Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Shalamar: Go for It
US Solar, 1981, UK Castle/Sanctuary CD, 2002
Tilaa levy verkkokaupasta
1) Go for It 2) Appeal 3) The Final Analysis 4) You've Got Me Running 5) Sweeter As the Days Go by 6) Talk to Me 7) Good Feelings 8) Rocker
Bonus track: 9) Appeal (12" Mix)

Solar-levy-yhtiön perustaja Dick Griffin oli neuvotellut indie-merkkinsä jakelusopimuksen RCA:n kanssa, mutta vuoden 1982 alusta jakelijaksi vaihdettiin WEA/Elektra. Griffey oli kuitenkin RCA:lle velkaa vielä kolme albumia, ja niinpä Griffey pukkasi vuoden 1981 lopussa kiireesti uudet albumit Shalamarilta, Whispersiltä ja Lakesidelta. Kun kaikilta kolmelta tuli uudet albumit Elektran jakelussa vain muutama kuukausi myöhemmin - Lakesiden kohdalla vain muutaman viikon kuluttua, on ihan selvää, että nämä pikaisesti kootut levyt olivat ylijäämämateriaalia, sanovat artistit tai levy-yhtiön pomot mitä tahansa. Ostavalla yleisölläkin oli sen verrat korvat päässään, että kakkostason levyt menestyivät selvästi heikommin.

Castlen levykansiteksteissä toki Jeffrey Daniels selittää asiaa toisin sanoin ("ei markkinoitu tarpeeksi" yms. normaalilöpinät), kun juuri hänen tuotantoaan oli "säästetty" tälle Go for It -levylle. Suomeksi sanottuna ne olivat niin paljon Shalamarin yleistasoa heikompia, että ne oli raakattu pois varsinaisilta albumeilta, ja jääneet hyllylle, jolloin ne olivat juuri passelia ylijäämätavaraa julkaistavaksi tällaiselle sopimukselliselle pakkopulla-albumille. "Lahja vanhalle jakelijalle" - se oli Danielilta osuvasti sanottu, mutta en usko että RCA oli tästä "lahjasta" kauhean otettu!

Puolet albumista (kolme ensimmäistä raitaa sekä päätösraita) oli siis Jeffrey Danielin - joka tunnettiin lyhyen aikaa myös Stephanie Millsin aviomiehenä - käsialaa ja tuotantoa. Niillä kuullaan myös Danielin ohutta falsettia, josta on vain todettava, että Hewettillä ei ollut mitään vaikeuksia nousta yhtyeen ykkössolistiksi, vaikka olikin tullut yhtyeen riveihin tuoreimpana rekrytointina. Daniel itse väittää kansiteksteissä, että Griffin levytti Shalamarille kaksi levyä samaan aikaan, mutta on myös syytä epäillä, että osa Go for It -albumin materiaalista oli lojunut hyllyllä jo pidempään, siksi kaukana ne olivat viime aikojen Solar-soundista.

Albumin avausraita ja otsikkomelodia on kevyesti funkahtava - mukana on myös hieman rapin tapaista luentaa - diskoraita, jossa etenkin jousisektio velloo kyllä vielä 70-luvun diskovuosien malliin. Torvilla yritetään ryydittää tunnelmaa, mutta kovin vaatimattomaksi tämä jää, etenkin kun ottaa huomioon että kappale sijoitettiin levyn avaukseksi ja albumin nimiraidaksi. Verkkaisesti hiippaileva Appeal on Jody Watleyn varovaisesti laulama, ja saattaa sekin olla jo vanhempaa perua. CD-julkaisun bonuksena on saman raidan 12 tuuman remix, jolta voi huomata helposti, että kappaleen taustagroove toimii kyllä melko tasokkaasti (olisiko peräti kaukaisia Norman Whitfield -vaikutteita), mutta päälle ympätty melodia on todella vaatimaton, ja Watleyn tulkinta enemmän kuin hatara.

Kolmas Danielin oma tekele The Final Analysis on miehen itsensä tulkitsema falsettiballadi, jolla olen kuulevinani, että miehen idoli lienee ollut Temptationsien Eddie Kendricks, jonka laulutaidoista ja eleganssista jäädään mailien päähän. Jälleen jousisoundi taustalla viittaa kyllä 70-lukuun. Hyllylle tämä olisi ansainnut jäädäkin.

Taso nousee selkeästi Howard Hewettin ja James Ingramin kirjoittamalla ja tuottamalla midtempo-jytkeellä You've Got Me Running, jonka tietysti tulkitsee Hewett. Sekään ei kuitenkaan edusta 80-luvulla tutuksi tullutta Solar-soundia, toisin kuin seuraava raita Sweeter As the Days Go by, jonka tunnistaa välittömästi tuoreeksi levytykseksi, ja oli päivänselvää, että tästä nostettiin albumin ainoa singlehitti. Hewett tulkitsee laadukkaan sävelmän hyvin omaan tyyliinsä kieputellen, ja taustassa on jäntevyyttä ja groovikkuutta. Sama raita olisi sopinut hyvin myös Whispersille, koska sovituksessa on lauluyhtyemäisyyttä enemmän kuin Shalamarilla oli itsellään tarjota.

Jos kuuntelee Howard Hewettin laulua, niin on myös helppo päätellä, että Talk to Me on myös muutaman vuoden vanhempaa perua, jolloin Hewett ei ollut vielä kovin vakuuttava tulkki. Pidän kuitenkin tästä Jody Watleyn osin kirjoittamasta raidasta etenkin sen perkussiivisen, funkahtavan sovituksen takia, en niinkään melodiasta. Kappaletta yritettiin myös sinkkuna, mutta listoille asti se ei koskaan noussut.

Vastaavasti Good Feelings kuulostaa Hewettin tulkinnan perusteella taas 80-luvun tulkinnalta, kun tällä midtempo-balladilla on jo melkoista vääntöä laulupuolella. Hewett on itse ollut kirjoittamassa laulua, mutta ehkä se oli kuitenkin liian vaatimaton ja jäi hyllylle ja sitä kautta tälle ylijäämä-albumille.

Päätösraita Rocker on nimensä mukaisesti hieman rokahtava funk-raita, jonka melodia varsinkin on kovin kliseinen. Suosittelen albumia vain täydellistä Shalamar-kokoelmaa keräileville, mutta toisaalta sen saa "ilmaisena bonuksena" ostaessaan edullisen britti-CD-painoksen seuraavasti hittialbumista Friends.
Soul Town Rating: **


Takaisin Shalamar-sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page