Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

One Way: Fancy Dancer (1981 reissue)

One Way: Fancy Dancer

July 22, 2013

The original release on US MCA 5247, 1981
Currently not available on CD

Rating: 7/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
1) Pull Fancy Dancer / Pull
2) Get Up
3) Show Me
4) Hold It
5) He Is My Friend
6) Come Give Me Your Love
7) Burn It
8) Your Love Is All I Need

Tämä oli jo toinen albumi One Waylta vuonna 1981, ja tämä menestyi vielä edeltäjäänsäkin paremmin, nousten Billboardin soul-listalla sijalle 11. Singlehittejä saatiin tältä silti vain yksi, sijalle 12 noussut avausraita Pull Fancy Dancer / Pull, joka oli tietenkin jatko-osa edellisen albumin klubihitille Push. Nyt meno oli kuitenkin tummempaa ja jykevämpää funkia burbuttavan bassosyntetisaattorin ja irtonaisen rytmikitaran johdolla. Keskitasoinen funk, mutta ei edelleenkään yhtyeen parhaimmistoa tältä osastolta.

Albumin etukansi kuvasti jo osaltaan, että One Way tai levy-yhtiö oli päättänyt lähteä satsaamaan enemmän klubimusiikkiin, kun edellisellä albumilla vielä koko vinyylin A-puoli eli neljä ensimmäistä raitaa CD-levyllä oli sweet soul -linjaa. Yhtyeen kokeilut diskofunkin puolella olivat kuitenkin tuoneet yhtyeelle helppoja menestyksiä singlemarkkinoilta ja disko/klubi-piireistä, ja ei ollut ihme, että yhtye suuntautui jatkossa yhä enemmän klubimusiikkiin. Mutta kyllä tämäkin albumi sitten yllättää alkuraitojen jälkeen soul-pitoisuudellaan.

Vielä sinkkuhittiä syvemmälle sysimustan funkin syövereihin uppoutui seuraava albumiraita Get up, joka käynnistyy P-Funk-maisin erikoisefektein, mutta muuttuu sitten melko groovaavaksi perus-funkiksi hieman jonkin Dazz Bandin tapaan. Rytmikitara ja torviryhmä irrottelevat jo niin mallikkaasti bassosyntikan yllä, että pidän tätä jo keskitasoa parempana funk-rutistuksena. Melkoinen shokki kuitenkin yhtyeen vanhoille sweet soul -linjan ystäville! Kappaleesta oli ainakin promo-maksi liikenteessä, mutta en tiedä, julkaistiinko sitä lopulta markkinoille, ainakaan ei listalle asti koskaan yltänyt.

Tuon promo-sinkun kääntöpuolena oli Show Me, joka edusti yhtyeen perinteikästä soul-puolta. Kappale on duetto Al Hudsonin ja yhtyeen uuden naispäävokalistin Candye Edwards, kanssa, kun edellinen naissolisti Alicia Myers oli juuri lähtenyt soolouralle. Edwardsista tuli sittemmin myös Kevin McCordin puoliso ja Candye levytti sittemmin paitsi vanhalla nimellään, myös Candye McCord -nimellä soolona. Tämä duettoesitys on aivan sataprosenttista soul-vääntöä, ja yksi One Wayn uran rankimmista soul-tulkinnoista. Myös tausta on erimomainen, pehmeän basson, jazzahtavan kitaran ja pianon säestämänä.

Hold It vie yhtyeen takaisin disko-funkin pariin, ja nyt meno muistuttaa jopa TK-soundia 70-luvulta irtonaisen grooven, tamburiinin ja rytmikitaran osalta. Tämän ylle kuullaan ekstaattista falsettia joka muistuttaa paikoin jopa Philip Bailey'ta, ja jälleen vain veikkaan, että kyse ei ole Al Hudsonista, koska aiemmin ei ole tällaista kiihkoa yhtyeen laulussa kuultu. Ilmeisesti kyse on Kevin McCord:ista. Erikoinen ja yllättävä veto yhtyeeltä kaiken tämän syntiikkafunkin keskellä, sillä tämä tosiaan voisi olla 70-luvun puolivälistä Miami-labelilla.

Vinyylin B-puoli avautui täydellisellä gospel-hartaudella tulkitulla balladilla He Is My Friend, ja hengelliset lyriikathan tuossa onkin. Tämä todistaa hyvin Al Hudsonin äänen sielukkuutta perustenorillaan, sillä vaikka Alin sävy on hieman tuollainen poikamainen, niin raastaavaa vääntöä riittää enemmän kuin monella maskuliinisemmalla soul-laulajalla. Todella rankka tulkinta ja ällistyttävä veto kesken tällaisen klubi-imagoon satsatun kiekon.

Come Give Me Your Love esittelee jälleen Candye Edwardsin tummaa ja syvää soul-ääntä, ja laulutekniikkakin on parempi kuin sooloilemaan lähteneen Alicia Myersin, vaikkakaan ei mikään täydellinen Candyellakaan. Kappale yhdistelee rentoa soul-tunnelmaa torvisektioineen sekä Instant Funkilta lainattua "any time, tonight's fine"-hokemaa funk-vivahteineen.

Reilummin funkiin kääntyy vielä seuraava raita Burn It, joka hetkittäin eksyy jo harharetkille keyboard-seikkailuineen, mutta on tuossa ihan hyviäkin funk-aineksia. Myös Edwardsin vääntelyt menevät paikoin epävireisen puolelle.

Albumin päätösraitana oli haikea 70-lukulainen falsettiballadi Your Love Is All I Need, jolla yhtye tosiaan esittelee kaksikin eri falsettiääntä, eli se toinen ei ole Al Hudson, mutta en tiedä kuka.

Levystä ei taida olla saatavana laillista CD-kopiota tällä hetkellä. Tämä oli niitä kiekkoja, joista Funky Town Grooves teki varhaisvuosinaan laittoman vinyylirippauksen CD-levylle, ja levyä oli kyllä saatavana myös Japanilaisen Dizzarren lipukkeilla, mutta niiden lipukkeiden sisällä siis pelkkä FTG:n luvaton Bluebird-painos. Eli ymmärtääkseni tästä ei ole saatavana kunnollista CD-kopiota tällä hetkellä - toivotaan että sellainen pian ilmestyy.

Mainittakoon vielä, että tuon vuoden 2008 FTG-kopion CD-bonusraitana oli kuulas fonin sävyttämä balladiduetto Let's Talk, josta nimen perusteella tietysti kaikki tietysti olettivat, että kyse oli myöhemmästä Let's Talk (about Sex) funk-hitistä, mutta tämä olikin vuoden 1988 Capitol-albumilta vohkittu balladi - veikkaan että puhdas munaus FTG-kavereilta... Mutta itse kappalehan on erinomainen.

Soul Town Rating: ***1/2

Reviewed by Ismo Tenkanen



Yhtyeen seuraava albumi:

One Way: Who's Foolin' Who One Way: Who's Foolin' Who (1982)

Takaisin etusivulle