Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Shalamar: Big Fun
US Solar, 1979, UK Castle/Sanctuary CD, 2002
Tilaa levy Soul Townin verkkokaupasta
1) The Right Time For Us 2) Take Me To The River 3) Right In The Socket 4) The Second Time Around 5) I Owe You One 6) Let's Find Time for Love 7) Girl

Tämä vuoden 1979 albumi Big Fun oli ensimmäinen, jolla Shalamarin miespuoliseksi pääsolistiksi tuli Howard Hewett. Hewettillä oli helposti tunnistettava, mutta tässä vaiheessa vielä hieman pinnistelevä ja nenä-ääninen lauluääni, ja samoin Jody Watley oli vielä kireän kuuloinen. Molemmilla oli kova harjoittelu edessä laulupuolella, kun yhtyeen pätevin vokalisti Gerald Brown oli jättänyt yhtyeen jo vuoden 1978 alkupuolella, ja päävokalistin tehtävät jaettiin käytännössä tämän jälkeen Watleyn ja Hewettin kesken.

Vuonna 1979 elettiin diskohuuman kuuminta kautta, ja siihen tietenkin myös Dick Griffey halusi Solar-levy-yhtiönsä kanssa satsata. Kuvaavaa oli, että Shalamar sai läpimurtonsa tämän albumin avulla, vaikka se jää vertailussa heikommaksi kuin moni muu Shalamarin hittilevy. Shalamarin lopullinen läpimurto listoilla oli ykköshitti The Second Time Around, jossa oli letkeän rytmipohjan yllä samanlainen ärsyttävä syndrums-piipitys kuin Anita Wardin kevään 1979 smash-hitissä Ring My Bell, ja kappale rakentuu tarttuvaan kertosäemelodiaan, jossa toistetaan otsikkoa Second Time Around. Kappale esitteli joka tapauksessa suurelle yleisölle yhtyeen uuden solistin Howard Hewettin, kun Jody Watley saa tyytyä hokemaan kappaleen nimeä kertosäkeessä. Mikään mestariteos tämä ei tosiaan ole soulin historiassa, pikemminkin harmiton melodinen laulelma, joka kuitenkin roikkui huikeat 32 viikkoa Billboardin soul-listalla ja nousi pop-listoillakin USA:ssa top teniin. Oma oletukseni on, että kappaleen huikea suosio perustuu suurelta osiin sanoitukseen, eli "toisella kierroksella" olleet, uudelleen toisensa löytäneet pariskunnat pitivät tätä tietysti suosikkinaan.

En muista itse asiassa koskaan kuulleeni kyseistä hittiä radioaalloilla, vaikka seurasin aktiivisesti Radio Luxembourgia noihin aikoihin, ja sen listahitti-ohjelmia. Sen sijaan muistan hyvin seuraavan hitin Right in the Socket, joka soi tiuhaan Luxembourgin ohjelmissa. Kappale olikin tyypillisempi vuoden 1979 disko-soul-hitti, jossa oli intensiivinen groove, joka luotiin kosketinsoittimilla, jousilla ja hätäisen kuuloisella rytmipohjalla (rummut, perkussiot). Rytmi oli 1979 tyyliin melko tasatahtinen ja nopea, eli kaukana esim. funkista.

Albumilta lohkottiin vielä kolmaskin single hittilistoille, I Owe You One / The Right Time for Us, mutta ainakin näin jälkeenpäin huomio kiinnittyi siihen, että vaikka yhtye opittiin tuntemaan melodisena pop-soul-disko-yhtyeenä, nimenomaan melodiat olivat vielä tällä albumilla hyvin vaatimattomia. Ainakin itse selitän tämän suoraan albumin säveltäjistä, sillä levy-yhtiö oli vasta muodostamassa säveltäjä-tiimejään, ja tämän albumin sävelmät olivat vielä liikaa tuottaja Leon Sylversin vastuulla. Hän ei ollut yhtiön terävimpiä laulunkirjoittajia. Vaikka nämä Sylversin kirjoittamat laulut, kuten kolmossinkun molemmat puoliskot, eivät olleet mitään katastrofeja, ei niistä tosiaan ollut hiteksi, siksi keskinkertaisia ja mieleenpainumattomia olivat sävelmät.

Samoin soundi-puolella Solar-yhtiön tunnusomainen soundi ei ollut vielä syntynytkään, eikä sitä ainakaan tältä albumilta vielä kuulla. Eri raidoilla painopiste vaihtuu soulin, funkin, disko-musiikin välillä, mutta mitään omaleimaista ei vielä saatu aikaan. Erityisesti Solarin muiden yhtyeiden Dynastyn ja Lakesiden jäsenten kontribuutio oli merkittävä sekä Solar-soundin että laadukkaiden melodioiden syntymiseen. Dynastyn Kevin Spencer näkyy jo tämän albumin säveltäjäluettelossa kahden raidan kohdalla. Näistä toinen oli yllättäen klassisen kuuloinen soul-balladi Let's Find Time for Love, joka kuulostaa sellaiselta, että se olisi sopinut paremmin Whispers-yhtyeen harmonisoitavaksi, kun taas Jody Watleyn ja Howard Hewettin duettona kappale oli ehkä turhan haastava laulajien tuolloisille taidoille, etenkin Jody on aika vaikeuksissa.

Päätösraita Girl oli myös Right In The Socket-sinkun B-puolena. Siinä huomio kiinnittyy siihen, että torvet olivat mukana terästämässä rytmiryhmää, ja sekä melodiassa että taustassa kuullaan yllättäviä Earth, Wind & Fire -vaikutteita.

Olin hieman yllättänyt levyn saamista hyvistä arvioista netissä, sillä itse pidän levyä hyvin keskinkertaisena disko-aikakauden tekeleenä, jolla ei mielestäni ole edes mitään aikansa klassikoita, pikemminkin aikakauden rutiinituotoksia. Yhtyeeltä oli paljon parempaa vielä tulossa.

Soul Town Rating: ***


Takaisin Shalamar-sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page