Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Skyy: From the Left Side (1986 reissue)

Skyy: From the Left Side

September 29, 2013

The original release on US Capitol 12448, 1986
Now available at CD reissue by UK Funky Town Grooves, 2010

Rating: 6/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
1) Givin' It (To You)
2) Love Attack
3) Non-Stop
4) Song Song
5) Big Fun
6) Love Illogical
7) Tell Her You Care
8) Jealousitis
9) Rock It

Bonus tracks:
10) Givin' It (To You) (12 inch Single Special Mix)
11) Love Illogical (12 inch Single Dance Edit)
12) Non-Stop (12 inch Single Remix)
13) Givin' It (To You) (Dub Version)
14) Non-Stop (Dub Version)



Skyy oli Randy Mullerin suojattiyhtye, joka on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle kuin Mullerin tunnetumpi funk-ryhmä Brass Construction, vaikka myös Skyy:llä oli oma persoonallinen tanssi-funk-soundinsa, jolla yhtye tahkosi listoille parikymmentä hittiä, joista kolme listaykkösiä.

Tämän yhtyeen ainoan Capitol-albumin (1986) kansiteksteissä haastatellaan Randy Mulleria, ja kerrotaan myös yhtyeen perustamisvaiheet. Muller oli alun perin halunnut rekrytä Dunningin siskot Denise, Delores & Bonne laulamaan Brass Constructionin riveihin, mutta kun BC oli paisunut 13-henkiseksi, Muller päätti luoda vanhan kaverinsa Solomon Roberts Jr.:n avulla uuden yhtyeen Skyy Delores-siskojen taustalle. Muller itse soitti keyboardeja yhtyeen levyillä, mutta ei kiertueilla, koska oli enimmäkseen Brass Constructionin kanssa esiintymässä. Skyy sai levytyssopimuksen Salsoul-merkille, jolle se purkitti kaikkiaan yhdeksän albumia. Kun Salsoul ei rahavaikeuksissaan pystynyt jatkamaan Skyyn levyttämistä, Muller puhui yhtyeen Capitolille, jolla myös Brass Construction levytti 1980-luvun puolivälissä.

Skyyn riveissä oli noiden mainitun kolmen naissolistin lisäksi 4-5 vakiojäsentä ja Muller tosiaan studiolevyillä kosketinsoittajana. Yhtyeen soundi oli Mullerien oppien mukaista groove-vetoista menoa, jossa rytmiryhmässä kosketinsoittimia kuorruttivat Robertsin rytmikitara, Gerald Lebonin basso ja Mullerin perkussiot. Yhtyeen tunnistettavuus perustui kuitenkin parhaiten Dunning-siskojen tunnistettaviin lauluääniin ja kiehnäävään melismaattiseen soundiin. Tällä vuoden 1986 albumilla koneet olivat toki jo vahvasti mukana, ja Muller on aiemmissa haastatteluissaan hyvin kuvaillut, miten levy-yhtiöille koneellistaminen oli pakkomielle, halusi artisti tai ei.

Vuoden 1981 ykköshittinsä Call Me jälkeen Skyyn kurssi oli listoilla ollut jatkuvassa laskussa, ja me kriitikot toitotimme, että suurten yhtyeiden aika oli ohi. Randy Muller oli kuitenkin eri mieltä, ja onnistui nostamaan Skyyn takaisin top teniin albumin avaussinkulla Givin' It to You, jossa on kaikki Skyyn ja Mullerin tavaramerkit nykyttävine keyboard-pohjineen ja säkättävine kitaroineen, ja tietenkin Dunning-siskojen tutut ja tunnistettavat vääntelehtivät vokaaliosuudet. Vaikka tämä oli tosiaan modernisoitu syntiikka-aikakauteen, kyllä tästä yhtyeen välittömästi tunnisti, ja vanhat fanit kiittivät.

Kakkossingleksi laskettiin klubimarkkinoille vielä synteettisempi, mutta edelleen hyvin Skyy-soundiksi tunnistettava groovailu Non-stop, joka pompottelee eteenpäin bassosyntiikkakuvion johdolla, ja intensiiviset rytmikitarakuviot riffailevat konerytmien ja syntiikkakuvioiden ympärillä. Bonus-raidoissa on kaksikin vaihtoehtoista miksausta, ja varmasti tätä mustien klubeilla veivattiin, mutta radiosoittoon tämä saattoi olla liiankin klubivetoinen, ja listoille asti kappale ei noussut. Funk-diggarille tämä kuitenkin kelpaa, kun yhtyeen miehet heittävät vielä klassisia funk-chanteja joukkoon. Samalta aikakaudelta parasta Mullerin funkia edusti kuitenkin yhtye First Circle, jonka FTG-uusintajulkaisu Boys Night out kannattaa poimia pikaisesti talteen.

Sinkkujulkaisujen väliin albumin A-puolella jää raita Love Attack, joka on Solomon Robertsin kynäilemä tanssi-funk, jossa on myös ihan kohtuullinen laulumelodia, ja hieman Shalamar-henkinen tunnelma. Vinyylialbumin A-puolen päättää rauhallisemmissa ja melodisemmissa soundeissa Song Song, joka on Robertsin laulama kelpo soul-sävelmä. Tämäkin oli Mullerin kynästä.

B-puolella annetaan yhtyeen muille jäsenille enemmän tilaa, ja taso samalla laskee. Big Fun on Robertsin Latin-vaikutteinen karnevaalilaulu, joka vahvasti syntetisoituna on kuitenkin vain naiivin kuuloinen, kun tämä jos mikä olisi vaatinut akustisempaa otetta perkussioineen. Ja torvien korvaaminen syntiikoilla on aina yhtä kehno ratkaisu!

Randy Mullerin ainoa kontribuutio B-kyljelle oli kappale Love Illogical, jolla rock-vaikutteet tunkevat mukaan kitaroineen. Tätäkin kokeiltiin vielä singlenä vaisulla menestyksellä. Mullerin muhkeasoundinen perkussiointikaan ei pelasta kappaletta. Robertsin säveltämä ja laulama balladi Tell Her You Care on ihan ehtaa soulia, ja osoittaa, että Roberts pystyi myös haastavaan soul-tulkintaan.

Jealousitis on B-puolen vetävin tanssi-funk, vaikka melodia katkeaa välillä rapinomaiseen luentaan, mutta tämähän oli ajan merkki, kun Cameon johdolla funk-yhtyeetkin vetivät rapia levyillään. Päätösraita Rock It vie otsikkonsa mukaisesti soundia rockin suuntaan yhtyeen naisjäsenten ideoimana, ja jonkinlaista Cameo-vaikutetta tuossa on kuultavissa - heikolla lopputuloksella.

Muller ei ollut top ten -hitistä huolimatta levy-yhtiön panostukseen, vaan vei yhtyeen seuraavaksi Atlantic-merkille, jolla yhtye leipoikin vielä pari ykköshittiä 80-luvun lopulla.

Soul Town Rating: ***

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle