Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Ramsey Lewis: Sun Goddess (1974 reissue)

Ramsey Lewis: Sun Goddess

November 29, 2014

Rating: 6/ 10

The original release on US Columbia, 1974
Now available at CD reissue by UK Funky Town Grooves, 2014
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) Sun Goddess
2) Living For The City
3) Love Song
4) Jungle Strut
5) Hot Dawgit
6) Tambura
7) Gemini Rising
Bonus Tracks:
8) Sun Goddess (7" Version)
9) Jungle Strut (7" Version)
10) Sun Goddess (UK 7" Version)

Funky Town Grooves on syksyn 2014 aikana laajentanut repertuaariaan soulista ja funkista jazz-funkiin ja old school rapiin. Kauppa ei näytä kovin hyvin kulkeneen siitä päätelleen, että levyt ovat aika nopeasti valuneet polkumyyntiin ja tarjouksiin. Toisaalta tämä Ramsey Lewisin Sun Goddess on ollut pitkään saatavana amerikkalaisena Sony/Columbia-uusintapainoksena, eikä FTG:n julkaisu kolmen 7" tuuman "bonus-sinkkuversion" kanssa tuo siihen mitään uutta.

Mutta sinänsä tämän kiekon pitäisi kiinnostaa ainakin Earth, Wind & Fire-faneja, kun albumilla on alkuperäinen studioversio kappaleesta Sun Goddess, jonka EWF-diggarit muistavat Gratitude-tuplalta live-versiona. Ramsey Lewisin alkuperäisversio oli ollut sinkkuna markkinoilla keväällä 1975, kun Gratitude julkaistiin loppuvuodesta 1975. Singlenä kappale nousi sijalle 20. soul-listoilla, vaikka on puoli-instrumentaali.

Sun Goddess:in oli tietysti tuottanut EWF:n johtohahmo Maurice White, ja sillä soittaa Ramseyn ohella vain EWF-miehistöä. Kun vielä laulupuolen hoitavat Philip Bailey ja Verdine White sanattomalla vokalisoinnillaan ja harmonioillaan, niin kyllähän tämä oli tuttua laadukasta Earth, Wind & Fire -soundia alusta loppuun. Ramseyn oma rooli on kappaleella sooloilla sähköpianolla ja Fender Rhodesilla, mutta kiistämättä hän jää täysin Don Myrickin upean tenorisaksofonisoolon varjoon. Tässä on klassikon statusta, ja edustaa tosiaan aikaa, jolloin jazz-funkissa oli vielä niin funkin särmää kuin jazzin improvisaatiota - molemmat haihdutettiin jazz-funkista viimeistään 80-luvun kuluessa, ja siirryttiin muoviseen hajuttomaan ja mauttomaan "smooth jazziin", joka käytännössä oli melodioiden soittamista saksofonilla tai muulla instrumentilla steriileissä konepohjissa.

Tässä oli tosiaan särmää ja etenkin tuo Myrickin puhaltelu on täyttä jazzia. Ramsey Lewis itse oli luonut uraa jo 60-luvun puolivälistä alkaen ja saavutti isoimmat hittinsä noihin aikoihin kappaleilla The "In" Crowd, Hang on Sloopy ja Wade in the Water. Tällä vuoden 1974 albumilla pidän itse miehen soitannasta eniten juuri tällä nimikappaleella, jolla Ramsey keskittyy sähköpianoon.

Jo seuraavalla raidalla, Stevie Wonder-coverilla Living for the City Ramsey vaihtaa synteettisempiin keyboardeihin, ja en ole tästä tyylistä niinkään innostunut. Albumilla oli itse asiassa vain yksi toinen EWF-kontribuutio, kappale Hot Dawgit, jota kokeiltiin sinkkuna jo ennen nimiraitaa. Tässä oli kuitenkin kyseessä instrumentaali-funk, joka muistuttaa jonkin verran Charles Earlandin funkeja, mutta on paljon niitä kehnompi tekele, ja sinkku floppasi.

Ikävä kyllä ne EWF-kontribuutiot jäivät noihin kahteen, ja loppu albumi on Ramseyn omaa tuotantoa, ja kappaleet eivät etäisestikään enää muistuta EWF:ää. Skaala on tyylillisesti erikoisen laaja, sillä kappaleet vaihtelevat viihteellisestä jousivetoisesta piano-instrumentaalista (Love Song) afro-funkiin (Jungle Strut) ja akuankka-kurnauksella varustettuun funk-jazziin (Tambura). Päätösraita on Blaxploitation soundtrackien hengessä vetäisty akustisempi jazz-jammailu. Vaikka koko keitosta kuuntelee sujuvasti alusta loppuun, ei albumilla ole mielestäni toista raitaa nimikappaleen ohella, jota haluaisi kuunnella välittömästi uudelleen.

Kieltämättä hieman turha julkaisu kaiken kaikkiaan, kun Sony on mid price -sarjassaan pitänyt albumia jatkuvasti saatavilla jo ennestään. Kansiteksteissä ainoa huomionarvoinen asia on se, että nyt FTG ensi kertaa taitaa listata muusikot. Sen verran yhtiön napahahmot sentään ymmärtävät, että jazz-funk-levyllä, jotka rakentuvat pääosin instrumentaaliraitoihin, itse soitanta on avainasia, ja jos ei mainita soittajia, se on sama kun elokuvasta ei kerrottaisi näyttelijöitä.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page