Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Platinum Hook: Watching You (1983 reissue)

Platinum Hook: Watching You album

July 7, 2013

Original release: US RCA 1983
Now available at CD Reissue: Funky Town Grooves USA 2010

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Woo
2) I Don't Wanna Live Without You
3) What you want
4) Girl I'm Watching You
5) Wonderful World

Tällainen viiden raidan mini-albumi tai EP on outolintu myös FTG:n uusintajulkaisusarjassa. Julkaisu liittynee kuitenkin siihen, että Funky Town sai RCA:n mastereihin julkaisuoikeuden, jolloin samaan aikaan kun FTG sai julkaistua esim. Glenn Jonesin Finesse-albumin tai Jones Girlsien ainoan RCA-albumin On Target, saatiin sitten master-nauhat tähän Platinum Hook-yhtyeen minialbumiin, joten sekin pistettiin sitten ulos, vaikka materiaalia ei tosiaan ollut viittä raitaa enempää. Tällaisenaan se tietysti myi heikosti, mutta nyt kun painos on valmistajalta loppu, näyttävät taas levyt liikkuvan myös Amazonissa. Katsastetaanpa siis tämäkin.

Platinum Hook oli 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa levyttänyt funk/soul-yhtye, jossa oli kahdeksan muista yhteyksistä varsin tuntemattomiksi jäänyttä jäsentä: Glenn Wallace, Kevin Jasper, Robert Douglas, Robin Corley, Elisha "Skip" Ingram, Stephen Daniels, Tina Stanford ja Victor Jones. Platinum Hook levytti kolme albumia, joista kaksi ensimmäistä Motownille vuosina 1978-1979 ja tämä kolmas sitten mini-albumi RCA:lle vuonna 1983.

Motown-albumeista nimetön ensialbumi on juuri nyt vuonna 2013 julkaistu CD:nä Japanissa, mutta tätä kirjoittaessa en ole sitä kuullut. Kakkosalbumi, Greg Wrightin tuottama It's Time ei tietääkseni ole nähnyt CD-uusintapainosta, originaali vinyyli lepää hyllyssäni. Kuvaavaa oli, ettei itselläni ollut siitä minkäänlaista muistikuvaa, ja pikainen uusintakuuntelu osoitti, että se oli oireellinen vuoden 1979 levy nopeutettuine rytmeineen ja disko-kosiskeluineen.

Tämä Ndugu Chanclerin ja Reggie Andrewsin tuottama kolmosalbumi jäi sitten syystä tai toisesta vain mini-albumiksi, joita RCA tosiaan harrasti noihin aikoihin enemmänkin, julkaisihan se myös Glenn Jonesin debyytin 5-raitaisena minialbumina. Tuo Everybody Loves a Winner julkaistiin muuten myös FTG:llä uusintajulkaisuna - käsittämättömästi vain vinyylinä! Levyä saa Soul Townilta.

Tällä vuoden 1983 albumilla Platinum Hook oli seitsemän miehen kokoonpano, joten vielä edellisellä albumilla mukana ollut naispuolinen vokalisti ja perkussionisti Tina Renee Stanford oli jättänyt yhtyeen.

Ainakin britti-soul-ympyröissä albumin tunnetuin raita on I Don't Wanna Love without You, joka poimittiin mukaan Expansionin vuoden 1984 kokoelmalle Soul Chasers Volume II. Kappale on hyvin konventionaalinen, 70-luvun henkinen lauluyhtyemäinen balladi, jonka olivat yhdessä säveltäneet yhtyeen päävokalistit Robert Douglas ja Stephen Daniels. Hyvin miellyttävä ja tosiaan 70-lukulainen esitys.

Ammattimaiset taustat selittyvät osaksi tunnettujen tuottajien mukanaan haalimilla huippumuusikoilla, kuten Paulinho DaCosta, Fred Wesley, Gerald Albright, Ray Brown ja tietenkin tuottajakaksikko Ndugu Chancler (perkussiot, syntetisaattori) ja Reggie Andrews (syntetisaattori). Ihme kyllä FTG jopa listaa muusikot tällä kertaa - mutta tuttuun tyyliinsä jättää tuottajat mainitsematta, ja erehdyttävästi listaa FTG:n omistajat "reissue-tuottajina" ja "tuotantopäällikköinä" (production manager)...

Itse olen veivannut albumilta eniten funk-raitaa What You Want, joka on melko synteettinen mutta torvien terästämä hyvin perinteinen funk-isku, joka ei ole kovinkaan kaukana siitä tyylistä, jota Reggie Andrews tuotti Dazz Bandille 1980-luvun alussa. Huomaan yllätyksekseni nyt, että Platinum Hook ei koskaan saanut yhtäkään levyä listoille asti, ei siis singleä eikä albumia! Major-levymerkit huomioon ottaen tämä on melkoinen floppi, ja kuvastaa osin sitä, että yhtye ei tosiaan ollut millään tavalla omaleimainen tai muista erottuva. Toki toisaalta myös markkinoinnin vähäisyyttä, saihan Motown listoille vaatimattomampiakin kykyjä 70-luvun lopulla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö levy olisi edustanut ammattimaista soitantaa ja sataprosenttista soulia ja funkia. Varmaankin tällaisen ison yhtyeen kannalta ongelmaksi muodostui liika "demokraattisuus", kun eri raitojen kirjoittajat ja pääsolistit jakautuivat läpi levyn, niin eihän tässä lopulta mitään yhteistä nimittäjää ole albumin eri kappaleiden välillä.

Albumin avausraidaksi oli sijoitettu raita nimeltä Woo, jonka tekoon on kirjattu koko yhtye ja molemmat tuottajat, mutta lopputulos on ihan standarditason syntiikka-funkia torvilla maustettuna. Eipä tästä hitiksi olisi ollut, ja en löytänyt netin käytettyjen levyjen kaupoistakaan yhtään singlelohkaisua albumista - ilmeisesti niitä ei sitten ollut, tai ne jäivät promo-asteelle.

Funk-raidoista minusta toiseksi paras albumilla onkin raita nimeltä Girl I'm Watching You, joka ei sekään originaalisuudellaan loista, mutta on aivan kelpo perus-funkia torviriffeineen, samantyylistä kuin esim. Con Funk Shun levytti ennen ohjelmoidun musiikin aikakautta. Tämän säveltäjiksi on merkitty jälleen päävokalistipari Daniels-Douglas sekä trumpetisti Kevin Jasper.

Viides raita, päätösura Wonderful World on albumin ainoa ulkopuolinen sävelmä, Tom Bernfeldin kirjoittama mid-tempo-raita, jonka rompsuttaa eteenpäin omalaatuisesti painotetun rytmiikan ja hieman reggaehin vivahtavan tunnelman myötä. Mutta ei näköjään niin kummallista raitaa löydykään, jota joku ei olisi YouTubeen ladannut.

Se, että yksikään yhtyeen jäsenistä ei edes Platinum Hookin uran päättymisen jälkeen noussut tunnetuksi muusikkona, tuottajana, säveltäjänä tms. taitaa lopulta vain alleviivata sitä, että ammattitaitoisuudestaan huolimatta kyse oli lopulta vain rivimuusikoista, ja eväitä suurempaan tähteyteen ei ollut.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle