Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

S.O.S. Band: III (1982 reissue)

S.O.S. Band: III

May 7, 2016

Rating: 7/ 10

US Tabu 36332, 1980, UK Demon Music Group reissue CD, 2013
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) Can't Get Enough
2) High Hopes
3) Have It Your Way
4) Your Love (It's the One for Me)
5) Good & Plenty
6) Looking for You
7) These Are the Things
8) You Shake Me Up
9) Groovin' (That's What We're Doin')
Bonus Tracks:
10) High Hopes (Edit)
11) Good & Plenty (7" Version)
12) Good & Plenty (12" Version)
13) Groovin' (That's What We're Doin') [Special Version]
14) Your Love (It's the One for Me)[U.S. 12" Version

S.O.S. Bandin kolmas albumi ei ollut vuonna 1982 mikään suuri menestys, vaan se pikemminkin vahvisti niitä käsityksiä, että S.O.S. Band oli yhden jättihitin (Take Your Time) tähdenlento, joka diskoaikakauden hälvettyä häipyy hiljalleen unohduksiin. Ehkä näin olisi käynytkin ilman James "Jimmy Jam" Harrisia ja Terry Lewisia, jotka taikoivat S.O.S. Bandista Tabu-levymerkin todellisen lippulaivan, ja tuottivat sille pitkän rivin top ten -hittejä pitkin 80-lukua.

Tämä albumi III oli ensimmäinen, jolla Jam & Lewis olivat mukana, mutta vielä kovin pienessä roolissa. He olivat säveltäneet kappaleen High Hopes, mutta senkin tuottajiksi oli merkitty Ricky Sylvers & Gene Dozier, jotka kuuluivat Solar-perheeseen kuten levyn executive producer Leon Sylvers. Tämä albumi oli tavallaan välivaihe synteettisen Jam & Lewis -funkin ja 70-lukulaisittain rikkaammaan varhaisemman S.O.S. Bandin soundin välillä. Albumi on hieman epätasainen, mutta sen helmien takia siitä on muodostunut oma S.O.S. Band -suosikkini.

High Hopes oli kaukana rutiinimaisesta, stereotyyppisestä Jam & Lewis -menosta. Pääsolistina oli Abdul Ra'oof, yhtyeen miespuolinen vokalisti, eikä Mary Davis, jonka äänestä S.O.S. Bandin tunnisti aiemmilla hiteillä. Sävelmä on klassikko, todella huippuluokan soulia, katkerine sanoituksineen ja vuodatuksineen menetetyn rakkauden perään. Kappale julkaistiin albumin ensimmäisenä singlenä, mutta sen kärkisijoitus 25. oli varmasti kaikille osapuolille pettymys. Oli jännä, että tämän jälkeenkin Tabu-pomo Clarence Avant uskoi Jam & Lewisin kykyihin siinä määrin, että nosti kaksikon S.O.S. Bandin pääasialliseksi tuottajaksi. Ehkä Avant vain kuuli sen, että 80-luvulla syntetisaattori-soundit olivat niin nopeasti valtaamassa alaa, ja 70-lukulainen isojen yhtyeen aikakausi torvisektioineen ja jousineen oli hiipumassa, että Jam & Lewisilla oli parhaat edellytykset siirtää S.O.S. Band 80-luvun "ajanmukaiseen menoon".

High Hopes on jälkikäteen toki nostettu sille jalustalle, mille se kuuluukin, mutta tuntuu hupaisalta lukea uusintajulkaisun kansiteksteistä, miten jopa Mary Davis muistelee kappaletta käänteentekevänä hittinä, vaikka se siis jäi sijalle 25. Muutama kuukausi tämän jälkeen julkaistu kakkossinkku oli Have It Your Way, joka on albumilla myös heti High Hopesin jälkeen. Tämä on Abdul Ra'oofin notkealla mutta hieman persoonattomalla tenorillaan laulama konventionaalinen soul-balladi, jonka oli kirjoittanut yhtyeen basisti John Simpson. Ihan kelpo perinteinen balladi, mutta eihän tässä ollut hitin aineksia, ja sinkku jäi minihitiksi, korkein sijoitus 57. ja vain kuusi listaviikkoa.

Näiden sinkkujen myötä albumin myyntikin jäi vaisuksi, korkein sijoitus soul-listalla oli 27., mutta LP roikkui 24 viikkoa listoilla eli käytännössä seuraavan albumin julkaisuun asti, kun neljäs S.O.S. Band -kiekko saatiin markkinoille elokuussa 1983.

Mary Davis jäi albumilla statistin rooliin. Vaikka hän oli edelleen terhakkaana naispäävokalistina neljällä eri raidalla, kaikki nuo neljä jäivät levyn kakkoskastiin, ja jäivät vain merkiksi siitä, että levy-yhtiöllä ja tuottajilla oli melkoinen uuden suunnan haku, kun 70-lukulaiset rikkaasti sovitetut disko-funkit eivät enää olleet muodissa. Avantin tukeutuminen Sylversin klaaniin oli varmasti paperilla hyvä ratkaisu, kun Sylvers oli tahkonnut hyvin hittejä Solar-merkillä sen useille artisteille, mutta tälle albumille ei saatu yhtään maagista Solar-tyyppistä tarttuvaa, koukkuista disko-hittiä.

Menopuolelta kärkeen nostaisin Solar-maisesti koukkuisasti riffailevan funkin Good & Plenty, jolla kuullaan vielä myös puhallinsektiota. Sen laulaa yhtyeen toinen miessolisti ja kosketinsoittaja Jason Bryant. Itse asiassa kappale meni kyllä minulta täysin ohi levyn julkaisuaikaan, mutta uusintajulkaisulta tämä on ollut itselleni soitetuin raita. Mainio groove ja intensiivistä riffailua, kansiteksteissä tätä kuvataan termillä "killer cut".

Levyn ilmestymisaikaan muistan intoilleeni enemmän levyn päätösraidasta Groovin', joka on liki puhdas instrumentaali, jossa on hieman parhaiden jazz-funk-raitojen mallista irtonaista groovea, esikuvana lienee Rodney Frankinin läpimurto The Groove, joka on toki vielä kertaluokkaa parempi. Koskettimien ohella selkeimmin soolotilaa saa saksofoni, jota puhaltaa Billy Ellis.

Levy-yhtiö on kaivanut bonus-materiaaliksi vinyyleiltä maksiversioita, joiden joukossa 5:31 pitkä Groovin' "Special Version", ja näistä vinyyliltä napatuista raidoistahan sitten taas hifi-korvat ovat niin kovasti pahoittaneet mielensä... Groovin' julkaistiin albumin kolmantena maksisinkkuna, kääntöpuolenaan Your Love, ja nämä pidennetyt versiot on myös liitetty siis tälle CD-uusintapainokselle melko tahmeasoundisina vinyyli-ripoffeina, mutta ovat ne näköjään kelvanneet sittemmin myös näiden samojen levyjen Japanin-painoksillekin. Siinähän nyt hifistit sitten kiukuttelevat, ja heittäytyvät selälleen pidättelemään henkeeän, kun 60- ja 70-luvun levyjen analogisiin soundeihin tottuneita tämä keskustelu lähinnä naurattaa. 70-luvulla porukat kuuntelivat tyytyväisenä jopa C-kasetteja, jotka maksoivat ihan saman verran kuin vinyylialbumit - ja kasettien soundithan olivat oikeasti täysin ala-arvoiset. Sitten tämä sama kermakorvainen hifistijoukko tyytyväisenä kuuntelee 2000-luvun autotuunattua konemusiikkia, kun heidän mielestään "tekniikan avuin" myös "parannetaan laulusoundia" (Lue: korjataan laulajien epävireisyyttä autotunesin avulla). Tällaisia voi lukea mistä tahansa muusikoiden keskusteluforumeilta tänä päivänä. "Täydellisen puhtauden" ja "teknisen täydellisyyden" tavoittelu tuntuu olevan monin verroin tärkeämpää kuin itse musiikin sisältö.

Albumilla kuullaan vielä yllättävänkin rikkaasti yhtyeen monipuolista soitantaa, sillä soolotilaa levyllä sai myös Willie "Sonny" Killebrew saksofonille ja huilulle, ja Billy Ellisin fonisoolot on erikseen kirjattu myös raidoille Can't Get Enough ja These Are the Things. Eipä noissa Mary Davisin laulamissakaan raidoissa varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta ne jäivät vain selkeästi albumiraidoiksi, koska niissä ei ollut singlehiteille kaivattavaa tarttuvuutta. Leon Sylvers oli tuonut Solar-yhtiöstä mukaansa myös pari tuttua muusikkoa (William Shelby, Joey Gallo) ja taustalaulajaa.

Tämä kiekko kannattaa kyllä korjata talteen, ainakin niin kauan kuin sitä myydään mid price - hintaan. Enkä kyllä ainakaan itse tyytyisi mihinkään download-versioon, kun CD-version mukana seuraa 16-sivuinen kirjanen värikuvineen ja haastattelulausuntoineen yhtyeen napahahmoilta.


Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Tabu Label -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page