Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Randy Crawford: Everything Must Change / Miss Randy Crawford (1976/1977 CD reissue)

Randy Crawford: Everything Must Change / Miss Randy Crawford

June 7, 2015

Original releases on US Warner Bros, 1976 - 1977
UK Edsel reissue CD, 2013

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

Disc: 1
Everything Must Change:
1) Everything Must Change
2) I Let You Walk Away
3) I'm Easy
4) I Had to See You One More Time
5) I've Never Been to Me
6) Don't Let Me Down
7) Something So Right
8) Soon As I Touched Him
9) Only Your Love Song Lasts
10) Gonna Give Lovin' a Try

Disc: 2
Miss Randy Crawford
1) Hallelujah, Glory Hallelujah
2) I Can't Get You Off My Mind
3) I'm Under the Influence of You
4) Over My Head
5) Desperado
6) Take It Away from Her (Put It On Me)
7) Single Woman, Married Man
8) Half Steppin'
9) This Man
10) At Last

Englannin Edsel on julkaissut kymmenen Randy Crawfordin Warner-albumia vuosilta 1976-1992 uudelleen viitenä 2on1-tupla-CD:n pakettina. Onkin hyvin luontevaa, että Randyn uudelleenjulkaisut tulevat Englannista, sillä USA:ssa Randyn pop-soul ei koskaan ole noussut suuren yleisön suosioon. Vaikka Edsel esittelee miten Randy kuuluisi mustan musiikin major-artisteihin 70- ja 80-luvuilla, niin tosiasia on, että yksikään Randyn albumi ei noussut USA:ssa edes top teniin soul-listoilla, pop-listoista puhumattakaan. Randyn uran suosituin albumi Secret Combination vuodelta 1981 ylsi soul-listan sijalle 12 ja Billboardin pop-listan sijalle 71.

Randy nousi suuren yleisön tietoisuuten Crusaders-yhtyeen Street Life-hitin myötä kesällä 1979, mutta sekin oli USA:ssa pienempi hitti kuin eurooppalaisittain kuvittelisi, sillä single oli korkeimmillaan soul-listan sijalla 17. Randyn musiikki on kaiken kaikkiaan istunut kautta aikojen Brittien pop-soul-makuun paremmin kuin amerikkalaisten mustien sydämiin.

Tällä ensimmäisellä Edselin Randy Crawford-tuplalla on paketoitu Street Life:a edeltävät albumit vuosilta 1976-1977. Kumpikaan ei noussut lainkaan listoille, eikä niiltä saatu yhtäkään singleä listoille asti. Albumeilta kuultaa hyvin läpi se, miten Warner-levy-yhtiö oli itsekin täysin hukassa tuodessaan tätä kirkasäänistä sopraanoa markkinoille. Debyytille poimituista cover-valinnoista pystyi suoraan päättelemään, että Randysta kuviteltiin valkoisen yleisön pop-tähteä, kun hänet pistettiin laulamaan standardeja, pop-sävelmiä (Lennon-McCartney, Paul Simon, Neil Sedaka) ja Kenny Hirschin aikuisviihdeballadeja, jotka edustivat uutta materiaalia levyllä.

Kaikesta käy selväksi heti kättelyssä, että Randy ei ollut ainakaan jazz-vokalisti, vaikka jazz-fuusioväki (George Benson, Larry Carlton, Joe Sample) otti hänet heti omakseen. Randy oli toki ihan taitava vokalisti, jonka tavaramerkki oli vahvasti värisevä vibraatto pitkissä vokaaleissa, mutta jonkun olisi pitänyt heti kertoa, että jos sitä ylikäyttää, siitä muodostuu pikemminkin rasite kuin valtti. Albumin jazz-standardien parissa Randy on kuin Diana Ross, eli vaikutelmaksi jää, että Randyn on ollut tärkeämpi säilyttää kaunis hymynsä kuin kuulostaa sielukkaalta laulaessaan.

Vaikka taustat vilisevät huippumuusikoita, yleisvaikutelma jää kiistämättä vesitetyn aikuisviihteen puolelle, ja voi sanoa että luojan kiitos albumi floppasi totaalisesti, jotta tällä linjalla ei jatkettu. Debyytin tuotti Stewart Levine, joka oli tullut tutuksi mm. Crusadersien levyjen tuottajana.



Kakkosalbumille Miss Randy Crawford tuottajaksi vaihdettiin Bob Montgomery, Texasin pop-country-tuottaja, jonka uran kohokohtia olivat Buddy Hollyn ja Cliff Richardin taustatyöt. Veikkaan, että hänen toimeksiantonsa oli viedä Randy country-soulin pariin, mutta Bob oli siitä fiksu, että vei Randyn Muscle Shoalsiin maineikkaisiin Fame- ja Muscle Shoals-studioihin, joissa Randy pistettiin laulamaan juurevampien taustojen ylle.

Vaikka tänä päivänä voi tuntua, että Randy ei voisi tyylillisesti olla kauempana Etelän soul-soundia, Tony Rounce on Edselin kansiteksteissä kaivanut ansiokkaasti Randyn juuret. Randy on itse asiassa syntynyt Maconissa, Georgiassa vuonna 1952, vaikka muuttikin jo lapsena Cincinnatiin, Ohioon. Randyn juuret ovat silti gospel-laulannassa, ennen kuin hän alkoi tienata elantoaan baari- ja taustalaulajana. Randy ehti myös levyttää pari singleä Columbialle, ennen kuin jazz-väki saattoi hänet Warnerin levytysopimukseen.

Bob Montgomery halusi selvästi viedä Randyn takaisin juurilleen, sillä albumin avausraitana on gospel-laulu Hallelujah, Glory Hallelujah, joka on tosiaan ihan sitä mitä nimikin lupaa, eli varsin aitoa gospel-menoa. Säveltäjänä oli Juanita Rogers, joka elämänkumppaninsa Paul Kellyn kanssa rekryttiin albumin pääasiallisiksi säveltäjiksi. Tämäkin erinomainen veto Montgomeryltä, sillä Paul Kelly vei Randyn viihde-jazz-areenoilta kohti aitoa soulia.

Koko Montgomeryn tuottaman Randyn kakkosalbumin yleistunnelma on jo laatu-soulia, vaikka kaupallinen menestys jäi aivan yhtä nollille kuin debyytillä. Soul-diggari kuuntelee tätä kuitenkin mielellään, kun tällä kertaa myös pop-coverit ovat suorastaan hämmästyttävän onnistuneita, mukaan lukien Eaglesien Desperado ja Fleetwood Macin Over My Head, jonka Rounce mainiosti kuvailee olevan "noticeably absent from Christine McVie's original version"...

Sen sijaan jaksan ihmetellä Rouncen ylisanoja Randyn tulkinnasta Etta Jamesin bravuurista At Last, sillä eihän Randy millään pysty haastamaan Ettan versiota, vaikka kuinka pinnistää. Joka tapauksessa hatunnoston paikka country-mies Montgomerylle, että pystyi nostaman Randyn viihde-jazzin suosta soul-vesille.

Paul Kellyn originaalisävelmät I'm Under the Influence of You ja Take It Away from Her (Put It on Me) ovat ihan toista maata, rikkaasti sovitettuja tyylikkäitä soul-raitoja, joissa oli riittämiin juurevuutta myös mustalle yleisölle. Jälkimmäinen muistuttaa itse asiassa kovasti Betty Wrightin Miamin soul-funkia!

Jos debyytti oli viiden pisteen viihdetahnaa, kakkosalbumi oli jo seitsemän pisteen laatu-soulia. Keskiarvo jää kuitenkin kuutoseen.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin etusivulle