Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

LEDISI Feeling Orange but Sometimes Blue
- Jazz Singer (Limited Edition)
(US LeSun Music CD, 2002)
BACK IN STOCK: Still sealed mint copy available at 29,90 euros


1) So Right
2) I've Got It
3) Sugar / Brown Sugar
4) Meeting Marcus on a Thursday
5) Round Midnight
6) Straight No Chaser
7) Feeling Orange But Sometimes Blue (featuring Pete Escovedo)
8) In a Sentimental Mood
9) If You Go
10) Autumn Leaves
11) Land of the Free

Ledisi Young nousi
Soulsinger-albumillaan nopeasti todelliseen kulttimaineeseen, kun sana tästä ainutlaatuisen lahjakkaasta soul-jazz-laulajattaresta alkoi levitä mm. Lontoon soul-diggaripiireissä. Ledisin mainetta levitti erityisesti Lontoon johtava soul-levykauppa Soul Brother, jonka historian myydyimmäksi CD-levyksi tuo Soulsinger-kiekko muodostui. Ihan heikosti ei Soulsinger ole pärjännyt myöskään Soul Townin kaikkien aikojen myydyimpien levyjen listalla, vaikka kappalemäärät lienevät toki Lontoossa monikymmenkertaisia!

Tuota Soulsinger-levyä kuvailtiin mm. Blues & Soulissa aikanaan "jazz"-levyksi, vaikka musiikki oli Erykah Badu -vaikutteista, coolia ja tyylikästä modernia soulia: suuntausta, joka sittemmin on oikeastaan aika osuvasti ristitty "neo-souliksi". Ledisi on kuitenkin nuoresta iästään huolimatta vokalistina huomattavasti Erykah Badua taitavampi ja lahjakkaampi, ja jo Soulsinger-levyllä kävi selväksi, että Ledisin ääni taipuu kyllä helposti myös jazzahtavaan lentoon scatteineen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Soulsinger oli nimensä mukaisesti soul-levy, vain hieman jazz-sävytteinen sellainen.

Nyt sitten Ledisi tuo markkinoille pitkään odotetun toisen CD-levynsä, joka todellakin on puolestaan selkeästi jazz-levy. Tämä tempaus ei oikeastaan Ledisin osalta hämmästytä yhtään, etenkin kun kilpailevista neo-soul-sisarista niin Erykah Badu, Jill Scott kuin N'Dambi julkaisivat edellisinä albumeinaan oikeiden muusikoiden värittämät jazz-vaikutteiset levyt - selkeimmin jazziin edellämainituista heittäytyi Badun taustalaulaja N'Dambi, joka käytti upealla Tunin' up & Cosignin -tuplallaan itse asiassa samoja muusikoita kuin Badun tuoreimmalla, erinomaisella Mama's Gun -CD:llään. Ei ole myöskään suuri ihme, että nämä soul-sisaret ovat viime aikoina alkaneet esiintyä yhteisillä keikoilla. Vielä tuoreen Soul Express -haastattelun tekovaiheessa viime keväänä Ledisi kertoi, ettei ole koskaan esiintynyt muiden neo-soul-artistien kuin Karen Bernodin kanssa, mutta nyt Ledisin kotisivuilta www.Ledisi.com voi lukea hänen esiintyvän syksyllä ensin Erykah Badun kanssa, sitten N'Dambin kanssa!

Tällä Feeling Orange but Sometimes Blue -levyllä Ledisiä säestävät pelkästään aidot jazz-muusikot pystybassoineen, oikeine rumpuineen ja pianoineen, saksofoneineen ja perkussioineen. Ledisin San Franciscon alueella tekemien live-keikkojen on Internetin keskusteluryhmissä kuvailtu olevan aivan uskomattomia, kun Ledisi tempautuu täysillä mukaan ja irrottelee täysin ennenkuulemattomalla tavalla. Tämä on helppo uskoa, kun kuuntelee tältä levyltä esim. Ledisin tulkintaa kappaleesta Sugar/Brown Sugar, joka on Ledisin omalaatuinen kombinaatio saksofonisti Stanley Turrentinen jazz-kappaleesta Sugar ja neo-soul-buumin aikanaan tavallaan käynnistäneestä D'Angelon kappaleesta Brown Sugar. Tuo kappale kuvastaakin hyvin Ledisin ja tämän uutuuslevyn tyyliä: levyllä sekoitetaan vanhaa jazzia ja modernia soul-soundia täysin uudella tavalla. Vaikka musiikki on nyt enemmän jazzia kuin soulia, kaikesta kuultaa läpi voimakas groove-henki ja Ledisin ääni pursuaa funkin ja soulin tehokeinoja kaiken jazz-luennan lomastakin.

Niinpä ei ole myöskään pelkoa siitä, että levyn jazz-standardit, kuten Thelonius Monkin Round Midnight ja Straight No Chaser tai Duke Ellingtonin In a Sentimental Mood olisivat rutiinimaisen kuuloisia, sillä Ledisi värittää nuo versiot välittömästi persoonallisella, värikkäällä, intohimoisella laulutyylillään, ja taustat svengaavat mallikkaasti.

Silti levyn todelliset helmet muodostuvat Ledisin itse kirjoittamista uusista sävelmistä. Pystybasson ja trumpetin värittämä herkullinen midtempo-groove I've Got It oli jo Soul Brother-levykaupan julkaisemalla Organic Soul Vol. 1 -kokoelmalla esimakuna tältä albumilta, ja vielä sitä paremmaksi osoittautuu välittömästi klassikon kuuloinen jazz-balladi Meeting Marcus on Monday, jolla pianon, rumpujen ja pystybasson rakentamaa menoa ryydittää kolmihenkinen torviryhmä (trumpetti, vetopasuuna ja tenorisaksofoni). Khalil Shaheedin hieno trumpettisoolo kruunaa kappaleen Ledisin kannustaessa ohessa. Toinen varsinainen helmi on päätösballadi Land of the Free, joka on hieman samantyylinen helmeilevä soul-jazz-balladi kuin Courtney Pinen Children of the Ghetto vuodelta 1986. Myös avausraita So Right säväyttää jo ensikuulemalla, kun Ledisi esittelee näyttävästi vokaaliskaalaansa Badu-maisen neo-soul-beatin yllä. Standardeista etenkin Autumn Leaves on maukasta kuultavaa.

Levyn nimikappale Feeling Orange But Sometimes Blue on puolestaan täysin omassa sarjassaan, sillä se on mallikas, huippuluokan Latin Jazz -kappale jolla itse Pete Escovedo ja Karl Perraza (Santana) läimistelevät perkussioita - Ledisiltä käy tämäkin tyyli kuin vettä vain, sillä Ledisi on esiintynyt pitkään yhdessä Poncho Sanchezin kanssa, ja vierailee tämän tuoreimmalla levylläkin parilla kappaleella. Soul Brother on äskettäin julkaissut kappaleen 12 tuuman singlenä, ja siitä on muodostunut kuuma hitti Lontoon klubeissa.

Soul Express -lehden haastattelussa Ledisi korosti, että ei halua tulla leimatuksi sen enempää jazz- kuin neo soul -laulajaksi, vaan esittää mitä tahansa tyyliä kun siltä tuntuu. Itse hän kutsuu musiikkiaan souliksi. Hän kertoi halunneensa julkaista tällaisen jazz-levyn rajoitettuna painoksena, ja lupasi, että Soulsinger:in varsinainen follow-up ilmestyy loppuvuodesta 2002 tai talvella 2003.

Sitä odotellessa Feeling Orange kannattaa kuitenkin ehdottomasti poimia talteen, etenkin kun kyseessä on vielä "limited edition" eli rajoitettu erä, josta varmasti muodostuu todellinen keräilyharvinaisuus tulevina vuosina. Ledisi on vielä pienlevymerkille (LeSun viittaa Ledisin yhteistyökumppaniin, pianisti Sundra "Sun" Manningiin) levyttävä, pienten diggaripiirien idoli, mutta on vain ajan kysymys, milloin hän saa sopimuksen joltain suurelta levy-yhtiöltä. Jo nyt hän esiintyy jatkuvasti asemansa vakiinnuttaneiden suurten tähtien kanssa, ja kasvattaa kaiken aikaa mainettaan todellisena nuorena suurlupauksena.

Oikeastaan "suuri lupaus" on Ledisistä oikea ilmaisu vain kaupallista menestystä odotellessa, sillä kyvyiltään hän ylittää jo nyt lukuisat konkaritkin. Blues & Soulissa jazz-palstaa pitävä Soul Brother -levykaupan Malcolm Prangell kuvasikin tätä uutuuslevyä "parhaaksi vokaalijazz-levyksi sitten Dee Dee Bridgewaterin Afro Blue -levyn" -ja tuo levy julkaistiin liki 30 vuotta sitten (vuonna 1974)!

Feeling Orange on siis selvää vokaalijazzia soul- ja Latin-maustein, mutta jos laulettu jazz kiinnostaa vähänkään, tämä albumi on syytä korjata pikaisesti talteen - levystä muodostuu ajaton klassikko, joka kuulostaa varmasti yhtä hyvältä vielä vuosien kuluttua. *****

P.S. Jälkikirjoituksena voi nyt yli 5 vuotta levyn julkaisun jälkeen todeta, että levystä muodostui edellä tekstissä ennustetun mukaisesti todellinen keräilijäharvinaisuus, josta on Amazon.com:in käytetyissä levyissä pyydetty jo yli sata taalaakin. Saamme levystä edelleen viikottain kyselyjä - koska levyä hakukoneista etsiessä tämä sivu pomppaa ykköseksi. Ledisi on nyttemmin kirjoittanut sopimuksen Verve-yhtiön kanssa ja debyyttiä uudella labelilla odotellaan.

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page