Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Shalamar: Wake up
US Solar, 1990, UK Castle/Sanctuary CD, 2002
Tilaa levy verkkokaupastamme / Click here to order
1) Caution: This Love Is Hot 2) Wake Up 3) Why Lead Me On 4) Groove Talk 5) All I Wanna Do 6) Come Together 7) For Sure 8) I'll Give You Love 9) I Want U 10) Pink Box
Bonus track on the UK CD reissue:
11) Caution: This Love Is Hot (Extended Version)

Shalamarin edellinen albumi Circumstantial Evidence jäi parista top 30-singlehitistään huolimatta Billboardin black-albumilistalla sijalle 29. Tämä kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1990 julkaistu Wake up floppasi sitten kokonaan ja jäi ilman listasijoitusta niin albumi- kuin singlepuolella.

Harvasta levystä on niin lyttyyn lyöviä arvioita kuin tästä Shalamarin viimeisestä albumista, joka edusti 80-luvun lopun swingbeat-trendiä paljolti yhtyeen omin voimin. Kliseistä, persoonatonta tusinatavaraa toistetaan arvioissa, ja oikeassa toki olivat. Toisaalta sama kuvaus sopi joka toiseen 80-luvun lopun albumiin, oli asialla sitten kokenut soul- tai funk-artisti, niin samaa swingbeat-soundia lähes kaikki yrittivät kopioida Ted Rileyn ja kumppanien perässä.

Swingbeat taisi lopulta olla ennemmänkin rumpukoneiden kehitystarina kuin mikään musiikillinen innovaatio. Swingbeatin perusidea, hajottaa rumpukoneiden tasainen 4/4-läiske synkopoituihin iskuihin ja mutkikkaampiin rytmeihin oli sinänsä hyvin kannatettava idea perus-back-beat-mäiskeen tilalle. Olihan 70-luvun funk pitkälti syntynyt juuri rumpalien varioidessa hypnoottisia, vahvasti synkopoituja rumpukuvioita, joiden pohjalle rakennettiin esimerkiksi James Brownin ja JB's-yhtyeen funk 70-luvun alussa. 80-luvulla rumpukonekausi oli tehnyt mustasta musiikista paljolti samanlaista kuin rock, jossa myös hyödynnettiin usein vahvaa back beatia, jolloin musta musiikki ei enää rytmillisesti eronnut valkoisesta valtavirran rockista.

Kun hip hop oli James Brown -samplejen ja 70-luvun rare groove/funk-samplejen myötä tuonut mustaan musiikkiin takaisin synkopoidut rytmit, niin oli oikeastaan luontevaa, että jossain vaiheessa ne palasivat myös laulettuun mustaan populaarimusiikkiin, vaikka ne nyt tulivatkin uusien rytmikoneiden ohjelmien myötä. Nimi "swing" tuli swingbeatiin (tai new jack swing:iin, joksi tätä tyyliä myös toisinaan kutsuttiin) suoraan rumpukoneiden swing-toiminnosta, joka hajotti backbeatin kahdeksi tai useammaksi iskuksi jazzin swing-rytmin tapaan. Rumpukoneisiin tuli mahdollisuus säätää prosentteina (kuinka lähelle isku tuli seuraavaa down beatia) swing-rytmejä, jolloin kenellä tahansa, joka ohjelmoi rytmikoneita, oli mahdollisuus luoda loputtomasti variaatioita swing beat -rytmeihin. Ja niitähän sitten veivattiin pari vuotta, kunnes kaikilta tuli swingbeat jo korvista ulos.

Oli ihan selvää, että tämä Shalamarin kiekko vuonna 1990 tuli jo aivan jälkijunassa swingbeat-trendiin, joka käynnistyi jo vuonna 1987. Kolme vuotta myöhemmin soundi oli jo täysin loppuunkaluttu, ja tämä levy upposi kymmenien samankaltaisten swingbeat-levyjen tulvaan, vaikka ei todellisuudessa ollut lainkaan huonommasta päästä lajissaan.

Joukossa oli todella kuolleena syntyneitä ideoita, kuten umpisurkea swingbeat-versio Beatles-sävelmästä Come Together. Lisäksi joitakin äärimmäisen loppuunkäytetyillä sampleilla höystettyjä tusina-swingbeateja höystettiin vielä rock-kitarasooloilla, mikä tosiaan kieli täydellisestä tyylitajun puutteesta. Albumin päätösura Pink Box rock-kitarasurvontoineen on todella vastenmielistä kuultavaa, jolloin murskakritiikki oli paikallaan.

Toisaalta vähän kuten disko-trendissä 10 vuotta aiemmin eli 70-luvun lopussa, myös swingbeatissä oli omat helmensä, ja tältä albumilta esimerkiksi otsikkoraita Wake up on ehdottomasti swingbeat-trendin kirkkainta kärkeä, suorastaan hämmästyttävän laadukas. Toki siinäkin rytmi oli kopsattu suoraan Ted Riley -tuotoksilta, mutta trumpettikuvioilla ja jyhkeällä bassosyntetisaattorilla sekä perkussioilla luodaan loppua kohti tihenevä groove. Harvinaista herkkua swingbeat-kiekolla.

Singlenä kokeiltiin kuitenkin kehnolla menestyksellä kappaletta Caution: This Love Is Hot, josta tarjoillaan CD:llä lyhyempää alle 4-minuuttista ja pidennettyä, 6,5-minuuttista versiota. Tämä oli tosiaan aivan liian kliseinen swingbeat, jotta sillä olisi ollut mitään mahdollisuutta menestyä listoilla, ja single ohitettiin vähin äänin, sen myötä koko albumi. Taisivat jotkut syyttää tätä raitaa jopa plagiaatiosta Bell Biv Devoe:n Poison:iin. Kieltämättä "caution"- hokema on ihan kuin "poison" em. hitillä, mutta rytmikuvio on aivan eri.

Lisäksi levylle eksyi yllättävänkin laadukkaita soul-balladeja. I'll Give You Love on Kirk Whalum:in saksofonin vahvistama perinteinen soul-balladi. Sidney Justinin puolittain falsettiin nousevassa laulannassa on sweet soulin vivahteita ja kovasti yritystä, mutta taito ei edellyttänyt vielä huippusuoritusta. Kyllä tämän laatu-souliksi silti voi noteerata. Vähintäänkin samat sanat pätevät toiseen balladiin Lead Me On, joka oli tunnelmaltaan rennompi soul-raita, mutta oivallisesti maustettu akustisella pianolla ja Kirk Whalumin saksofonilla. Olen myös kuulevinani Sidneyn laulannassa selviä Howard Hewett-vaikutteita.

Omissa kirjoissani siis heikoimmaksi Shalamar-albumiksi jäi vuoden 1984 Heartbreak, kun taas nämä Howard Hewettin jälkeiset kaksi albumia olivat ehkä jopa mainettaan parempia, mutta kun yhtyeen musiikillinen tyyli muuttui samaan aikaan kuin vokalistit, niin seurauksena oli täydellinen romahdus myyntilistoilla. Opettavainen tarina levy-yhtiön ja artistien suhteesta koko Shalamarin levytysura: levy-yhtiö rakensi yhtyeeen siis ensin yhtyeen aivan tyhjästä sen jälkeen, kun studiomuusikoiden levyttämä ensihitti kiipesi listoja. Sitten alun perin marionetti-tanssi-artisteista kehittyi isoja laulajatähtiä, jotka siirtyivät soolouralle, ja levy-yhtiö ei enää pystynyt vaihdetulla kokoonpanolla jatkamaan menestystä, kun yhtyeen fanittaminen oli liiaksi personoitunut Howard Hewettiin ja Jody Watleyyn.

Soul Town Rating: **1/2


Takaisin Shalamar-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page