Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

SHEREE BROWN

Straight Ahead / The Music

(UK Expansion CD, 2011)
(Alkuperäiset albumit vuosilta 1981 ja 1982, US Capitol)
Buy this album from our CD Shop

Straight Ahead (1981):
1) You'll Be Dancing All Night 2) Happiness Flows 3) You Are Beautiful 4) Get Down, I'm So Bad 5) Passing Thing 6) Never Do You Wrong 7) Everything You Do 8) I Wanna Be By Your Side 9) It's A Pleasure 10) Straight Ahead

The Music (1982):
11) Happy Music 12) Feelin' Crazy 13) Tonight 14) Got To Get Away 15) Love Only Knows 16) Feels So Good 17) Can't Live Without Love 18) That's The Way To Be 19) On My Way Home Bonus track:
20) Just A Simple Love

Soul-musiikkibisneksen logiikkaa on usein helppo ymmärtää, miksi joku artisti myy miljoonia ja joku toinen jää pienen ihailijapiirin kulttiartistiksi. Tätä Sheree Brownin tapausta en kuitenkaan itse oikein ymmärrä, ainakaan juuri muuta kautta, kuin että hän ilmeisesti vain julkaisi huippulaadukkaat Capitol-albuminsa aivan väärään aikaan. Nimittäin mitään muuta syytä en keksi, miksi iso major-levy-yhtiö onnistui julkaisemaan kaksi näin tasokasta albumia, joista kumpikaan ei yltänyt soul-albumilistan top sataan asti!

Ensin käsi pystyyn lukijoissa, kellä on molemmat käsiteltävät albumit vinyylinä kokoelmissa. En usko, että montaa kättä nousee, vaikka koko Suomi lukisi tätä arviota. Itse olin jo 80-luvun alussa innokas soul/funk/jazz-diggari, enkä voi muistaa, miten itsekin missasin nämä kiekot julkaisuaikana. Tietenkin on helppo selittää asiaa saatavuustekijöillä, sillä Capitol oli levymerkki, joka ei pistänyt huonosti myyneitäkään albumeita Eurooppaan polkumyyntiin kulmat leikattuina - cut-out - kuten moni muu major-merkki. Siispä minään halpakopioina ei näitä ole Eurooppaan asti kulkeutunut, ja kuinka moni sitten Suomesta asti lähti tilaamaan Sheree Brownin levyjä import-kiekkoina USA:sta asti? Ei juuri kukaan.

Japanilaiset ovat olleet ahkeria julkaisemaan harvinaisia soul-albumeita CD-formaatissa 90-luvulta alkaen, ja niinpä itsekin kuulin Sheree Brownin vuoden 1982 The Music-albumin ensi kertaa Japanin CD-painoksena. Sen sijaan vuoden 1981 Straight Ahead-albumia en ollut kertaakaan kuullut, ennen kuin Expansion julkaisi tämän todella tervetulleen 2 albumia yhdellä CD:llä -kokoelman. Jos siis japski-kopiot maksavat 30-40 euroa kappale, nyt saa molemmat Sheree Brownin albumit Expansionilta yhden CD-levyn hinnalla. Ja mikä parasta, Expansion-uutuudet ovat olleet tämän vuoden alusta alkaen Soul Townin/Soul Expressin kautta saatavilla aiemmassa mid-price-hintaluokassa 14,90 euroa!

Kun laitoin CD-levyn soimaan, ja kuuntelin aiemmin kuulematonta Straight Ahead-albumia, mielikuvat menivät automaattisesti The Emotions-yhtyeen 1970-luvun tuotantoon aikakaudella, jolloin yhtyeen tuottajina, muusikkoina ja säveltäjinä oli Earth, Wind & Fire-miehistöä. Kun sitten aloin arvioida tätä albumia, ja lukea kansilipukkeita, ensimmäinen yllätys oli, että albumia ei ollutkaan äänitetty 1970-luvulla, vaan vasta vuonna 1981. Toinen asia, jota ilman muuta oletin levyltä, oli EWF-jäsenien mukanaolo vähintäänkin muusikkoina, mutta yhtäläisyys EWF-soundiin tulee vain siitä, että sekä EW&F että Capitol käyttivät paljon aikakauden huippumuusikoita. Epäilemättä myös levyn tuottaja Richard Rudolph ja sovittajat ovat olleet jonkintasoisia EWF- tai The Emotions-faneja.

Entä Sheree itse? Ei hän toki laulajana ole samaa tasoa kuin Emotions-yhtyeen pääsolisti Sheila Hutchinson, mutta aivan pätevä sopraanolaulaja, ja Shereen suurin ansio oli tietenkin siinä, että hän kirjoitti - pääosin aivan yksi - kaikki laulunsa. Lisäksi hän soitti akustista kitaraa, mikä ei kuitenkaan ole missään suuressa roolissa albumeilla, koska ne edustivat rikkaasti sovitettua soulia.

Levy-yhtiön näkökulmasta menestymättömyyttä on helpoin selittää hittisinkkujen puutteella. Sekään ei pidä paikkansa, etteikö Shereestä olisi ollut hittien tekijäksi, sillä hän oli ollut kirjoittamassa Patrice Rushenille vuoden 1979 top ten -hittiä Haven't You Heard. Totta kuitenkin on, ettei Shereen vuoden 1981 Straight Ahead -albumilla ole yhtään samanlaista, välittömästi mieleenpainuvaa ja singlehitiksi sopivaa esitystä. Sinkkuna kokeiltiin avausraitaa You'll Be Dancin' All Night, joka nimestään huolimatta ei ole mikään disko-raita vaan rento midtempoinen soul-kappale, joka kuulostaa The Emotions -yhtyeen albumiraidalta vuosilta 1976-1978. Taustoilla on mukana liuta eturivin muusiikoita ja sovittajia, mm. Patrice Rushen, Jerry Hey, Paul Jackson Jr., Jim Gilstrap ja Paulinho DaCosta, ja jälki on sen mukaista, todellakin EWF/Emotions-linjan musiikkia, mutta sävelmä ei vain ollut riittävän tarttuva nostamaan sinkkua sijaa 65 korkeammalle.

Singlen kääntöpuolena oli albumin nimikappale Straight Ahead, jolla vieraili Syreeta taustalaulajana ja erikoisuutena oli mukana Greg Poree banjoineen. Jerry Heyn svengaavat torvet ovat ehkä kuitenkin raidan mieleenpainuvin osa.

Singlejulkaisuun ja radiosoittoon olisi saattanut sopia hyvin raita nimeltä Get Down, I'm So Bad, ja kun kaivelin netistä singlejulkaisuja, niin kyllähän tämä löytyi singlenä kääntöpuolenaan tyylikäs hienostunut balladi I Wanna Be by Your Side, mutta kumpikaan puoli ei yltänyt Billboardin soul-listalle.

Omaksi suosikikseni tasaisen laadukkaalta albumilta nousee lopulta raita nimeltä It's a Pleasure, jossa on jälleen hyvin paljon The Emotionsien parhaita 70-luvun lopun kappaleita muistuttava soundi ja tunnelma, ja nyt sävelmässäkin on mieleenpainuvuutta. Suosittelen tätä albumia lämpimästi kaikille 70-luvun lopun Emotions- ja Earth, Wind & Fire- levyjen diggareille!

****************************************************
Vuoden 1982 The Music-albumille soundeja selvästi ajanmukaistettiin, ja avausraidalle Happy Music ujutettiin jopa vocoderia vähän samaan tapaan kuin EWF teki Let's Groove-hitilleen, joka tuli markkinoille lokakuussa 1981. Taustat olivat kuitenkin edelleen rikkaat ja puhallinvoittoiset. Rytmit olivat myös edelleen aitojen rumpalien ja perkussionistien vahvaa sykettä. Supertähdistä levyllä vierailivat nyt myös Stevie Wonder soittamassa yhden huuliharppusoolon (On My Way Home), ja Patrice Rushen oli myös kosketinsoittajana yhdellä raidalla (Feels So Good). Abraham Laboriel bassotteli useimmilla raidoilla. Tuottajaksi oli tullut mukaan Andre Fischer.

Kaikesta satsauksesta huolimatta albumille kävi ihan kuten edeltäjälleen: ainoa listalle yltänyt sinkku (Happy Music) jäi sijalle 69., ja albumi jäi kokonaan listojen ulkopuolelle.

Nyt minusta levyn yleissoundista tuli jostain syystä mieleeni Angela Bofill, ehkä myös Shereen laulutyylistä. Vaikka soundit olivat selvästi enemmän 80-lukua ja siten kosketinsoittimet enemmän esillä, soundi oli ilmeisesti vain puhaltimineen ja rikkaine sovituksineen edelleen liian 70-lukulainen markkinoille ja radiokanaville, jotka vaativat syntikoita ja rumpukoneita.

Kakkossinkkuna kokeiltiin ilman listamenestystä raitoja Tonight / Love Only Knows. A-puolella on vierailevana mies-jazz-vokalistina mukana Bernard Ighner, jolla on hieman Jon Lucien-mainen kypsä ääni. Soul-listoille tämä oli varmastikin aivan liian aikuismakuinen ja epäkaupallinen. Sinkun kääntöpuoli Love Only Knows on myös albumiraita, levyn synteettisintä antia, keskinkertainen midtempo-pala.

Yksi omia suosikeitani albumilla on raikas ja rikkaasti jousineen ja puhaltimineen sovitettu Got to Get Away, jossa on jälleen 70-luvun Emotions-tyyliä, vaikka laulajana Sheree muistuttikin enemmän Angela Bofillia.

CD-uusintapainoksen bonus-raidaksi Expansion on hankkinut vielä aivan tuoretta materiaalia Shereeltä. CD:n päätösraita Just A Simple Love on akustinen balladi todellakin vuodelta 2011, ja esimakua tulevalta albumilta Messages from the Heart. Rikkaan taustansa (mm. puhaltimia, perkussioita, jouset) myötä tämä on musiikillisesti jatkoa noille kahdelle yli 20 vuoden takaiselle Capitol-albumille, joten toivotaan, että albumi todella näkee päivänvalon, vaikka mitään kaupallista menestystä tällaiselle laatu-musiikille on nyky-R&B-aikoina aivan turha kuvitella.

Erinomainen 20 raidan soul-kiekko. -IT


Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page