Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Shalamar: Circumstantial Evidence
US Solar, 1987, UK Castle/Sanctuary CD, 2002
Tilaa levy verkkokaupastamme / Click here to order
1) Circumstantial Evidence 2) Games 3) Love's Grown Deep 4) Playthang 5) Female 6) Born-To-Love 7) Worth Waitin' For 8) Imaginary Love
Bonus track on the UK CD reissue:
9) Circumstantial Evidence (Extended Version)

Shalamarin vuoden 1987 albumin Circumstantial Evidence floppaaminen listoilla oli varmaankin suuri yllätys Solar-levy-yhtiön pomoille, sillä albumille oli rekrytty tuottajiksi ja säveltäjiksi yhtiön hittikoneiston uusi kärki, Deele-yhtyeestä menestyksekkäälle tuottajauralle kiivenneet L.A. Reid ja Babyface eli oikealta nimeltään Kenneth Edmonds. Kun sama tiimi tahkosi megahittejä mm. Solarin toiselle yhtyeelle The Whispersille, niin miten LA & Babyface -musiikki ei kelvannut sitten Shalamar-faneille?

Kyllä yhtiö aliarvioi kovasti ostavaa yleisöä, sillä vaikka Shalamar oli tuotu markkinoille puhtaana marionetti-nukke-kolmikkona, jonka musiikista yhtiö täysin vastasi valitsemineen tuottajineen ja säveltäjineen, niin kymmenen vuoden levytysuran ajan Shalamarin menestys oli henkilöitynyt vahvasti Howard Hewettin ja Jody Watleyn lauluääniin, ja nyt kun molemmat olivat häipyneet soolouralle, niin eivät Shalamarin vanhat fanit suinkaan rynnänneet saman tien levykauppaan kun albumi ilmestyi.

Ehkä vielä olennaisempaa oli se, että Shalamarin musiikki myös vaihtoi täysin linjaansa 80-luvun puolivälissä. Jos Shalamarin aiemmat fanit olivat tykänneet yhtyeen melodisesta ja tarttuvasta disko-soul-pop-linjasta, niin Deele-kaksikon jyräävä ja rock-pitoinen soundi oli äärimmäisen kaukana Shalamarin vanhasta linjasta. Asiaa ei varmasti auttanut myöskään se, että Howard Hewettin korvannut uusi yhtyeen jäsen Sidney Justin oli ansioitunut enemmän amerikkalaisessa jalkapallossa kuin musiikissa, vaikka olikin toiminut aikanaan Shalamarin taustalaulajana. Vokalistina Sidney kun oli aika poikamainen piipittäjä soul-vokalistina kovasti kehittyneen Howard Hewettin rinnalla. Kaiiken tämän jälkeen ei ollut ihme, että Shalamarin vanhat fanit hylkäsivät yhtyeen.

Jos albumia taas tarkastellaan sen sisältämän materiaalin osalta, niin ilman muuta tämä on monin verroin parempi kiekko kuin edeltäjänsä, hätäisille syntiikka-rock-disko-linjoille sukeltanut Heartbreak. L.A. & Babyface tuottivat samaan aikaan aivan kelpo hittimusiikkia mm. The Whispers:ille, The Mac Bandille ja Karyn White:lle. Circumstantial Evidence nimikappaleesta oli jopa yli 9-minuuttinen pidennetty maksiversio, joka on liitetty mukaan albumin CD-uusintajulkaisulle Englannissa. Kappale on jyräävä syntiikkafunk, jossa on Minneapolis-soundia jäljittelevä vahva syntiikka-groove ml. lajiin kuuluvaa rock-väriä ja tarttuva kertosäe, mutta tyyli oli tosiaan enemmän Deeleä kuin Shalamaria, ja niinpä myyntilistoilla sijoitus 30. oli karvas pettymys.

Paljon paremmin listoilla pärjäsikin kakkossinglenä julkaistu Games, jossa onkin parempi sävelmä kuin syntiikka-grooveen rakentuneessa edeltäjässään, ja palkintona oli sija 11 listoilla. Ilmeisesti kuitenkin vanhat Shalamar-fanit edelleen vierastivat kappaleen rap-osuuksia (Micki Free), rock-kitaraa ja synkeitä keyboard-soundeja.

Solaria ei päässyt syyttämään myöskään siitä, etteikö se olisi satsannut myös soul/balladi-puoleen, sillä taustoille oli palkattu mm. saksofonisti Gerald Albright, tuottajaksi mm. jazz-funk-yhteyksistä tuttu kosketinsoittaja Jerry Peters sekä toinen kitaristi Craig T. Cooper. Niinpä esim. Jerry Petersin sävelmä Worth Waitin' for olisi Albrightin vahvan fonin sävyttämänä ollut loistavaa ainesta mm. The Whispersien käsittelyyn, mutta Sidney Justinin yritteliään mutta kovin poikamaisen tenorin varassa tämä ei herättänyt suurempaa mielenkiintoa.

Kenny Nolanin popahtava balladisävelmä Love's Grown Deep on ehkä tutumpaa Shalamar-linjaa, pikkunätti ja melodinen pop-soul-balladi. Takaisin menopuolelle ohjaavat vakio-LA & Babyface-syntiikka-jyräys Playthang (jolla fonisoolosta vastaa Eddie M.), sekä Female, joka oli Klymaxx-tyttöyhtyeen Bernadette Cooper:in kirjoittama ja tuottama syntiikka-funk.

Enemmän Jody Watleyn linjaa tavoitteli rauhallinen midtempo-pala Born-to-Love, joka toi esille Jodyn tilalle tullutta Delisa Davis:ia. Päätösura Imaginery Love jää levyn heikommaksi lenkiksi.

Solarin olisi ehkä pitänyt ymmärtää haudata koko Shalamar-projektinsa tämän albumin odottamattoman vaisun menestyksen myötä, mutta vielä kerran Solar julkaisi albumin yhtyeeltä, kun kolme vuotta myöhemmin vuonna 1990 yhtiö toi markkinoille viimeisen Shalamar-albumin Wake up.

Soul Town Rating: **1/2


Takaisin Shalamar-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page