Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

S.O.S. Band: Too (1981 reissue)

S.O.S. Band: Too

April 6, 2015

Rating: 7/ 10

US Tabu 36332, 1980, UK Demon Music Group reissue CD, 2013
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) It's a Long Way to the Top 4:13
2) Do It Now 7:03
3) There Is No Limit 5:15
4) You 4:31
5) Stay 4:33
6) Are You Ready? 5:05
7) Do You Know Where Your Children Are? 3:33
8) For the Brothers That Ain't Here 4:24
9) Unborn Child 3:50
Bonus Tracks:
10) Do It Now (Long Version) 7:08
11) Do It Now (Pt) 1) 4:04
12) Do It Now (Pt) 1 Short Version) 3:24
13) Do It Now (Pt) 2) 3:56
14) You (Long Version) 5:59
15) There Is No Limit (Long Version) 6:17

Kaikki - allekirjoittanut mukaan lukien - näyttivät olevan vakuuttuneita siitä, että S.O.S. Band jää yhden megahitin ihmeeksi, ja kakkosalbumin vaisu menestys näytti vahvistan asian. Albumi nousi ainoastaan soul-listan sijalle 30, ja putosi listoilta vain 11 viikossa. Albumilta lohkottu kärkisinkku Do It Now oli selkeä jatko-osa läpimurtohitille Take Your Time (Do It Right), ja vaikka siinä oli paljon samaa koukkuisuutta ja melodisuutta, sitä pidettiin vain harmittomana jatko-osana megahitille. Kappale nousi soul-listan sijalle 15, ja varmaankin moni uskoi yhtyeen tarinan saaneen jo loppunsa.

No, jälkiviisaana voimme sanoa, että toisin kävi, ja minusta myös tämä kakkosalbumi ansaitsee uuden tarkastelun - se ei ollut yhtään edeltäjäänsä heikompi, vaan oli samanlainen kombinaatio sähäkkää diskofunkia ja vakavammin otettavaa ja kunnianhimoisempaa soul-funk-musisointia, edelleen jonkinlaisena esikuvanaan selvästikin Earth, Wind & Fire.

Vinyylin A-puolen diskofunkeista avausraita jää lopulta vaisuimmaksi perkusssiiviseksi kilkatukseksi, vaikka torviryhmä on tuhti Fred Wesleyn johdolla ja sovittamana. Arnell Carmichaelin sävelmästä vain puuttuu yhtyeen parhaiden hittien melodisuus ja välitön tarttuvuus. Nonstoppina avausraidan perään jatkava Do It Now on ihan eri maata, ja valittiiin syystä albumin kärkisingleksi. Sen kirjoittajat (Rhongee Southern, Bradley Ridgell ja Sigidi ovat tietysti tehneet parhaansa kopioidakseen Take Your Time-hitin tunnelmaa, ja onnistuneet siinä varsin hyvin. Rytmikitaran ja syntiikkabasson muodostama groove on vetävä, ja sitä kuorrutetaan houkuttelevilla torvikuvioinneilla. Mary Davisin laulama melodia on paitsi tarttuva, myös riittävän sielukas särmikkääseenkin vääntöön. Kertosäe on vähän tuollainen saman aikakauden Kool & the Gang -hittien tyyppinen simppeli hokema, mutta siihen ei liikaa takerruta, vaan Mary siirtyy nopeasti takaisin juurevampiin säkeistöosiin. Eipä tässä ollut mitään hävettävää yhtyeen megahitin followup-teoksena. 7-minuuttiseen maksiversioon on upotettu tiskijukille riittämiin breikkejä ja instrumenttipainotteisia väliosia, ja eiköhän tämä diskoissa ollut hyvin varma lattiantäyttäjä loppukesästä 1981.

Heti perään seuraava There Is No Limit on hyvin samantyyppinen koukkuisa diskofunk, jossa on myös soul-pitoiset säkeistöosat kaiken groove-vetoisuuden keskellä. Intro on mallikas, ja käynnistyy funk-bassokuvioinnilla, ja jatkuu taas Solar-soundisen nakuttelun ja bassosyntikan koukuttelulla, ja heti perään mallikasta perkussiokilkattelua vetävän syntiikkagrooven ylle. Intro on liki minuutin mittainen, mutta ennen kuin laulu alkaa, on tanssilattia jo täyttynyt. Hyvin samantyyppistä menoa kuin parhaat Solar-levymerkin diskofunkit (The Whispers, Dynasty, Shalamar) samaan aikaan, koukkuista melodiaa myöten - lopun kruunaavat lennokkaat torvikuvioinnit. Laatudiskoa, ehdottomasti.

Minun on mahdoton ymmärtää, miksei Tabu yrittänyt There Is No Limit:istä hittiä, vaan se haudattiin kakkossinkun You B-kyljeksi. Tämä You on albumin A-puolen nelosraita, sinänsä ihan jäntevä midtempo-soul-raita EWF-henkisine torviriffeineen, ja raidan laulaa yhtyeen miespuolinen pääsolisti Abdul Ra'oof. Ei hän tosiaan heikko ole, mutta eihän tätä mistään tunnistanut S.O.S. Bandiksi ainakaan tässä vaiheessa, kun Ra'oof oli myös täysin tuntematon solisti. Ra'oof itse asiassa duetoi Mary Davisin kanssa There Is No Limit-raidalla, ja tämä olisi ollut kaikin puolin fiksumpi tapa myös esitellä yhtyeen mies-solisti suurelle yleisölle, kuin tämä keskitasoinen soolosuoritus. Sinkku floppasi, jäi sijalle 64. ja tappoi LP-myynnin. Tabu saattoi vain syyttää itseään, sillä aineksia oli kakkosalbumissa ihan samaan kuin debyytissäkin.

Vinyylin B-puoli on jälleen hyvin erityyppinen, ja sisältää hyvinkin kunnianhimoista perinteisempää soulia ja funkia. Mary Davisin tuskaiseen sävyyn tulkitsema Stay on samaa tasoa kuin debyyttialbumin sielukas balladivääntö What's Wrong with our Love Affair?, eli sataprosenttista soulia, ilman mitään kaupallista kosiskelua. Säveltäjien joukossa on ex-Temptations Louis Price, mutta kansiteksteissäkään ei paljasteta enempää, mistä tämä laulu päätyi SOS Bandin albumille.

Are You Ready? edustaa sitten tuota yhtyeen EWF-vaikutteista rikasta midtempo-soundia, ja on erinomaiseen laatu-soul-taustaan upotettu Mary Davisin ärhäkästi tulkitsema laulu. Sävelmästä vastaavat John Davis, Sigidi ja Mary Davis kolmistaan. Lopussa kuullaan jazzahtavaa keyboard-sooloilua. Tämäntyyppiset laatu-soul-raidat kyllä nostivat SOS Bandin korkealle keskiverto- diskoyhtyeiden yläpuolelle.

Vinyylialbumin kolme viimeistä raitaa olivat vielä kunnianhimoisempaa materiaalia, ja pelkästään laulujen otsikot Do You Know Where Youre Children Are?, For the Brother That Ain't Here ja Unborn Child puhuvat puolestaan. Kaksi edellistä olivat Bruno Speightin, John Simpsonin ja Sigidin kynästä, viimeksi mainittu Seals & Crofts-coverointi. Do You Know Where Youre Children Are? käynnistyy upealla saksofonisoololla, ja jatkuu tunteikkaana balladi-esityksenä, jolla lauluosuuksia jaetaan tasaisesti useamman yhtyeen jäsenen kesken. Kyllähän tässä yhtye kerralla todisti, että on tosiaan jotain muuta kuin pelkkään harmittomaan diskokilkatteluun kykenevä yhtye, vaikka toki kaupallinen menestys samalla uhrattiin. Joka tapauksessa mallikasta yhteiskunnallista soulia vuodelta 1981, ja varsin odottamattomasta lähteestä.

For the Brother That Ain't Here on funk-jazz-instrumentaali, jolla yhtye näyttää soitantapuoltaan ja sooloilukykyjään. Eittämättä aika oli vain tähän heikoin mahdollinen, koska juuri samaan aikaan kaikki levy-yhtiöt pakottivat isoja soitinyhtyeitä riisumaan kokoonpanojaan, ja pelkistämään synteettisempään ja koneellisempaan musiikkiin. SOS Band yritti tässä todistella soitto- ja jazz-taitojaan, ja jos 70-luvun puolivälissä tämä olisi vielä ollut mainio veto, nythän tämä oli kaupallista itsemurhaa. Mutta kaikki kunnia Tabun päättäjille, että tällainen raita sallittiin vuoden 1981 albumille.

Abortinvastainen päätösraita Unborn Child on varmasti vähintäänkin yhtä epäkaupallinen veto Tabulta, ja silti Sigidi ehdotti Mary Davisille tätä coveria. Tausta on upeaa soulia, ja Mary Davis tekee parhaansa tulkitakseen tätä soul-hengessä.

Kaiken kaikkiaan siis erittäinkin varteenotettava albumi yhdeltä soulin historian parhaalta aikakaudelta, vuodelta 1981, jolloin diskovalot olivat jo rauhoittuneet, mutta taustat eivät olleet vielä liiaksi koneellistuneet ja syntetisoituneet.

Amazonin kuluttaja-arvioista voi taas lukea erään tiskijukan happamia yhden pisteen arvioita, kun Demon "erehtyi" lisäämään albumille kuusi vinyyliltä poimittuja bonus-raitoja, ja siitäkös kermakorva-tiskijukka veti herneet nenäänsä. Kuinka kehtaavat, mokomat levy-yhtiöt, lisätä bonus-raitoja, jotka eivät ole master-nauhoilta äänitettyjä! No, joku tohti tuohon huomauttaa, että vinyyliltä on koko albumi itse asiassa masteroitu, vain niin hyvin, ettei arvon tiskijukkakaan sitä ensin huomannut hifi-korvineen, vaan kuvasi niitä hyväsoundisiksi! Kun itse tietää lukemattomien tiskijukkien rakastuneen juuri rahiseviin vinyyleihin, napsuineen ja rohinoineen, ei tällaisia valituksia oikein jaksa vakavalla naamalla lukea. Nämä digiajan tiskijukat eivät tosiaan ymmärrä soulin ja funkin soundeista yhtään mitään, sillä steriili soundillinen "puhtaus" istuu souliin ja funkiin kutakuinkin yhtä hyvin kuin kliininen teatterimainen konserttisali jazziin. Ikään kuin soulia ja funkia tulisi kuunnella vain kirkkomaisissa olosuhteissa tai laboratoriomaisissa, täysin häiriöttömissä ympäristöissä!

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Tabu Label -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page