Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Regina Belle: All by Myself

December 23, 2012

The original release on Columbia, 1987
Now available at UK BBR reissue CD, 2012

Rating: 8/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Show Me The Way 2) Take Your Love Away 3) Please Be Mine 4) After The Love Has Lost Its Shine 5) Intimate Relations 6) You Got The Love 7) How Could You Do It To Me 8) Gotta Give It Up 9) So Many Tears
Bonus tracks:
10) Without You - feat Peabo Bryson (Love Theme from "Leonard Part 6") 11) Show Me The Way - (Extended Remix) 12) You Got The Love - (Remix) 13) How Could You Do It To Me - (Remix) 14) So Many Tears - (Cool Mix) 15) Show Me The Way - (Instrumental)

Kun Soul Town Records oli perustettu loppuvuonna 1985, ja levyjen maahantuonti alkoi vuoden 1986 alussa, oli tämä Regina Bellen debyytti vuodelta 1987 jo niitä albumeita, joita olemme myyneet jo originaalipainoksena. Mikään top seller tämä levy ei kuitenkaan ollut noina toimintamme alkuvuosina, mikä tietysti osin selittyy sillä, että levystä lienee ollut saatavana myös kotimaisen levy-yhtiön julkaisema painos, mutta toisaalta myös samaan aikaan ilmestyi niin paljon laadukasta soulia, että tämä albumi oli vain yksi monista hyvistä levyistä noihin aikoihin. Blues News -lehden numerosta 1/1988 tarkistin, että albumi sijoittui lehden yleisöäänestyksessä vuoden 7. parhaaksi soul-albumiksi, ja samalla sijalla levy oli omalla vuoden 1987 parhaiden albumien listallani.

FTG:n uusintajulkaisusta on käsittämättömästi piilotettu levyn tuottajatiedot, jotka piti kaivaa alkuperäiseltä vinyylilevyltä. Tuotanto oli jaettu kahden tiimin välillä, Michael Powell ja Nick Martinelli, jotka molemmat olivat aivan viime aikoina kunnostautuneet juuri naisvokalistien tuottajina esim. Anita Bakerin, Phyllis Hymanin ja Stephanie Millsin levyillä. Odotukset olivat syystäkin korkealla, kun Manhattansien ja Bobby Womackin levyillä duetoineen ja laulutaitonsa osoittaneen 24-vuotiaan Regina Bellen sooloalbumi julkaistiin kesäkuussa 1987.

Ehkä hieman yllättäen Martinelli veti selvästi pidemmän korren, vaikka Powellin kuviteltiin pystyvän toistamaan Anita Baker -levyjen magiikkansa. Albumin kirkkaimmat helmet, How Could You Do It To Me ja So Many Tears olivat kuitenkin molemmat Martinelli-tuotoksia, ja Powell-tuotokset jäivät vertailussa kauas taakse.

Noita kahta kelpaa kehua 25 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin ajattomiksi soul-klassikoiksi. Martinellihan oli aloittanut tuottajauransa tuottamalla synteettisiä, rytmikonein rullaavia tanssiraitoja, mutta käänsi sitten kerralla kelkkansa (juuri Anita Bakerin Rapturen takia!), ja alkoi suosia oikeita rumpaleita ja muusikoita. Singlenä julkaistiin ensin Martinellin tuottama pehmeäkulkuisesti keinuva ja melodinen balladi Show Me the Way. Se oli itse asiassa Solar-tiimin käsialaa sävelmänä, ja taustoilla vierailivat Philly-legendat Dexter Wansel ja Cynthia Biggs. Kelpo sävelmä ja Reginalta sielukkaasti tulkittu - sinkku nousi listakakkoseksi kolmen viikon ajaksi loppukesästä 1987. Uusi tähti oli syttynyt soul-taivaalle. Bonus-raitana kuullaan muuten kappaleesta varsin maukas Extended Mix, jolla kappaleelle on upotettu paljon saksofonia - nyt tiedämme, mitä originaaliversiolta puuttui!

Albumin todelliset jalokivet oli kuitenkin kätketty vinyylin B-puolen loppuun. Levyn päätösura So Many Tears noteerattiin kuitenkin nopeasti kaikkialla, koska siitä nostettiin levyn kakkossinkku (joka ylsi sijalle 11 soul-listalla). Martinelli kertoo tavoitelleensa sovitukseen Philly-soulin ja Saden musiikin kombinaatiota, ja osuvastihan tuo kuvaa tunnelmaa. Kappaletta oli jo yritetty purkittaa useaan otteeseen, mutta vasta kun Martinelli keksi, että laulun tulisi muistuttaa Billie Holidayn itkuista tyyliä, Regina Bellen lauluun saatiin oikea sävy. Taustaa mehevöittää herkullisesti Bob Malachin rehevä foni sooloineen. I wanted something smooth almost Sade-feeling but Philly style and it came together just like I pictured it, tiivistää Martinelli uudelleenjulkaisun kansiteksteissä, joihin oli varta vasten haastateltu häntä. Klassikko.

Vielä enemmän "my kind of soul" -tunnelma tuli itselleni kappaleesta How Could You Do It to Me, joka on ensihetkistä alkaen melkoinen toiveunien täyttymys ainakin jazzahtavan soulin diggareille. Helmeilevä jazz-piano alussa ja Sam Peaken saksofoni luovat perustan kerrassaan upeaan taustaan, ja Regina on todella elementissään tällaisen materiaalin kimpussa. Tässä oli nyt sitä kaivattua Anita Baker -fiilistä, mutta kurkkuääniväläytyksineen ja foneineen tämä oli ilman muuta rankempaa mustaa musiikkia kuin Bakerin ylistetty Rapture-levy. Kun moni soul-diggarikin oli 80-luvun koneellistuvassa musiikillisessa maailmassa luovuttamassa toiveensa modernin soulin suhteen, oli uskomatonta törmätä tällaiseen täysosumaan major-merkin albumilla. Mutta ajat olivat muuttuneet, Bakerin Rapture todellakin mahdollisti megamenestyksellään, että tällaista musiikkia voitiin levyttää 1980-luvun lopulla isoilla levymerkeillä.

Kaksi muuta Martinelli-tuotosta levyllä olivat ensinnäkin romuluisempaan taustaan upotettu balladi Gotta Give It up, joka oli upeasti laulettu ja hyvä sävelmäkin, vain turhan kulmikkaassa musiikillisessa ympäristössä. Ja se toinen eli kaikkiaan viides Martinelli-raita oli vinyylin B-puolen avannut menopala You Got the Love, joka muistutti Martinellin aiempaa synteettisempää soundia pienille Philly-merkeille. Sinänsä ei mikään heikko raita, ja sävelmäkin on ihan kohtuullinen, mutta kyllä näitä ajan hammas on paljon nopeammin kuluttanut kuin noita oikeilla instrumenteilla väritettyjä raitoja.

Entä Michael Powellin osuus? Hän tuotti levylle neljä raitaa, ja paperilla kaikki näytti lupaavalta, kun säveltäjänimissä oli Sam Dees, muusikoissa Chapter 8-jäseniä ja Paulinho DaCostan kaltaisia huippumuusikoita. Mutta niin vain nämä raidat jäivät täysin Martinellin huipputuotosten varjoon. Deesin sävelmä After The Love Has Lost Its Shine oli yllättävänkin aikuisviihteellinen laulu, jota olisi voinut kuvitella Jeffrey Osbornen tai Peabo Brysonin viihtellisempien tulkintojen joukkoon, mutta täytyy vain todeta, että Reginan onneksi levylle löytyi sielukkaampaakin materiaalia. Tunnelma on kuin elokuvien rakkausteemalauluista tai Michael Masserin 70-luvun teoksista. Samaa sävelmää, joskin eri nimellä (Glitter) oli jo aiemmin levyttänyt Gladys Knight albumilleen Life (v. 1985), eli kyse oli vielä kaiken kukkuraksi cover-laulusta. Oliko Powellilla vain liian monta rautaa tulessa tuohon aikaan, kun ei Reginalle tuntunut löytyvän täyttä panosta?

Aivan sama vaikutelma jää toisesta Powell-balladista Intimate Relations, jolla tuntuu että kertosäkeen melodian pystyy arvaamaan ennen kuin Regina laulaa sen. Selkeä pettymys Powellilta, ja vielä enemmän samaa saattoi sanoa synteettisestä mäiskytyksestä Take Your Love Away, jolla kai yritettiin todistella ajanmukaisuutta, kun Powell itse jopa on ohjelmoinut kankean rumpukoneohjelman. En pysty ymmärtämään, miten Powell sai päähänsä tällaista keskinkertaisuutta tuottaa albumille, kun hänen varmasti odotettiin toistavan Rapture-albumin loiston.

Ainoa raita, jota Powellin neljästä tuotoksesta noteeraan onnistuneeksi, oli kappale nimeltä Please Be Mine, joka oli Reginan oma osasävelmä, jota väritti Earth Wind & Firen torvisektiosta tuttu saksofonisti Don Myrick, joka on sooloineen kappaleen paras anti, mutta upeastihan Reginakin tämän laulaa.

Epätasaisuudestaan huolimatta albumi ansaitsee neljä tähteä viidestä, sillä huiput olivat niin korkealla. Lisäarvoa albumille on yritetty rakentaa vielä kuudesta bonus-raidasta. Näistä kappale Without You oli elokuvateema filmistä Leonard Part 6. Kappale oli Lamont Dozierin käsialaa ja duettoparina oli Peabo Bryson. Lopputulos on kuitenkin juuri sitä mitä elokuvateemoilta odottaa saattoi, eli hyvin ennalta-arvattava ja pömpöösi rakkausteema-melodia, mutta sekä Regina että Peabo laulavat ihan täysillä. Singlenä tämä nousi soul-listan sijalle 14. Mainittakoon, että vielä tuon jälkeenkin lohkottiin albumilta kolmas single, loistoraita How Could You Do It To Me, joka ylsi vielä sijalle 21.

Vaikka albumi jäi listoilla sijalle 14, ison levy-yhtiön satsaus uuteen artistiin eivät todellakaan menneet hukkaan, sillä seuraavan parin vuoden aikana Regina oli jatkuvasti listakärjessä, ja seuraava albumi Stay with Me myi kultaa ja nousi listaykköseksi.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page