Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Roy Ayers: You Might Be Surprised

February 20, 2013

The original release on US Columbia, 1985
Now available at UK Funky Town Grooves reissue CD, 2012

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Hot 2) Programmed For Love 3) Virgo 4) You Might Be Surprised 5) Night Flyte 6) Can I See You 7) For You 8) Slip N Slide
Bonus tracks:
9) Programmed For Love - 12" Extended Version 10) Programmed For Love - Edited Version 11) Programmed For Love - Instrumental Version 12) Hot - 12" Version 13) Hot - Dub Mix 14) Slip N Slide -7" Version


Roy Ayers piipahti 1980-luvun puolivälissä kolmen albumin ajan Columbia-levymerkillä, ja kaksi ensimmäistä näistä on julkaistu nyt uudelleen Funky Town Grooves -sarjassa. Ensimmäinen Ayersin Columbia-albumi In the Dark on jo FTG:llä loppuunmyyty, ja tämä toinen on varsin samaa tasoa kuin tuo ensimmäinenkin. Eli tosiasiassa levyllä on sekä makupalansa että floppinsa.

Tämän kiekon tuotti James Mtume, ja Ayers todella tarvitsi ulkopuolisia tuottajia, mutta Mtumekaan ei näköjään kyennyt karsimaan albumeilta todellisia kompurointeja, mutta toisaalta sitten onnistui tuottamaan levyille muutamia maagisia raitoja, jotka ovat vuosien saatossa nousseet jonkinlaisiksi klubiklassikoiksi.

Jos edellisellä levyllä vieraili vokalistina Miki Howard ja muusikkoina vanhoja tuttuja jazz-funk-legendoja, tämä kiekko ei jäänyt tällä osastolla yhtään varjoon, vaan muusikkoina vierailivat mm. Branford Marsalis, Jeff Johnson, Don Blackman, Dunn Pearson sekä käytännössä koko Mtume-yhtye, sekä vokalisteina Jean Carn ja Tawatha. Erityisesti Philly-legenda Jean Carne oli kovan luokan kiinnitys vokalistina, ja Jean näyttääkin taivaan merkit muuten keskintasoisella nimikappaleballadilla, revittäen lauluaan tutulla intensiteetillä ja kurkkuäänillä sävytettynä - aivan huikea performanssi! En ihan heti keksi kovempaa nimeä, jonka Columbia olisi vuonna 1985 voinut värvätä Ayersin vierailevaksi vokalistiksi. Carnehan saavutti myös soolouransa suurimmat hitit juuri 1980-luvun puolivälin jälkeen. Carne on edelleen kovassa vedossa, ja vierailee tämän tästä mm. Englannin soul-tapahtumissa, tietenkin Expansionin Ralph Teen ansiosta, jolla on tunnetusti hyvä maku.

Toinen Jean Carnen laulama raita albumilla on Can I See You, joka valitettavasti lukeutuu levyn floppeihin. Don Blackman on siirtynyt tuolla raidalla kosketinsoittajana ohjelmoituihin leikkikaluhin, ja Ayersin omien syntiikkakokeilujen kanssa sorvaa taustasta täysin sietämätöntä avaruusajan musiikkia, joka kuulosti kornilta jo vuonna 1985 ja enemmän kuin naurettavalta tänä päivänä. Ja tietenkin Carne saa vielä jakaa päävokalistin osuudet aina yhtä helmeilevän Ayersin oman munkkilatinan kanssa. Kaiken kohlauksen kruunaa vielä rap-osuus, joka lienee koko esityksen ammattitaitoisin osuus...

Albumin ahkerasti samplatuksi klassikoksi on kuitenkin muodostunut Mtume-tiimin ja Dunn Pearsonin yhteistyönä syntynyt Programmed for Love-balladi. Puhtaasti paperilla kappaleen idea, eli kuvailla tietokonetta ja tietokonemaailmaa rakastajattarena, kuulostaa umpiköyhältä nörtti-idealta, mutta jostain syystä Mtume, Pearson ja Ayers ovat onnistuneet luomaan tähän suorastaan maagisen tunnelman. Ainoa lisätoiveeni olisi ollut nostaa Tawathan roolia tähän pelkän taustalaulajan roolista, ja tästä olisi oikeasti saatu Mtumen Juicy Fruitin tasoinen modernin soulin klassikko. Nyt magiikka jää enemmän soitannan varaan, eli keyboard-groove ja Ayersin vibraharp-sooloilu ovat pääosassa. Lukuisat bonus-versiot samasta kappaleesta ovat oikeastaan melko turhia, sillä 12 tuuman maksiversiollakin on vain 20 sekuntia lisäpituutta alkuperäiseen albumiversioon.

Seuraava mielenkiinnon kohde albumilla oli varmastikin Brandford Marsalisin osuus fonistina, kun jazzin huippunimi vieraili kappaleilla Virgo ja For You. Edellinen on Ayersin itse kirjoittama melko rento läpsyttely, ja valitettavasti Marsalis näyttää omaksuneen täysin "diskofunk"-roolinsa tuutaten simppeliä melodista kuviota fonillaan, sen sijaan että lähtisi kunnolla improvisoimaan ja sooloilemaan - hieman sentään loppua kohti irtautuu sooloilemaan. Ayers itse vibraharpillaan pitää jonkinlaista eloa kuitenkin sooloilullaan taustalla. Toinen Marsaliksen vierailu For You on balladitempossa etenevä laulelma, jolla valitettavasti Roy itse intoutuu laulamaan harmaan hauraalla äänellään, eikä kellään muusikkokollegalla ole rohkeutta kertoa, että vaarin laulu on säälitasoa. Branford pääsee nyt sopraanofonin kanssa sooloilemaan kahden minuutin kohdalla, ja tämä on ihan eri tason menoa ja aitoa jazzia tyylillisesti. Myös Ayers intoutuu vibraharpillaan taustalla. Kunpa tämä olisi säästetty puhtaaksi instrumentaaliksi ilman Royn latteaa laulua. Kappale feidataan omituisesti kuulumattomiin suurin piirtein kesken laulun kolmen ja puolen minuutin jälkeen.

Albumin tekoon osallistuneella kokoonpanolla olisi ollut siis aineksia ihan vaikka mihin, mutta sääli, että edes ajan tasalla ollut tuottaja James Mtume ei ehkä kunnioituksesta vanhaa legendaa ja jazz-tähtiä kohtaan osannut pistää tätä tiimiä toimimaan. Nyt jäi liiaksi maku, että koko porukka on ollut vain hurmoksissa siitä, keitä on saatu mukaan studioon, sen sijaan että kukaan olisi jaksanut vaivautua keskittymään musiikilliseen tekemiseen.

Lopputulos on siis sama kuin yleensä järjestään Roy Ayers-albumeilla: paperilla houkutteleva kombinaatio, mutta lopputulos paria makupalaa lukuunottamatta varsin vaatimaton.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle