Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Paul Laurence: Haven't You Heard
(1985 reissue)

Paul Laurence: Haven't You Heard CD

October 25, 2014

The original release on US Capitol , 1985
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2011

Rating: 6/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
Buy the CD from our CD shop


1) Strung Out
2) She's Not A Sleaze (feat. Lillo Thomas, Freddie Jackson)
3) You Hooked Me
4) Good And Plenty
5) Racism!!!
6) Haven't You Heard
7) There Ain't Nothin' (like Your Lovin')
8) I'm Sensitive
Bonus Tracks:
9) Strung Out (International Version)
10) She s Not A Sleaze (Extended mix)
11) Strung Out (Extended Dance Mix)
12) You Hooked Me (Single Version)

Paul Lawrence Jones III oli Kashif-tiimiin kuulunut tuottaja ja laulunkirjoittaja, joka menestyksekkään tuottajatiimityöskentelyn ohella pääsi levyttämään Capitolille kaksi sooloalbumia, jotka julkaistiin artistinimellä Paul Laurence. Tämä Haven't You Heard vuodelta 1985 oli niistä ensimmäinen, ja vuonna 1989 ilmestyi Underexposed, joka oli muistikuvani mukaan selvästi parempi. Molemmat albumit floppasivat listoilla, eikä jatkoa seurannut.

FTG julkaisi tämän Haven't You Heard-albumin CD:nä jo 2011, painos myytiin pikaisesti loppuun, ja myin oman käytetyn kopionkin 30 taalalla Amerikkaan muutama vuosi sitten. Nyt FTG on ottanut levystä uuden painoksen, ja näyttää tekevän niin liki kaikkien loppuunmyytyjen ja eBayssa korkeisiin hintoihin nousseiden julkaisujensa osalta. Hyvä niin, sillä tämä albumi on hyvä esimerkki siitä, että keskitasoisenkin albumin hinta nousee nopeasti pilviin, kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Paul Laurencen tuotantotyyli leimautui Kashif-tuotteiden myötä ammattitaitoiseksi mutta persoonattomaksi ja melko steriiliksi syntiikka-souliksi ja -funkiksi. Tämä oli selvää juuri Paulin osalta, kun hän itse oli kosketinsoittaja, joka oli vaihtanut akustiset pelit elektronisiin. Levyllä miehen soitinarsenaaliksi luetellaan keyboards, synthesizer bass, synthesizer, synthesizer programming, mutta lopulta myös "all other instruments". Muita muusikoita on mukana vain rumpali, basisti ja kitaristi. Selvälltä Suomen kielellä Paul oli koskentinvelho, joka intoutui myös ohjelmoidusta musiikinteosta, ja soundit ja meno ovat sen mukaista.

Toki Paul Laurence omalla albumillaan on myös laulaja, jonka oma tyyli oli tyylillisesti puolestavälistä Freddie Jacksonin melismaattista vääntelyä ja Kashifin omaa keskitasoista tenoria, mutta taidoiltaan Paul jäi selvästi molemmista jälkeen. Siihen nähden on aika kornia lukea Kevin L. Goinsin kansiteksteistä, miten levy oli yksi "vuosikymmenen parhaista". Ei taatusti ollut, koska se jäi toiseksi lähes mille tahansa perus-Kashif-tuotantoiselle albumille, jolla oli kunnon vokalisti. Toki Paul Laurence oli ihan kohtuullinen laulunkirjoittaja, ja etenkin tekstipuolella hänellä oli enemmän kunnianhimoa kuin kollegoillaan. Mutta itse vokalistina hän oli varsin keskinkertainen tenori ja taustat ovat varsin kylmää kalistelua läpi levyn.

Ilmeisesti albumin yhteiskunnalliset lyriikat kuten Racism ja huumeiden vastainen Strung out saivat Goinsin sitten haltioituneeksi, mutta kuten arvata saattaa, ne lienevät myös olleet kaupallinen itsemurha. Selvästi eniten kaupallista potentiaalia albumilla oli raidalla She's Not a Sleaze, jolla vokalisteina ovat Lillo Thomas & Freddie Jackson, ja sitä kokeiltiinkin sinkkuna. Kappaleessa olikin ainekset top ten -hittiin, mutta lyriikkaan kirjoitettu "fellows call her loose Lucy, say she's a sleaze" pisti sinkun radiopannaan, ja se pysäytti menestyskulun. Urbaani sanakirjan mukaan siis sleaze on "shabby, dirty, and vulgar, often the word is associated with prostitutes"... Ongelmahan ei sinänsä ollut tuo sana "sleaze", vaan että lyriikan "loose Lucy" kuulostaa - syystäkin - enemmän loose pussy:lta...

Itse sävelmä on tyypillistä Freddie Jackson -linjan sielukasta balladivääntöä, tyypillisen neutraalissa syntiikkataustassa. Freddie pesee kilpakumppaninsa sata nolla laulajana, ja ad libbailee todella nautinnollisesti kappaleen loppupuolen. Freddie oli todella Artisti, kun Paul oli keskinkertainen suorittaja, ja Lillo vain hieman Paulia parempi vokalsti.

Capitolin suureksi pettymykseksi She's Not a Sleaze jäi sinkkulistoilla sijalle 50, ja perään pukattiin kaksi uutta singleä lyhyessä ajassa, You Hooked Me ja Strung out, mutta mikään niistä ei ottanut tuulta alleen, vaan kaikki jäivät tuonne sijan 50 tuntumaan black-listalla, ja itse albumi ei listautunut lainkaan. Strung out on hyvin tyypillinen Kashif-linjan menopala, bassosyntikan johdattama jumputtava syntiikkafunk, johon saadaan kuitenkin ihan kohtuullinen groove (vaikutteet ovat muuten sivumennen sanoen Michael Jacksonin Billie Jean:ista. Ehkä tässäkin tuo ankea crack-aiheinen lyriikka rajoitti suurempaa radiosoitantaa, joten Paulin kunnianhimo lyriikoissa kääntyi kaupallista menestystä vastaan. Laulupuolella Paulilla on kieltämättä kovaa yritystä myös ad libbailuun, mutta taidot olivat tosiaan kaukana huippusolisteista kuten Freddie Jackson.

You Hooked Me oli puolestaan balladi, ja ihan kohtuullinen sävelmä kuten yleensäkin Paulin teokset, mutta jälleen laulupuoli on korkeintaan keskinkertainen, eikä soul-fania ainakaan kiehtonut rock-kitaralla sävytetty taustaväritys.

Goinsin kansiteksteissä listataan kymmenet hitit ja artistit, joiden levyillä Laurence oli säveltäjänä tai tuottajana, mutta esim. Hush-tuotannon osalta Laurence jäi nopeasti Barry Eastmondin varjoon, joka nousi mm. Freddie Jacksonin, Keith Washingtonin, Will Downingin ja lukemattomien laatusolistien kärkituottajaksi ja -säveltäjäksi, kun taas Paul Laurence katosi hiljalleen kuvasta 90-luvun aikana. 2000-luvulla hän yritti vielä tuoda Lillo Thomasin takaisin parrasvaloihin, mutta heikolla menestyksellä. Kaiken kaikkiaan Paul Laurencen mestarillisuus "teknologianerona" ei ainakaan omaleimaisuudeltaan erottunut lukemattomista muista aikakauden syntiikkamaakareista. Esim. Kashif nousi itse artistina ihan eri tasolle omilla soololevyillään.

Huonosta levystä ei toki ollut kyse, ja kunnianhimoahan Paulilla oli etenkin lyriikkapuolella enemmän kuin monella muulla aikakauden laulunkirjoittajana, mutta laulusolistina hän oli vaatimaton rivimies. Etenkin levyn balladeja kuunnellessa tulee olo, että kunpa Freddie Jackson olisi päässyt tulkitsemaan samoja lauluja, niin niistä olisi irronnut jotain. Funk-puolella taas Paulin oma fiksaatio koneisiin ja teknologiaan oli suurin rajoittava tekijä, sillä miehen konekokeilut etenkin albumin jälkipuolella ovat aika puuduttavia, ja hittejä näistä oli turha toivoakaan.

Toivottavasti miehen kakkosalbumi Underexposed (1989) näkee kuitenkin päivänvalon myös uusintajulkaisuna. Silläkin vierailevat solistit vievät päähuomion, mutta myös balladisävelmissä oli todellisia makupaloja.

Soul Town Rating: ***

Reviewed by Ismo Tenkanen

P.S. Huomasin vasta nyt jälkeenpäin, että Freddie Jackson tosiaan sai ison hitin Paul Laurencen vuoden 1989 albumin alkuperäisesityksestä Main Course - josta Freddien versiona tuli soul-listakakkonen, kun Paul Laurencen alkuperäisversio hautautui albumiraidaksi. Molemmat versiot löytyvät YouTubesta, ja tulkinnoissa Freddie hakkaa taas sata nolla Paulin.

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle