospel-laulajaksi. Kevin toteaa, että Stacyllä on laaja ja vakaa fanikunta, ja sen merkkinä tämä FTG:n vuonna 2010 ensi kertaa prässäämä CD-uusintajulkaisu myytiin loppuun parissa kuussa, ja sitten taas hinnat karkasivat pilviin. Nyt on prässätty uusi tuhannen tai kahden erä, vuoden 1985 albumina harvalla onkaan alkuperäistä CD-levyä, joten levy myynee jälleen ripeään tahtiin loppuun.

Myös levymerkkimogulit Motownin Berry Gordya, Atlanticin Henry Allenia ja Van McCoy'ta myöten olivat hurmaantuneita Stacyyn jo lapsitähtenä - ilmeisesti hän oli oman aikansa The Voice Kids -lahjakkuus. Kun nettiforumeita lukee, niin kaikki kehuvat kilpaa Stacyä laulajana. No, onhan hän ihan ponteva ja voimakasääninen, mutta äänensävy ei ole mielestäni kovinkaan persoonallinen ja kiehtova, ainakin jos vertaillaan huippuluokan soul-artisteihin. Tämänkin levyn taustalaulajista löytyy kovempia kykyjä laulajana (Cindy Mizelle, Audrey Wheeler). Kun Stacy vapautui Cotillion-sopimuksestaan 1980-luvun puolivälissä, itse Berry Gordy nappasi Stacyn oitis Motownille, jolle hän purkitti kolme albumia vuosina 1986-1989, mutta siirtyi tämän jälkeen pysyvästi gospeliin.

Tämä vuoden 1986 Take Me All the Way oli siis Stacyn ensimmäinen Motown-levy, ja kyllä levy-yhtiö oli kovasti satsannut albumiin. Toisin kuin Stacy itse olisi halunnut, oli levy-yhtiö kuitenkin pirstonut tuotannon lukuisaan eri tuotantotiimiin, ja lopputulos oli sen mukaisesti "jokaiselle jotakin"-keitos. Viimeistään Johnny Gillin kanssa levytetyt duetot olivat osoittaneet, että Stacy oli parhaimmillaan balladeilla, mutta aikakauden trendien mukaisesti Motown vei häntä enemmänkin tanssilattioille.

Sinkkuhitit (sijat 4 ja 13 R&B-listoilla) napsittiin Jellybeanin tanssinakutuksesta Nail It To The Wall sekä Kashifin tyypillisestä pop-funkista Jump into My Life. Edellinen on liian elektroninen omaan makuuni, mutta Kashfihin tuotos oli täysin samaa linjaa kuin miehen isot hitit Melba Moorelle, Evelyn "Champagne" Kingille ja kumppaneille. Sävelmä on tarttuva ja hyväntuulinen, ja synteettinen taustakin pompottelee irtonaisesti. Tyylihän oli sataprosenttista Kashifia, joka ei ollut tipan vertaa räätälöinyt tyyliään Stacylle.

Loppu levyn ongelma on tuo jokaiselle jotakin -meininki, kun Motown ei osannut päättää, pitäisikö Stacysta yrittää uutta Teena Marieta, Whitney Houstonia, Mariah Careyta vai Madonnaa. Narada Michael Walden oli Stacyn vanha tuottaja jo Cotillion-kaudella, mutta hänelle tarjottiin vain yhtä raitaa, joka oli nimikappaleballadi Take Me All the Way. Ilmeisesti käsky oli muokata Stacyn vanhaa teinilinjaa aikuisemmaksi (Stacy täytti vuonna 1986 20 vuotta), ja tilauksessa oli Whitney-linjan keinuva midtempo-balladi, jonka Stacy sitten omaan pontevaan tyyliinsä tulkitseekin.

Monin paikoin meno lerpsahtaa viihteen ja popin puolelle, kun Motown juoksuttaa estradille samoja kakkosluokan tuottajiaan (Tony Peluso, Steve Barri), jotka 80-luvulla vesittivät Temptationsien, Four Topsien, Smokey Robinsonin ja monien muiden musiikkia. Jellybean oli rekrytty tanssipuolen keisariksi, ja hän yritti vetää linjaa Janet Jacksonin suuntaan omilla kylmästi kalkattavilla sätkytyksillään. Korneimmillaan yritetään pseudo-Latin-menoa Gloria Estefanin vanavedessä.

Näin soul-miehen kannalta tuomio on aika tyly, sillä Kashifin täysin liukuhihnalta leipoma pop-funk jää levyn kirkkaasti parhaaksi palaksi. Tai itse asiassa ainoaksi, jota tältä albumilta haluaa toistamiseen kuulla.

(Soul Town Rating: 5/10)

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page