Robert Brookins

In the Night

CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2010, Funky Town Grooves

Albumi julkaistu alun perin 1986, US MCA
Soul Town Rating: 6/10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta - Click here to buy

1) Our Lives 2) If You Only Knew 3) In the Beginning 4) You Got Me Runnin' 5) I'm Holding on to You 6) Sensuality 7) Be My Weakness 8) Are You Bad Enough 9) Come to Me 10) In the Night f. Stephanie Mills
Bonus Tracks: 11) Our Lives - Extended Club Mix
12) Incredulous - Non Album Track

Robert Brookins oli järeä-ääninen soul-vokalisti ja sittemmin soul/funk-tuottaja, joka levytti soololaulajana kaksi omaa albumia MCA-major-levymerkille 80-luvun lopussa, mutta kun kumpikaan albumi ei suuremmin menestynyt, Brookins siirtyi pelkästään tuottajaksi ja taustanimeksi, kunnes menehtyi 46-vuotiaana huhtikuussa vuonna 2009. Ennen soolouraansa Robert oli veljensä Michaelin kanssa muodostamassa Afterbach-yhtyeessä, jonka vuoden 1981 Matinee-albumi on myös uudelleenjulkaistu Funky Town Grooves -merkillä.

Robertilla oli todella miehekäs baritoni, mutta hän sai yksinkertaisesti ison levytyssopimuksen väärään aikaan, jolloin soul-artisteja yritettiin vääntää koneellisiin funk/soul-soundeihin. On myös jotenkin ristiriitaista, että kun samaan aikaan MCA tajusi palauttaa Stephanie Millsin aidon soulin pariin aitoine instrumentteineen, Brookins itse pyrki väkisin kulmikkaaseen syntiikka-formaattiin. Mies itse voi varmaan ottaa kontolleen virhevalinnan tyylisuunnassa, sillä hän toimi omana tuottajanaan yhdessä MCA-levypomon Louil Silasin kanssa, ja tuottaessaan muita artisteja Brookins oli yhtä lailla kovasti takertunut koneelliseen soundiin. Toisaalta samanhenkinen vahva soul-kurkku Christopher Williams menestyi verraten hyvin 90-luvun alkupuoliskolla vaihtamalla pariin kertaan levymerkkiä. Mutta ehkä aika oli vain ajanut ohi näin rajujen soul-baritonien, kun aika suosi poikamaisempia ja säyseämpiä solisteja...

Tämän albumin meno on siis monin paikoin hyvinkin romuluista rumpukoneellista jyskettä, vaikka levyllä oli taustoilla mukana nimekästä porukkaa kuten EWF-fonisti Andrew Woolfolk, Stephanie Mills, Paulinho DaCosta, George Duke, Zane Giles ja Carl Carlwell. Albumia ei juuri voi suositella millekään smooth soul -faneille, vaan lähinnä sellaisille funk-orientoituneille soul-diggareille, jotka halusivat kuulla rankkoja vokalisteja moderneissa rumpukonetaustoissa. Mutta albumin laihasta menestyksestä päätellen (ei yltänyt Billboardin soul top 100-listalle) tuo porukka ei ollut kovinkaan laaja.

Jyhkeän mustan mäiskeen diggari saattoi iloita sellaisista jyräävistä klubi-raidoista kuin Our Lives ja Are You Bad Enough, joskin aika on kaikkein nopeimmin ajanut juuri levyn menoraitojen ohi. Brookins soittaa itse kosketinsoittimia ja ohjelmoi rumpuja laulunsa ohella.

Mid-temporaidat olivat nekin tukevan rumpukonekompin saattelemia, mutta melodisempia lauluja ja toivat Brookinsia paremmin esiin vokalistina. Lisäksi esimerkiksi You Got Me Runnin' -raidalla kuullaan jazzahtavaa pianosooloilua ja rohevaa bassoa keyboard- kuvioiden yllä. Tyylillisesti Robert on tosiaan lähellä Christopher Williamsia, joka menestyi paljon paremmin listoilla. Tämä In the Night ei noussut lainkaan Black Top 100 -albumilistalle Billboardisssa, ja syy oli varmaankin pääosin siinä, että ensisinkuksi valittu klubi-mäiske Our Love floppasi täydellisesti singlenä, ja putosi listoilta käväistyään sijalla 95.

Albumin balladit ovat ilman muuta ajattominta antia tältä muuten hyvin 80-luvun lopun trendejä huokuvalta levyltä. In the Beginning on tyylillisesti hyvinkin konventionaalinen ja varsin kelpo soul-balladi, vaikka tausta on siinäkin ilmeetön. Andrew Woolfolkin saksofonisoolo on ilonpilkku muuten persoonattoman keyboard-vallin yllä.

Levyn selvä ykkösraita on Stephanie Millsin kanssa duetoitu balladi In the Night. Samaan aikaan eli vuonna 1986 Stephanie Millsin ura oli juuri kääntymässä uuteen nousuun, kun sinänsä mäiske-pitoiselta edellisvuoden MCA-albumilta Stephanie Mills oli lohkottu balladisingle I Have Learned to Respect the Power of Love, josta tuli ykköshitti ja joka viitoitti Stephanien 80-luvun lopun uraa kohti upeita ja menestyksekkäitä balladitulkintoja. Tässä Robertin kanssa duetoidussa balladissa on levyn yleistunnelman mukainen äänekäs ja kulmikas rumpukonetausta, mutta Stephanie ja Robert tulkitsevat antaumuksella keskitasoista sävelmää, ja lopussa pursuttelee foniaan vielä Andrew Woolfolk. En tiedä, kokeiltiinko tätä koskaan singlenä, olisi kannattanut. Brookinsin kakkosalbumilla Let It Be Stephanie vieraili myös duetoimassa, ja vuoden 1972 Donny Hathaway/Roberta Flack-coverilla Where Is the Love saatiin sitten vihdoin pieni hittikin, kun sinkku nousi soul-listan sijalle 18.

Tämän Brookinsin ensimmäisen soolo-levyn olin tuoreeltaan pisteyttänyt 6,1 pisteen keskiarvoon, eikä uusintakuuntelu muuttanut vaikutelmaa. Keskinkertainen albumi, mutta komeata laulantaa.
(Soul Town Rating: 6/10)

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page