Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Pointer Sisters: Special Things

March 28, 2016

Now available as UK BBR reissue CD, 2012

Rating: 7/ 10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1980, US Planet)
UK BBR reissue, 2010

1) Could I Be Dreaming
2) He's So Shy
3) Love Too Good To Last
4) Evil
5) Save This Night for Love
6) We've Got The Power
7) Where Did the Time Go
8) Special Things
9) Here Is Where Your Love Belongs

Bonus track:
10) Movin' On

Kokosin Pointer Sisters -albumidiskografian Soul Expressin sivuille jokin aikaa sitten, ja kun nyt tarkistin jälkeenpäin, niin BBR on julkaissut peräti yhdeksän eri Pointer Sisters -albumia uusintajulkaisusarjassaan, ja nyt vielä kaiken kukkuraksi huhtikuussa 2016 yhden 20 raidan kokoelman Pointer Sister's Greatest Hits.

Levykauppiaana tiedän, miksi BBR näitä pukkaa markkinoille, sillä Pointerin siskojen levyjä menee kaupaksi hyvin tasaiseen tahtiin, ja niitä varmaankin ostavat nostalgiannälkäiset ihmiset, jotka alun perin olivat hankkineet näitä levyjä vinyylinä, mutta saavat nyt mid price -hintaan CD:nä saman musiikin bonusraitoineen. BBR:n julkaisut eivät ole mitään "limited edition" -eriä, vaan yhtiö on painattanut monia suosituimpia kiekkojaan aina tarpeen mukaan lisää. Ainakin musiikkikriitikon kannalta nurinkurista on, että nyt kun tietyt levyt on myyty painokset loppuun, niin BBR:n levyt loppuvat ensin tyypillisesti kehnoimmasta päästä, koska niistä paremmista BBR on ottanut jatkuvasti uusintapainoksia.

Niinpä kokonaan loppuunmyyty painos on vuoden 1986 Pointer Sisters -albumi Hot Together, jonka ehdin käsitellä englanniksi Soul Expressin nettisivuille, ja todeta, että tuo surkea albumi aloitti yhtyeen kaupallisen alamäen. Ilmeisesti levy-yhtiö oli samaa mieltä, koska ei ole tuosta flopista ottanut uutta painosta! Ja niinpä siitä nyt pyydetään pimeitä hintoja käytettynäkin... Kaiken kukkuraksi BBR on poistanut levyn kokonaan omasta label-diskografiastaan omilta nettisivuiltaan, ilmeisesti vihjatakseen, että uutta painosta ei tosissaan ole tulossa.

Kaupallisesti katsoen Pointerien kulta-aikaa oli yhtyeen Planet-kausi eli vuodet 1978-1983, jolloin yhtyeen albumeista yksi myi platinaa ja kaksi kultaa. Tätä jaksoa edelsi tietenkin vielä Blue Thumb-kausi vuosina 1973-1977 - noita levyjä etenkin japskit ovat painaneet CD-formaattiin, ja puolestaan seurasi vuosien 1985-1988 RCA-kausi, joka käynnistyi vielä platinamyynnillä (vuoden 1986 Contact), mutta sitten alkoi alamäki em. Hot Together-albumin myötä, ja se oli yhtyeen viimeinen albumi, joka koskaan ylsi listoille asti.

Tämän vuoden 1980 albumin Heikki Suosalo arvioi Soul Expressin sivuille tuoreeltaan vuonna 2010 kun levystä oli otettu ensimmäinen painos, mutta uusia on tullut jatkuvasti, ja levy on edelleen hyvin saatavana, koska kauppa käy. Albumi on hyvin epätasainen, mutta se tarkoitti myös, että levyllä oli myös soul- ja disko/funk-väelle vielä omat makupalansa, vaikka tuottajana oli inhoamani kompromissien ja crossover-kosiskelujen erikoismies Richard Perry.

Albumin pop-vetonaulana oli järkyttävä He's So Shy, joka odotetusti pärjäsi paremmin pop- kuin soul-puolella, eli pop-kolmonen mutta soul-listan sija 10. Sen sävelmä oli ihan puhdasta iskelmää ja olisi ihan omiaan Tapani Kansan tai Kari Tapion ohjelmistoon, mutta todella vastenmieliseksi sen tekee sovitus, joka on Tom Snow'n käsialaa, ja Tomppahan se ylpeänä vetelee nuo hanurimaiset keyboard-soolot aitoon Rampe ja Naukkis -tyyliin. Hirveätä tuubaa!

Tuon näytteen perusteella olisin ollut valmis kirjoittamaan, että koko levyn paras puoli on edustavat kansikuvat pitkäsäärisine leideineen, mutta olin tässä ihan väärässä. Levyllä on toden totta musiikillisetkin kohokohtansa myös soul-diggarille. Vanha kunnon Burt Bacharach on kirjoittanut (yhdessä Carole Bayer Sagerin ja Peter Allenin kanssa) sävelmän nimeltä The Love too Good to Last, ja sovittanut kappaleen upean jousi- ja puhallinsovituksen. Huippuluokan sävelmä ja sovitus sekä Anita Pointerin miellyttävä tulkinta nostavat tämän midtempoisen balladin klassikkosarjaan, uskokaa tai älkää.

Levyn menopuoleltakin löytyy vuoden 1980 soundein ihan kelpo disko-funk-väritteistä soulia. Avausraita Could I Be Dreaming kopioi häpeilemättä The Jacksons-hittiä Shake Your Body, joka myi platinaa alkuvuodesta 1979. Taustalla on timanttinen rytmi- ja puhallinsektio (ml. EWF-mies Don Myrick) ja liki Quincy Jones -tasoinen sovitus eli tosiaan Michael Jackson / Brothers Johnson -linjaa. Taustalla kärkimuusikot ml. Paulinho DaCosta, Ollie Brown, Nate Watts, Paul Jackson, Jr., Chuck Findley, Steve Madaio, Don Myrick.

Kappaleella Evil on edelleen yllättävänkin funkya menoa torvisektioineen (ml. Myrick) ja funk-bassoineen (Nate Watts), ja June Pointer irrottelee pontevaan tyyliinsä. Ajanmukaisen rock-kitarasoolon vetäisee Marlon Henderson. Save This Night for Love on kevyempää disko-soulia, mutta ei olisi ollut out-of-place esim. The Emotions-yhtyeen levyllä samaan aikaan. Aivan samaa voi sanoa seuraavasta raidasta We've Got the Power, jossa on rikkaasti sovitettu tausta, ja jälleen Emotions olisi varmasti kelpuuttanut tämän sävelmän ja sovituksen levylleen.

Albumin toisen Burt Bacharach-kontribuution Where Did the Time Go tunnistaa helposti ensi sekunnista lähtien, ja kappaleessa on Dionne Warwicken 60-luvun Bacharach-hittien kaltaista eleganttia tunnelmaa, vaikka 1980-luku ei ollut omiaan tuomaan tällaista orkesteroitua viihdettä pop-markkinoille. Mutta Bacharachille hatunnosto, mies oli oman tyylilajinsa todellinen mestari, joka vielä ihan viime vuosina on tuottanut aivan klassisen upeita uusia sävelmiä - mm. Mario Biondille levytettäväksi.

Richard Perrylle ominaiseen tyyliin sen sijaan täysin sopii, että albumin heikointa antia on albumin nimikappale Special Things, jonka kuka tahansa ammattimainen tuottaja olisi ymmärtänyt raakata pois levyltä. Kappale oli Anita Pointerin oma sävelmä ja toki Anitan sooloilema kepeä menopala.

Mutta sitten loppuun taas todellinen yllätys: albumin päätösraita Here Is Where Your Love Belongs on jälleen täysin laatusoul-sovitukseen upotettu Ruth Pointerin tulkitsema balladi, jonka kruunaa Don Myrickin saksofonisoolo.

Bonus-raidaksi kaivettu Movin' on on He's So Shy sinkun B-puoli, joka olisi kernaasti myös ansainnut jäädä sellaiseksi.

Kokonaisuushan jäi kuitenkin reilusti plussalle, ja albumi palautti yhtyeen vuoden 1979 floppi-levyn Priority jälkeen takaisin listoille, ja seuraava albumi Black & White korjasi suurimman kaupallisen potin Slow Hand-hitteineen.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin BBR-arviosivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page