CHANTAY SAVAGE
This Time
US RCA CD
Chantay Savage debytoi vuonna 1993
garage-vetoisella Here We Go -albumilla, mutta
jo tytön kakkosalbumi I Will Survive (v.-96)
pyrki selkeästi soul-vesille balladi- ja
midtempo-materiaalilla, joka tosin jäi vielä
keskinkertaiseksi.
Nyt Chantayn kolmas albumi nostaa tytön kerralla
90-luvun merkittävimpiin nais-soul-laulajiin, sillä
levyn huonoimmatkin raidat ovat Keith Sweat-Joe-linjan
soul-pitoista balladi-vääntöä, ja parhaimmisto on
uskomattoman vakuuttavaa jälkeä linjalta Anita
Baker-Vesta-Kelly Price. Chantayn taustaa tytön
Internet-sivuilta penkoessa selviääkin nopeasti, että
jazz-sävyinen R&B on lopulta hänelle aina ollut
läheisempää kuin garage/house-musiikki, jolla hän
levyuransa aloitti:
The song reflects Chantay's ability to boldly bridge the
gap between old and new school R & B, with
jazz-inspired flavor. "I grew up on the music of
legends like Sarah Vaughn, Chaka Khan,
Patti LaBelle, Marvin Gaye and Anita
Baker," says Chantay, the
daughter of a jazz musician. "My appreciation of
quality music started early in my life, thanks to my
mother and father," she praised. "Everything
I write, sing or play is influenced by my
upbringing."
Levyn moderneista beat-balladeista mieleenpainuvimpia
ovat Savagen omat sävelmät Can It Be ja
Stay with Me sekä Keith Sweatin kirjoittama ja
tuottama Come Around - kaikki hyvin sielukkaita
sävelmiä ja tulkintoja. Ainoa varsinainen menopala on
mukahavako torvisamplen ja vibrafonin värittämä My
Oh My.
Nuo kappaleet olivat soul-pitoisuudessaan jo positiivinen
yllätys levyn alkupuolta kuunnellessa, mutta
Daniel Weatherspoonin tuottamat ja rikkaammin
sovittamat viisi kappaletta nostavat tunnelman vielä
aivan toisiin sfääreihin - kaikki nämä sävelmät
ovat Savage/Weatherspoon-yhteistyötä. Näistä
nimikappale This Time on ensimmäinen ja sen
avara sovitus antaa jo Chantay'lle oivan mahdollisuuden
näyttää syvää, tummaa vokalisointiaan. Just
Can't Take It on tyyliltään vielä perinteisempi,
akustisesti sovitettu soul-balladi.
For Your Love syventää tunnelman sitten jo
suoraan gospelista luotaavaksi balladiksi, jolla
Chantay'n vokalisointi tuo mieleen Vestan tai Ann
Nesbyn. Levyn huipentuma koetaan kuitenkin vasta
kappaleella Funny Ways, jolla Chantay pursuttaa
lauluaan häpeilemättä Anita Bakerin tyyliä imitoiden
mutta suorastaan rankemmin kuin Baker on koskaan
tulkinnut. Itse sävelmä on jazz-sävyinen, tuskainen
rakkauslaulu, jonka taustalla on voimakas groove-pohja,
jota sävytetään maukkaasti jazz-pianolla ja
funk-bassolla. Pari viimeistä minuuttia ovat
ekstaattista irrottelua Chantayn revittäessä
tuskaisella sävyllä ja vaatiessa vastausta kysymykseen "is
it love or just a casual affair - tell me is it going
anywhere". Vuoden 1999 toistaiseksi
ylivoimaisesti vakuuttavin yksittäinen soul-kappale!
****1/2
Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page