Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

PERRI Anthology - The Ultimate Collection
UK Expansion CD 22 e
1) Someone Like You 2) I'm the One 3) The Caves of Altimira 4) Maybe Tomorrow 5) Eternal Life 6) No Place to Go 7) He Never Sleeps 8) It's Been You 9) The Flight 10) Fall in Love 11) Feel So Good (Solo: Lori Perry) 12) Revelation (with The Yellow Jackets)

Neljästä Perryn sisaresta (Lori, Sharon, Carol ja Darlene) muodostuva Perri on soulia, jazzia ja gospelia taidokkaasti yhdistelevä yhtye, joka on Suomessa vielä varsin tuntematon. Tätä tunnettuuden aukkoa toivottavasti paikkaa tämä englantilaisen johtavan soul-levymerkin Expansionin julkaisema Anthology-kokoelma, joka kannattaa tosiaan poimia talteen, jos ei ole aiemmin ehtinyt tutustua Perrin tuotantoon.

Perrin ensimmäinen albumi Celebrate! ilmestyi MCA:n jakelemalla Zebra-merkillä vuonna 1986, kun jazz-kitaristi Pat Metheny sai puhuttua siskoksille levytyssopimuksen. Tuolta albumilta on tälle kokoelmalle valittu levyn paras esitys, Lori Perryn vahvasti tulkitsema midtempo-raita Maybe Tomorrow. Albumi sai ilmestyessään huikeat kehut brittiläisen Echoesin soul-kriitikolta Chris Wellsiltä, joka piti levyä vuoden toiseksi parhaana levynä heti Anita Bakerin Rapturen jälkeen, ja kuvasi Perrin tyyliä seuraavasti:
"Imagine a trio of female backing singers in the Emotions / Jones Girls mould, fronted by a striking, gospelly lead á la Patti LaBelle. Now put that soulful, wailing whole over a rhythmic fusion undercurrent and spice it with some ballsy jazz soloing".

Tuo kuvailu sopiikin mainiosti juuri jazz-piano-soololla varustettuun Maybe Tomorrow-kappaleeseen, mutta se, ettei albumilta ole Anthology-kokoelmalle kelvannut kuin kaksi raitaa (toisena valintana Andrae Crouchin tyypillinen gospel-sävelmä He Never Sleeps), viittaa hyvin siihen tosiasiaan, että tuo debyytti oli vielä selvästi heikompi levy kuin yhtyeen myöhemmät levytykset. Celebraten tuottaja, gospel-piireissä tunnettu kosketinsoittaja Patrick Henderson ei selvästikään oikein tiennyt, mihin suuntaan veisi Perriä musiikillisesti, ja niinpä tunnelmat levyllä vaihteli Pointer Sistersien 70-luvun kabaree-jazz-tyyppisistä numeroista Rippingtons-maiseen fuusio-jazziin ja perinteiseen gospeliin.

Jatkossa Perrin tyyliä ohjattiin kuitenkin selkeämmin soulin suuntaan, mitä tietenkin edesauttoi yhtyeen tummaääninen, vahva solisti Lori Perry. Häntä on vokalistina toistuvasti verrattu Anita Bakeriin, ja Anita onkin käyttänyt Perryn sisaruksia taustalaulajinaan toistuvasti jo vuodesta 1986 lähtien. Anitan uusimmalla levyllä Everything Lori oli myös mukana säveltämässä koko albumin väkevintä raitaa I Can't Sleep.

Edelleen Zebra-merkillä vuonna 1989 julkaistun Perrin kakkosalbumin The Flight takakannessa Anita Baker kutsuu itseään Perri-yhtyeen "faniksi ja ystäväksi", ja kehuu Lorin "ainutlaatuista" fraseerausta. Ilmiselvää on, että vaikutteet ovat siis Lorin ja Anitan välillä kulkeneet molempiin suuntiin, siksi paljon samankaltaisuutta Lorin ja Anitan laulutyylissä on. Kun lisäksi The Flight- albumin kahta raitaa oli tuottamassa Bakerin tuottajana tutuksi tullut Michael Powell, niin tunnelma noilla esityksillä oli todellakin hyvin Baker-mäinen. Noista kahdesta Powell-tuotoksesta on Anthology-kokoelmalle poimittu se mieleenpainuvampi, Chaka Khanin Ain't Nobody-hittiä läheisesti muistuttava I'm the One. Lähes samaa tasoa olisi kuitenkin ollut Scott Mayon saksofonisoololla ja Keni Burken bassottelulla vahvistettu napakka puolinopea Upside Down.

Aikanaan levyä arvioidessani vuonna 1989 kirjoitin, että The Flight-levyltä No Place to Go ja The Caves of Altamira ovat Powell-tuotosten ohella "lähinnä Baker-tyyliä ja siten ilmeisesti eniten soul-väen makuun". Ei siis lainkaan ihme, että nuo kaksi ovat päätyneet myös tälle Expansion-julkaisulle. Muina poimintoina The Flight-LP:ltä ovat kokoelmalla vielä irtonaisesti rullaava menokappale Fall in Love sekä hieman gospel-henkisemmät The Flight ja Eternal Life.

Kolmas ja toistaiseksi tuorein Perri-albumi on sekin jo 15 vuoden takaa vuodelta 1990, jolloin ilmestyi MCA:lla levy nimeltä Tradewinds. Sillä Perrin musiikki oli muovautunut entistäkin soul-painotteisemmaksi, ja avausraita Someone Like You on jo kuin suoraan Anita Bakerin omalta levyltä. Kappaleen tausta Bobby Lylen ja Rayford Griffinin johdolla on puhdasta Baker-tyyliä, Lyle itse soittaa vielä hienon pianosoolon, ja Lori Perry tulkitsee erinomaista, Darlene Perryn ja David Swansonin kirjoittamaa sävelmää antaumuksella. Tämä kappale avaa myös Anthology-kokoelman ansaitusti.

Toinen saman luokan Baker-tyylinen huippuraita on It's Been You, joka sekin on otettu mukaan Anthology-kokoelmalle, mutta ihme kyllä poiminnat Tradewinds-levyltä jäävät näihin kahteen kappaleeseen, vaikka albumilla olisi ollut vielä muitakin laaturaitoja. Albumi nousikin omilla listoillani vuoden 1990 top 20-kiekkoihin. Tänä päivänä kuultuna levyn balladit ovat yhä ajatonta Baker-linjan soulia, kun taas levyn swingbeat-henkisimmistä menopaloista on aika jättänyt.

Kymmenen Perrin omilta albumeilta poimitun kappaleen ohella kokoelmalle on otettu kaksi raitaa muilta levyiltä. Feel So Good on Lori Perryn sooloesitys Spike Leen Do the Right Thing -soundtrackiltä, jolla oli kolmekin Perri-raitaa. Tämä erinomainen balladi Feel So Good on niistä kiistatta paras, ja osoittaa jälleen kerran, miten samankaltaiseksi Anita Bakerin kanssa Lori Perryn fraseeraus on kehittynyt. Verraton lisäys tälle kokoelmalle!

Revelation on puolestaan poiminta The Yellow Jackets-yhtyeen Shades-albumilta vuodelta 1986, tuhdin saksofonin tukema vahvasti gospeliin kallellaan oleva menokappale.

Kaiken kaikkiaan vahva kokoelma, ja kuten kunnon "best of"-levyn pitääkin olla, niin albumi on parempi kuin yksikään alkuperäinen Perri-LP. Expansionin Ralph Teen kirjoittamat CD-levyn kansitekstit paljastavat, että MCA-sopimuksen päätyttyä 90-luvun alussa Ralph Tee yritti houkutella sisaruksia levyttämään laatu-soulia Expansion-merkille, mutta tuossa vaiheessa sisarukset olivat niin pettyneitä soul/jazz-äänitteidensä kaupalliseen menestykseen, että suunnittelivat siirtymistä rockin ja popin pariin. 90-luvun loppupuolella he eivät kuitenkaan päässeet enää levyttämään omia albumeita, vaan joutuivat tyytymään taustalaulajiksi. Pitkän hiljaiselon levytyksissä katkaisi vihdoin viime vuodenvaihteessa ilmestynyt Lori Perryn soolodebyytti. ****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page