Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Norman Connors: Take It to the Limit (Expanded Edition)

Norman Connors: Take It to the Limit CD

November 6, 2013

The original release on US Arista, 1980
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2013

Rating: 10/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme

1) Take It to the Limit
2) Melancholy Fire
3) You’ve Been on My Mind
4) I Don't Need Nobody Else
5) Justify
6) Black Cow
7) You Bring Me Joy
8) Everywhere Inside of Me
9) Melancholy Fire (7" Version)
10) Take It to the Limit (12" Version)
11) Take It to the Limit (7" Version)

Tuottajalegenda Norman Connorsin uran huipentuma, vuonna 1980 ilmestynyt Take It to the Limit -albumi, on ollut saatavilla aiemmin CD:nä sekä Japanin-painoksena että brittiläisen Expansionin tuplapakettina kyytipoikanaan vuoden 1981 Connors-kiekko Mr. C. Lisäksi peräti viisi levyn kappaleista julkaistiin 1990-luvun lopussa Melancholy Fire: The Best of Norman Connors -kokoelmalla (Razor & Tie, 1999). Albumi lienee siis tuttu useimmille Soul Townin asiakkaille. Mutta jos ei ole, kannattaa levy poimia talteen, sillä kyseessä on ehdottomasti yksi 1980-luvun soulin merkkiteoksista.

Take It to the Limitin soitto- ja sovitustehtävistä vastasivat suurin piirtein samat soulin ja jazzin kärkinimet kuin Invitation-albumilla (Arista, 1979), joten soundit ovat ylelliset. Materiaalinsa osalta Take It to the Limit on huomattavasti vahvempi, sillä Connors sai nyt keskittyä laatusouliin Invitationin väkinäisen diskohaparoinnin sijaan. Hissijatsi-instrumentaalejakin levyllä on vain yksi, unelias versio Steely Danin kappaleesta Black Cow, jolla viihteellisestä vaskisooloilusta vastaa Freddie Hubbard.

Nimikappale, albumin ensisingle Take It to the Limit on Invitation-albumin vokalistilöydön Adarithan kiihkeästi tulkitsema ja Phyllis St. Jamesin kirjoittama huippusävelmä. Vaikka tempo on nopea, kyseessä on pikemmin kevytkulkuinen ja radiosoittokelpoinen soultanssittaja kuin varsinainen diskoraita. Sovituksessa korostuvat kitara, perkussiot ja jouset sekä Jones Girls -kolmikon lauluosuudet kertosäkeessä (”You got to go all the way for love / Don’t go halfway / Take it to the limit”). Funky Town Groovesin julkaisun bonuksena on kappaleen maksiversio, jolla saadaan neliminuuttiseen albumiversioon hitunen lisää pituutta. Täyden kympin raita, joskin Connors tuotti seuraavana vuonna Jean Carnille kaksi muuta St. James -sävelmää, joista Bet Your Lucky Star on toisinto Take It to the Limitistä mutta Carnin huikean laulusuorituksen myötä vielä esikuvaansa parempi.

Adaritha tulkitsee levyllä myös maukkaiden saksofoniosuuksien ja Jones Girlsin harmonisoinnin tukemana laadukkaat balladit You’ve Been on My Mind, Justify ja You Bring Me Joy. Vaikka kaksi ensin mainittua ovat omat suosikkini, suurimmaksi klassikoksi muodostui David Lasleyn kirjoittama ja Anita Bakerin myöhemmin läpimurtoalbumilleen Rapture (Elektra, 1986) levyttämä You Bring Me Joy. Connorsin versiolla David T. Walkerin kitarakuvioiden koristama tausta on vuorostaan esimakua Bakerin debyyttialbumin The Songstress (Beverly Glen, 1983) sovituksille.

Invitation-albumilla vieraillut, äskettäin edesmennyt Al Johnson sai tällä kertaa laulettavakseen Lou Courtneyn tarttuvan sävelmän I Don’t Need Nobody Else, jonka Marvin Gaye -henkinen sovitus ei ole kaukana Connorsin tuottaman Johnsonin sooloalbumin Back for More (Columbia, 1980) klassikosta I’ve Got My Second Wind.

Levyn hienostuneeseen tunnelmaan sopii erinomaisesti myös Leon Ware, joka tulkitsee oman jazzahtavan balladinsa Everywhere Inside of Me. Maukas sovitus on kuin yhdistelmä miehen myöhempien Elektra-albumien helmistä Rockin’ You Eternally ja Deeper Than Love.

Onhan tuossa jo riittämiin yhdelle levylle. Mutta vielä on mainitsematta albumin kiistattomin klassikko Melancholy Fire, jonka kirjoittajaksi on merkitty mysteerinimi David De Marco. Puupuhaltimilla koristeltu mediumtempoinen tausta ja Jones Girlsin toistama kertosäe ”I got a melancholy fire / In my heart desire / Just for you” kelpaisivat sellaisenaankin ensiluokkaiseksi herrasmiessouliksi, mutta toki kappaleen kruunaa gospelpiireistä löydetyn – ja tuolloin vielä teini-ikäisen – Glenn Jonesin ekstaattinen vokaalivenyttely.

Singlenä Melancholy Fire menestyi soullistalla mukavasti (sija 20) ja ylsi listaviikoissakin lähes tasoihin Connorsin läpimurtokappaleen You Are My Starshipin kanssa. Siinä missä Starshipia on tulkittu uudelleen useita kertoja, yhteenkään Melancholy Fire -coveriin en ole törmännyt. Eipä tuohon taida olla muuta selitystä kuin Jonesin ylittämätön laulusuoritus.

Soul Town Rating: *****

Reviewed by Kimmo Heikkinen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle