Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Shalamar: Disco Gardens
US Solar, 1978, UK Castle/Sanctuary CD, 2002
Tilaa levy verkkokaupastamme
1) Tossing, Turning And Swinging 2) Shalamar Disco Gardens 3) Take That To The Bank 4) Stay Close To Love 5) Leave It All Up To Love 6) Lovely Lady 7) Cindy Cindy

Disco Gardens oli siis ensimmäinen Shalamar-levy kokoonpanolla, jossa olivat jo mukana Jody Watley ja Jeffrey Daniels, mutta ei vielä Howard Hewett. Hänen tilallaan aloitti erittäin pätevä tenorisolisti Gerald Brown (lähes Jeffrey Osbornen tasoa!), joka kuitenkin Jeffrey Danielin mukaan riitaantui nopeasti Griffinin kanssa raha-asioista, ja lähti lätkimään. Daniels kutsui kiertueelle korvaajaksi tuntemansa Hewettin. Brownin miehekästä ääntä voidaan kuulla kuitenkin tällä albumilla.

Albumi oli samalla ensimmäinen Shalamar-levy Solar-merkillä, jonka Dick Griffey perusti kun Soul Train -kumppani Don Cornelius vetäytyi tappiolliseksi menneestä Soul Train -levymerkkihankkeesta. Griffeyllä oli selkeä näkemys oman levymerkin kehittämisestä, ja siihen eivät riittäneet kulissi-studio-yhtyeet, vaan Griffey lähti hakemaan ammattimaisia muusikoita, tuottajia ja laulajia.

Nimestään huolimatta Disco Gardens ei ollut mikään varsinainen diskoalbumi, vaan selvä soul-levy, jolla nopeatempoiset olivat pikkunäppärää soul-diskoilua, hieman oli jo funk-mausteitakin - Griffeyn kokoaman anonyymin studioyhtyeen levyttämän Uptown Festival -albumin tyyppiset eurodiskovatkailut olivat siis onneksi taakse jäänyttä aikaa. Tuottajaksi Griffey oli rekrynnyt Leon Sylversin, josta tuli nopeasti Griffeyn luottomies ja takuuvarma hittinikkari. Sylvers toikin Shalamarin taakse ammattimaisuutta ja sovituksiin tuli selkeästi varmuutta ja soittajat olivat ammattimuusikoita.

Albumin vetonaulana oli hittisinkku Take That To The Bank, jolla Jody Watley on jo tunnistettavissa, joskin päävokalistin rooli jaetaan kaikkien kolmen yhtyeen jäsenen kesken - heistä Gerald Brown kiistatta vahvin. Take That To The Bank menee musiikillisesti samaan sarjaan kuin esim. Jacksons-yhtyeen sähäkät diskofunkit, jotka edelsivät Michael Jacksonin 1979 menestystyyliä. Torvia ei kuitenkaan ole menossa mukana, vaan groove luodaan kosketinsoittimien, irtonaisesti riffittelevän rytmikitaran, jousien ja lyömäsoittimien avulla. Sinkku nousi Billboardin soul-listoilla sijalle 11. Ajoitus oli Griffeyltä mitä mainioin, sillä sinkku julkaistiin lokakuussa 1978, ja oltiin menossa kohti kuuminta diskovuotta 1979, jolloin Shalamar saikin lopullisen läpimurtonsa.

Avausraita Tossing, Turning And Swinging sisältää myös funkahtavia osuuksia ja jälki on tosiaan monta astetta tummempaa kuin debyytin diskoiluilla. Hieman taas rutiinimaisempaa diskoilua tarjoaa albumin otsikkoraita Shalamar Disco Gardens, joka oli Danielsin käsialaa. Rytmipohja muistutti kovasti Stargard-yhtyeen hittiä Which Way Is up vuodelta 1977.

Midtempo-balladi Stay Close to Love osoittaa, miten Gerald Brown oli hyvätasoinen, hieman Glenn Jonesia muistuttava soul-vokalisti, ja ilman muuta yhtyeen paras laulaja, myös parempi kuin hänet seuraavalla albumilla korvannut nuori Howard Hewett, josta kuitenkin kehittyi hämmästyttävänkin sielukas soul-tulkki etenkin soolourallaan.

Leave It All up to Love on toinen Gerald Brownin bravuuri, hämmästyttävän kypsä soul-tulkinta ja laadukasta midtempo-soulia. Tämä olisi visainen tietokilpakysymys, koska Shalamar-solistiksihan Brownia on hankala tunnistaa, kun tämä albumi jäi hänen ainoaksi kontribuutioksi yhtyeessä. Gerald Brownilla on myös omat MySpace-sivunsa, joilla hän esittäytyy (toki aivan oikein) alkuperäiseksi Shalamar-päävokalistiksi - mutta ääninäytteeksi on sitten valittu mm. Make That Move, joka oli Shalamar-hitti vuodelta 1981, siis kolme vuotta sen jälkeen kuin Brown oli jättänyt yhtyeen. Säälittävää!

Albumin rauhallisin balladihetki Lovely Lady jaetaan valitettavasti demokraattisesti eri jäsenten laulettavaksi, ja Daniels ja Watley ovat tosiaan aika hentoisia lapsukaisia vokalisteina Gerald Brownin rinnalla. On selvää, että Daniels ja Watley oli valittu yhtyeeseen tanssitaitojensa perusteella, kun Gerald oli rekrytty laulajaksi. Watley oli syntynyt vuonna 1959, eli hän oli vielä juniori-ikäinen kun hänet värvättiin Shalamariin vuonna 1977. Daniels mainitsee, ettei kukaan edes tiennyt, että hän osasi jonkin verran laulaakin, kun hänet suostuteltiin yhtyeeseen - Jodyn äiti Rose Watley oli kokenut gospel-solisti, joten oppia tuli varmasti myös kotoa.

Levyn päättää popahtavasti pompotteleva ja melodiana vaatimaton Cindy Cindy. Kaiken kaikkiaan albumi oli kuitenkin oikeastaan yllättävänkin tasokas, osin vahvan pääsolistin ja osin ammattimaisten disko-funk-soul-taustojen myötä.

CD-levyn bonusraitana tarjotaan Simon's Theme, joka on vuodelta 1977 eli vielä Shalamarin studio-bändi-ajoilta, ja Simon nimessä viitannee yhtyeen silloiseen tuottajaan, britti-Northern soul-veteraani Simon Soussaniin. Kappale on aika mitätön instrumentaali, jossa on lattean tasainen rytmi ja jouset vetävät melodiaa. Yak! Enemmän ytyä on M&M Remix-versiossa hittiraidasta Take That To The Bank, mutta ei sekään ole sen arvoinen, että albumia kannattaisi pelkkien bonus-raitojen takia hankkia.

Soul Town Rating: ***


Takaisin Shalamar-sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page