Smoke City

I Really Want You
CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2010, Funky Town Grooves

Albumi julkaistu alun perin 1985 Epic-merkillä
Soul Town Rating: 8/10

Tilaa levy Soul Express -verkkokaupasta - Click here to buy

1) I Really Want You 2) Dreams 3) Life of the Party 4) Cafe Francois 5) In the World of Fantasy 6) Tracy 7) Back Seat Kind of Girl 8) Time to Jam

Smoke City oli yhden major-label albumin (tämä I Really Want You) ja parin sinkun tähdenlento 80-luvun puolivälissä. Chicagolais-yhtye esitti erittäin kovatasoista soulia ja funkia kahden huippuvokalistin (miessolisti Deveon Overton ja naissolisti Bee Starr) johdolla. Tämä albumi julkaistiin Epicillä, ja kaksi singlelohkaisua I Really Want You ja Dreams jäivät USA:n soul-listoilla sijoille 82. ja 67., johon hyytyi ison levymerkin intressi yhtyeeseen. Se shoppaili aikansa uutta sopimusta, mutta hajosi, kun ei sitä saanut.

Kirjoitin itse kaksisivuisen esittelyn yhtyeestä Blues News -lehden numeroon 3/1988, kun Smoke City yllättäen vieraili huhtikuussa 1988 Suomessa. Yhtye oli palkattu Helsingin Hotelli Presidentin yökerhoon, ja pakotettiin esittämään "music people can relate to", kuten yökerhon päällikkö oli yhtyeen manageria kehottanut. Yhtye ei tietysti mustana soul-yhtyeenä ehkä täysin ymmärtänyt asiaa, vaan yhtyeen illan settiä kuunnellessani naureskelin mielessäni, että olin ehkä ainoa, joka tunnisti lauluja, joita yhtye oli sitten päättänyt esittää, kun oma repertuaari ei kelvannut. Yhtye oli nimittäin katsonut Billboardin Soul top 100 -listaa, ja poiminut sieltä ohjelmistoonsa Alexander O'Nealia, Stephanie Millsiä, Meli'sa Morgania, Keith Sweatia etc. - jotka kaikki olivat varmaankin hotellin yökerhovieraille yhtä tuntemattomia kuin yhtyeen alkuperäisesityksetkin...

Suomessa vieraillut vuonna 1988 yhtye ei tietysti ollut enää aivan sama kuin vuonna 1985 tämän albumin purkittanut kokoonpano, sillä miessolisti Overton ja yhtyeen sävelmistä pitkälti vastannut kosketinsoittaja Edward Zeek Kimball olivat jo jättäneet ryhmän. Vahvaääninen naissolisti Starr oli kuitenkin edelleen kokoonpanossa, ja varsin päteviä olivat yhtyeen uudetkin jäsenet.

Levyn singlelohkaisut ovat molemmat huippusoulia, ja ne on noteerattu korkealle lukuisissa soul-blogeissa ja keskustelu-forumeissa. Molemmat ovat ajattomia mestariteoksia edelleen tänä päivänä kuunneltuina, kun kappaleet perustuivat upeisiin sävelmiin, oikeiden muusikoiden luomiin tyylikkäisiin taustoihin ja loistaviin soul-laulutulkintoihin. Dreams näkyy eritoten Brittien saarella nousseen kulttiasemaan, eikä syyttä. Kappale on todella huikea soul-balladiduetto, jossa on sekä hieno sovitus että äärimmäisen sielukkaat lauluosuudet. Starr aloittaa kappaleen, ja Overton jatkaa vielä häikäisevämmällä ryöpytyksellä. Tyylillisesti kappale voisi olla yhtä hyvin 70-luvulta, muistuttaen 70-luvun lauluyhtye-soulia, ja siihen varmaankin kariutuivat myös yhtyeen mahdollisuudet menestyä 80-luvun listoilla.

Muistan itse diggailleeni levyn ilmestyttyä vieläpä enemmän avausraidasta I Really Want You. Se on kiehtova mid-tempo-soul-raita, jossa on vahva bassokuvio, irtonainen rytmikitara, ja vahvaa rytmipohjaa väritetään mm. huilulla. Starr jälleen aloittaa laulupuolen, ja Overton liittyy duettopariksi pian, ja sen jälkeen vuorotellaan antaumuksella. Kappaleelle on vaikea löytää vertailukohtaa, tänä päivänä jokin Kindred the Family Soul on ainoa joka laulullisesti pärjäisi tälle Smoke Cityn kaksikolle. Soundillisesti vaikea verrata kehenkään, huilun käyttö saattaa tuoda Mtume/Lucas-parivaljakon mieleen, mutta juuri muuta yhtäläisyyttä ei heidänkään soundiinsa ole. Joka tapauksessa laatusoulia ensimmäisestä viimeiseen sekuntiin.

Albumin kolmas raita Life of the Party osoittaa yhtyeen kykyjä funk-puolella, jossa siinäkään ei ole valittamista, sillä laulupuoli on täyttä soulia ja taustalla svengaa vahva funk-basso, fonit riffaavat ja groove jyllää. Cafe Francois on, kuten nimensä jo viittaa, hieman omalaatuisempi keitos jazz- ja soul-aineksia, ja kuvastaa yhtyeen jäsenten jazz-funk-vaikutteita.

In the World of Fantasy on tyylillisesti lähinnä Dreams-helmeä, hienostunutta Chicago soulia sielukkaasti laulettuna, ja ilman mitään kaupallista vetovoimaa. Jännä, että iso levymerkki tosiaan päästi tällaista markkinoille, mutta selityksenä oli, että yhtyeen levytyssopimuksen oli hankkinut iso levypomo Larkin Arnold, joka todella arvosti Smoke Cityn kykyjä.

Tracy on yllättävänkin aito reggae-raita, ei sellainen tyypillinen pop-reggae-ralli, joita usein soul-levyillä kuultiin 80-luvulla. Back Street Kind of Girl on rankasti tulkittu midtempo-soul-pala, jonka taustalla erityisesti fonit sooloilevat railakkaasti. Albumin päättää levyn toinen funk-raita Time to Jam, joka jää heikommaksi lajissaan kuin Life of the Party, ja kuuluu ottaneen vaikutteita George Clintonin P-funkista.

Jos oli Smoke City pienten piirien soul-funk-helmi ilmestyessään 80-luvun puolivälissä, niin sellaiseksi se jää myös uudelleenjulkaisuna. En tiedä, lasketaanko uudelleenjulkaisu satoina vai tuhansina kappaleina, mutta laatu-soul-diggarin kannattaa hommata levy niin kauan kuin sen vielä saa normaalihintaan. -IT
(Soul Town Rating: 8/10)

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page