Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Process and the Doo Rags: Too Sharp (1985 reissue)

Process and the Doo Rags: Too Sharp

July 18, 2014

Original release on US Columbia, 1985
CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2013, Funky Town Grooves (USA)

Rating: 6/ 10


Tilaa levy verkkokaupastamme

1) Stomp And Shout 2) Serious Freak 3) Too Sharp 4) Come Into My Life 5) Dance The Way You Want (Party Freaks) 6) Searching For Love 7) Ooh Wee 8) The Bells 9) Daddy's Home 10) Thin Line Between Love And Hate
Bonus tracks:
11) Stomp And Shout – 7” Version
12) Stomp And shout – Short Instrumental
13) Stomp and shout – Long Instrumental


Rick Jamesin suojattiyhtye Process and the Doo Rags levytti vuosina 1985 ja 1987 kaksi albumia Columbialle, mutta menestystä ei herunut. Yhtyeen kolme sinkkua ylsi listoille asti, mutta korkeimmat listasijoitukset R&B-listoilla jäivät tiloille 71-80. Tämän albumin avausraita Stomp and Shout oli ainoa listoille asti yltänyt single tältä levyltä ja jäi sijalle 73.

Yhtyeen idea oli yhdistää Rick Jamesille tyypillinen funk ja retro-henkinen, doo wop -juurinen lauluyhtyesoundi. Paperilla tuo kuulosti ihan hyvältä idealta, vaikka kieltämättä toteutus jäi hieman puolitiehen. Rick Jamesin omaelämänkerran lukeneet tietävät, että Rickille musiikinteko oli keino ansaita rahaa huumeiden käytön ja juopottelun lomassa, ja miehen elämässä pääpaino oli ehdottomasti jälkimmäisessä. Levy-yhtiön moraalista Rickin kirja antaa tylyn todistuksen, sillä esim. Motown ei epäröinyt tuputtaa Rickille kokaiinia miljoonasopimuksia hieroessaan. Kaikesta huolimatta muusikkona ja funk-maestrona Rick James oli parhaimmillaan liki James Brownin tasoinen luontainen lahjakkuus, joka pystyi suoltamaan sujuvaa funkia vaikka puoliunissaan. Toisaalta omakin ura notkahti välillä pahoihin floppeihin, kun miehen fyysinen kunto ei kestänyt loputonta huumekierrettä.

FTG tuttuun tapaansa vaikenee täysin levyn muusikkotiedoista, mutta omin korvin ja viimeistään Discogs-sivuston lähdetiedoista voi käydä todentamassa, että levyä oli koostamassa Rick Jamesin täysi taustamiehistö, ennen muuta maanmainio saksofonisti Daniel LeMelle, mutta soundit olivat jo syntetisaattoripainotteiset. Toisaalta esim. raidalla Come Into My Life paukkaavat vielä perkussiot liki vanhaan 70-luvun malliin - Rick James purkitti 70-luvun lopulla äärimmäisen rehevää ja messevää funk-soundia, jossa perkussiot (Nate Hughes tälläkin albumilla mukana) kolisivat ja torvet raikasivat. Rick Jamesin vanhojen funk-fanien tämä albumi kannattaa poimia ale-läjistä pelkästään raidan Come Into My Life takia.

Soundit olivat kuitenkin 80-luvun puoliväliin mennessä niin vahvasti syntetisoidut, että tälläkin albumilla muut funkit ovat vocoderin ja kolmen syntiikkavelhon hallitsemia, ja Dance The Way You Want (Party Freaks) muistuttaa jo enemmän Midnight Starin elektro-funk-seikkailuja kuin Rick Jamesin vanhoja funkeja. Sinkkuna kokeiltiin kuitenkin ensin avausraitaa Stomp And Shout, joka on lähempänä 80-luvun alun Rick James -soundia. Kliseistä rap-rallatusta sieltä naiveimmasta päästä piti tähänkin änkeä listatrendien sanelemana. Liki 6 minuuttia pitkä albumiversio on raidasta se paras, ja FTG:n bonus-versiot silkkaa ajanhukkaa.

Serious Freak on melkeinpä Part 2 avausraidalle, ja siten huomattavasti funkimpi kuin Rickin nimikaima Super Freak, joka oli Rickin omaelämäkerran mukaan alun perin pelkkä vitsi, joka oli lisätty miehen Street Songs-albumille, "so that white people could have something to dance to"... Tämä Serious Freak on vielä aidompaa funkia. Kakkossinkkua kokeiltiin heikolla menestyksellä albumin nimikappaleesta Too Sharp, jolla silläkin kaikuvat läpi Street Songs-albumin soundit, mutta en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Process and the Doo Rags -yhtyeen huippukorkeaääninen falsetto oli oikea valinta päävokalistiksi tällaiselle funkille.

Albumin ensimmäinen soul-puolen raita kuullaan vasta vinyylin toisena raitana, CD-painoksella raita numero 6 eli Searching For Love, joka on ihan kelpo perinteistä midtempo-soulia, ja nyt päävokalistinakin on ponteva tenorivokalisti, jolla olisi ollut eväitä soolourallekin. Kolmanneksi sinkuksi poimittiin listoilla flopannut Ooh Wee, joka edusti sitten tätä yhtyeen doo wop -retroimagoa, vaikka tausta olikin tavanomaista modernia beat-pohjaa. Sävelmä ei ollut kaksinen, mutta yhtye pääsi tällä osoittamaan monipuolisuuttaan ja harmonioitaan.

Albumi päättyy sitten kolmeen cover-raitaan, joilla yhtye vetelee doo wop -hengessä vanhoja 60- ja 70-luvun alun hittisävelmiä, ensin Originalsien vuoden 1971 top 4 -hitti The Bells (joka oli osin Marvin Gayen kynästä), sitten Shep & the Limelights-yhtyeen vuoden 1961 hitti Daddy's Home puhtaana a cappella -versiona ja kolmantena vielä Thin Line Between Love and Hate, jonka The Persuaders nosti ykköshitiksi vuonna 1971. Ihan mukiinmenevät cover-esitykset yhtye näistä tulkitsee, ja ääninäytteet voi käydä tarkistamassa YouTubesta.

Levy on ajautunut FTG:n polkumyyntiin, josta sen voi poimia puoli-ilmaiseksi, ja tämä vähän viittaa siihen, että tuskinpa yhtiö julkaisee yhtyeen toista Columbia-albumia Colourful Changes, joka sekin olisi ollut kiva tarkistaa.
(Soul Town Rating: 6/10)

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page