![]()
RHIAN BENSON
Gold Coast Etenkin James Poyserin tuotanto tällä levyllä on aivan huippuluokkaa. Poyser on ennenkin osoittanut pystyvänsä tuottamaan paitsi neo soul -tulokkaita, myös jazz-henkisempiä artisteja ja laatu-soulia (Will Downing, Juanita Dailey, Norman Brown), joten yllätyksenä ei tule, että hän loihtii tälle levylle todella tyylikkäitä jazz-henkisiä neo-soul-taustoja. Levyn instrumentaalipohjille hallitsevin piirre on erilaisten bassojen käyttö, sillä levyllä on peräti kahdeksan eri basistia (!), jotka soittavat milloin sähköbassoa, milloin pystybassoa tai "fretless" bassoa. Bassovetoisia rytmejä maustetaan neo-soulille tuttuun tyyliin kosketinsoittimin (Poyser itse soittaa Fender Rhodes -pianoa ja grand pianoa), erilaisin kitaroin ja perkussioin (Bashiri Johnson, Munyuongo Jackson). Lisäksi soundia maustavat trumpetisti Roy Hargrove, josta on tullut (20)00-luvun neo-soulille samaa mitä Donald Byrd oli 70-luvun funk-jazzille sekä aito jousisektio (sovittajinaan Jimmie Haskell ja Bob Power) Rhian Benson itse vie sitten tunnelmaa nuorekkaasta neo-soulista kohti perinteisempää soulia ja jazzia, sillä Rhian mainitsee esikuvikseen klassiset jazz-artistit kuten Dinah Washington, Ella Fitzgerald ja Miles Davis, samoin kuin soul-legendat Marvin Gaye, Stevie Wonder ja Anita Baker. Afrikkalaisen musiikin puolelta selkein esikuva on Fela Kuti. Toisaalta Rhian seuraa myös uudempaa musiikkia, ja mainitsee pitävänsä D'Angelon, Jill Scottin, Norah Jonesin ja Jazzanovan viime vuosien äänitteistä.
Tyylillisesti ehkä kuitenkin Sade on lähinnä Rhian
Bensonin laulutyyliä, vaikka Rhian ei häntä erikseen mainitsekaan. Tämä ilmenee hyvin
esim. kahdesta avausraidasta, jotka edustavat kyllä hyvin levyn yleislinjaa, ja kuuntelemalla
jo paria ensimmäistä kappaletta voi päätellä tuleeko pitämään koko levystä. Sykkivien midtempo-
rytmien takana on hienot bassopohjat, kosketinkuvioinnit ja mausteena puhaltimia ja jousisektio.
Rhianin laulanta on tummasävyistä, rauhallista luentaa, joka sopii yleistunnelmaan mainiosti.
Say How You Feel:in videota voi katsella
Rhianin omilta nettisivuilta.
Muita todellisia helmiä levyllä ovat Hargroven trumpetin vahvasti sävyttämä hieno neo-soul-balladi Sing to the Child, syvällinen vahvasti jazz-sävyinen balladi I'm in a Bind (jälleen hieno bassopohja, jota maustetaan pianolla), raikkaasti (afro-kitaroita, puhaltimia, perkussioita) sykkivä Gold Sky ja Sade-tyyppinen kaunis, rauhallinen balladi Soul Boy. Kun levyä myydään ainakin toistaiseksi huomattavasti alle normaalin täyden hinnan, kannattaa tämä kiekko poimia talteen pikaisesti. **** Takaisin
etusivulle
|