Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

S.O.S. Band: S.O.S. (1980 reissue)

S.O.S. Band: S.O.S.

October 22, 2014

Rating: 7/ 10

US Tabu 36332, 1980, UK Demon Music Group reissue CD, 2013
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) S.O.S. (Dit Dit Dit Dash Dash Dash Dit Dit Dit) 5:49
2) What's Wrong with Our Love Affair? 4:54
3) Open Letter 4:32
4) Love Won't Wait for Love 5:34
5) Take Your Time (Do It Right) 7:44
6) I'm in Love 3:40
7) Take Love Where You Find It 5:57
8) S.O.S. (Reprise) 1:53
Bonus tracks:
9) S.O.S. (Dit Dit Dit Dash Dash Dash Dit Dit Dit) [Edit] 4:04
10) S.O.S. (Dit Dit Dit Dash Dash Dash Dit Dit Dit) [Special Disco Mix] 7:37
11) Take Your Time (Do It Right) [Pt. 1] 3:13
12) Take Your Time (Do It Right) [Pt. 2] 4:12
13) Take Your Time (Do It Right) [Long Version] 7:37
14) What's Wrong with Our Love Affair? (Edit) 3:54


Tabu-pomo Clarence Avantin usko isoihin itsekantaviin yhtyeisiin ei ollut hiipunut, vaikka Tabun ensimmäinen kiinnitys Brainstorm floppasi kaikilla albumeillaan. Vuonna 1980 Avant osui kerralla kultasuoneen, kun julkaisi kappaleen Take Your Time (Do It Right) uudelta tuntemattomalta yhtyeeltä nimeltä S.O.S. Band. Tämä osui ajan hermoon: sinkku nousi soul-listaykköseksi, viisi viikkoa ykkösenä ja huikeat 24 viikkoa listoilla. Sinkku myi kaksi miljoonaa kopiota ja pari kuukautta perään pukattu albumi nousi listakakkoseksi, myi kultaa ja oli 26 viikkoa listoilla. S.O.S. Bandin menestys mahdollisti käytännössä lukemattomien muiden artistien kiinnityksen Tabu-levymerkille 1980-luvulla. Clarence Avantin menestysputki oli auennut useamman vuoden sinnittelyn jälkeen!

S.O.S. Bandista on oikeastaan varsin vähän tiedetty soul/funk-piireissäkin, sillä sen kriitikkomenestys oli vähän sellaista "yllättävän hyvä" -kommentointia, ja pidin itsekin yhtyettä harmittomana diskoyhtyeenä, jonka menestyksen arvelin kaikkoavan parin diskohitin myötä. Avant kuitenkin fiksusti ujutti nuoren tuottajaparin James "Jimmy Jam" Harris ja Terry Lewis yhtyeen taustavoimiksi jo vuonna 1982, jolloin kaksikko oli vielä tuiki tuntematon, mutta Jam & Lewisin maagisen kosketuksen voimalla SOS Bandista tuli 1980-luvun soulin ja funkin kestomenestyjiä. Yhtye kirjasi lopulta peräti 18 listahittiä 1980-luvulla, ja vaikka listaykkösiä ei avaussinglen jälkeen herunut, top ten -hittejä oli yhteensä kuusi - viimeinen vielä vuonna 1989.

S.O.S. Band nousi suosion huipulle oikeastaan viimeisinä vuosina, kun se oli vielä mahdollista isoille itsekantaville yhtyeille. 1980-luvun soundit kun suosivat syntetisoituvia ja riisuttuja soundeja, jolloin tällaiset 7-8-henkiset soul/funk-yhtyeet alkoivat käydä liian suuriksi, kun isoja kokoonpanoja ei tarvittu. S.O.S. Bandin ensilevyä myöten yhtyeelle tuntuivat kuitenkin jo syntetisaattorit olevan jo tuttuja, ja erityisesti Jam & Lewisin tuotannon myötä S.O.S. Band pystyi pitkin 80-lukua uusiutumaan listatrendien vaatimusten mukaisesti.

S.O.S. Band kutsui itseään alun perin nimellä Santa Monica, kun sen manageri lähetti demonauhan Clarence Avantille. Sopimuksen Tabulta saatuaan Avant ehdotti yhtyettä laulunkirjoittaja ja tuottaja Sigidi Abdullahin hoiviin, ja Sigidi ihmetteli, miksi alun perin Atlantasta kotoisin ollut kosketinsoittaja Jason Bryant kutsui yhtyettään Santa Monicaksi. Bryant selitti asian pohjautuvan yhtyeen onnistuneeseen keikkaan Santa Monicassa, mutta Abdullah keksi ristiä yhtyeen uudella nimellä S.O.S. Band - ja S.O.S. tuli kuulemma sanoista Sound of Success. Ilmeisesti nimi oli enne!

Jason Bryant oli tavannut vokalisti Mary Davisin ja he olivat päättäneet yhdessä koota uuden yhtyeen New Yorkin paikallistista muusikoista. Mukaan saatiin rumpali James Earl Jones III, saksofonistit Jason Ellis ja Willie "Sonny" Killebrew, kitaristi Bruno Speight sekä basisti John Alexander Simpson. Debyyttialbumin levytysvaiheessa mukaan liittyivät vielä trumpetisti Abdul Ra'oof ja huilisti/fonisti Willie Killebrew. Yhtye oli treenaillut top 40 -hittejä soittaen klubeissa, mutta debyyttialbumille koottiin omaa uutta materiaalia.

Yhtyeen seikkaperäinen perustamishistoriikki on luettavissa uusintajulkaisun 16-sivuisesta kansilehtisestä. Hittisinkuksi muodostunut Take Your Time oli ensimmäisiä raitoja, joita yhtye purkitti tulevalle Tabu-debyyttialbumilleen. Kappaleessa on tosiaan 80-luvun tulevaa tyyliä sopivasti muokailleen keyboard-pohjainen groove (yhtyeen johtohahmo Jason Bryant oli kosketinsoittaja), jota kuorrutettiin monipuolisella soul/funk-soitannalla. Kappaleen tarttuvuus rakentui kuitenkin Mary Davisin hyvin ärhäkkäästi ja soinnukkaasti tulkitsemaan melodiaan, jossa kertosäkeen lisäksi myös säkeistöosat olivat harvinaisen mieleenpainuvat. Singlen välitön megamenestys löi kuitenkin kaikki ällikällä, yhtye lähti saman tien kiertueelle yhdessä Ashford & Simpsonin, The Isley Brothersien ja Stephanie Millsin kanssa - usein SOS Band sai vain 15 minuuttia lämmittelyaikaa ennen isompia tähtiä. Harva varmaankaan ajatteli, että kyseessä oli tuleva kestomenestyjä ja mega-artisti, vaan SOS Bandia pidettiin tosiaan vielä yhden hitin ihmeenä, joka oli onnistunut levyttämään yhden tarttuvan disko-soul-hitin. 15 minuuttia arveltiin olevan sopiva esitysaika tälle yhden hitin yhtyeelle!

Kaikki näytti oikeastaan viittaavan aluksi siihen, että yhtye jääkin yhden hitin ihmeeksi. Kakkossingleksi laskettiin albumin avausraita S.O.S. (Dit Dit Dit Dash Dash Dash Dit Dit Dit), joka oli asteen funkympi disko-soul-raita torvikuvioineen ja diskojousineen. 1970-luvun vaihtumisesta oli kulunut kuitenkin vasta kuukausia, ja tässä oli vielä paljon vuoden 1979 diskosoul-tunnelmaa syndrumseineen ja jousineen. Pohjalla groovaili kuitenkin jo syntiikkagroove Take Your Time-hitin tapaan. Joka tapauksessa tämä oli paljon 70-lukulaisempi diskoilu, ja korkeimmaksi listasijoitukseksi tuli 20.

Kolmantena sinkkuna koetettiin albumin kakkosraitaa, Mary Davisin tulkitsemaa balladia What's Wrong with Our Love Affair?, jonka oli yksin kynäillyt Jason Bryant. Kappale toi esiin Mary Davisin hyvinkin perinteiseen souliin viittaavat kyvyt, sillä tyylillisesti tämä oli Margie Joseph-linjaista aitoa soulia. Kappale oli myös sovitettu klassiseen soul-tyyliin, ja duettopariksi liittyy Jason Bryant, joka hänkin suoriutuu vaativasta osuudestaan enemmän kuin hyvin. Mutta eihän diskomarkkinoille esitellyn yhtyeen balladisinkku kiinnostanut ketään, vaan sinkku kääntyi listoilta laskuun jo sijalta 87. Mutta juuri tällaisten esitysten jälkeen kriitikot yllättyivät yhtyeen "laadukkuudesta", kun odotukset olivat kepeässä diskokilkattelussa.

Mary Davis lukee suosikkeihinsa myös kappaleen Love Won't Wait for Love, jolla basisti John Simpson avusti, ja hän oli kuulemma Earth, Wind & Fire -fanaatikko. Melko paljon kepeämpi ja diskoväritteisempi oli kuitenkin SOS Bandin tyyli EW&F:ään verrattuna, mutta kuulehan tästä toki EWF-vaikutteet. Billy Ellisin fonisoolo on kappaleen paras osa.

Open Letter-raidasta ei kansiteksteissä pukahdeta sanaakaan, mutta kyseessä oli toinen levyn balladi, miellyttävästtä puhallintaustassa keinuva soul-laulu, jolla lauluosuuden vetää ilmeisesti Jason Bryant (vaiko Billy Ellis?) falsetillaan. Todennäköisesti esikuvana on tässäkin ollut EWF ja Philip Bailey, mutta aika vaatimattomaksi tämä jää sekä sävelmän että laulusuorituksen osalta.

B-puoli käynnistyi 7 ja puolen minuutin pituisella versiolla ykköshitistä, ja sen ohelle purkitettiin vain kaksi raitaa. Näistä I'm in Love on 3,5 minuutin mittainen ilmavasti sovitettu midtempo-balladi, jälleen falsettivokalistin tulkitsemana. Ammattimaisesti ja EWF-sävytteisesti soitetun taustan kruunaa fonisoolo. Taustamuusikoissa huomio kiinnittyy Norman Connors-levyiltä tuttuun perkussionistiin Munyungo sekä P-Funk-kuvioista ja James Brownin taustoilta tuttuihin torvisektion miehiin (mm. Maceo Parker, Fred Wesley, Richard "Kush" Griffith). Take Love Where You Find It on jälleen hyvinkin EWF-henkinen diskosoul-raita, jossa säveltäjissä mukana John Simpson, ja veikkaan että Mary Davis sekoitti haastattelussaan tämän ja Love Won't Wait for Love-raidan. Tässä Simpson on EWF-vaikutteineen vahvasti mukana, ja huilisti Willie Killebrew vetäisee hienon soolonkin. Nostaisin tämän koko albumin toiseksi parhaaksi menopalaksi.

Kiistatta kiire näkyy tulleen albumin purkitukseen, kun kappaleitakaan ei saatu seitsemää enempää kokoon. Myöskään bonus-raidoista ja sinkkujen kääntöpuolista ei saatu ennenjulkaisemattomia raitoja, vaan lukuisat bonus-raidat ovat käytännössä vain eri pituisia versioita hittiraidoista. Yhtye oli kuitenkin lahjakkuutensa osoittanut, ja onnistui vastoin kaikkien odotuksia nousemaan menestykseen läpi 1980-luvun. Bonusraidat on tosiaan poimittu vinyyleiltä ja ne jäävät siten soundeiltaan master-nauhoilta poimituilta alkuperäisen albumin raidoista, mutta tästä nipottaminen tuntuu tosiaan käsittämättömältä, etenkin kun tietää, miten paljon soul/funk-harrastajissa on erikoislaatuisia vinyylinpalvojia. Mutta jätetään tosiaan näille hifisteille kalliit japski-painokset, koska niissä ei tyypillisesti ole bonusraitoja lainkaan hifi-korvia kiusaamaan...

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Tabu Label -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page