Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Norman Connors: Saturday Night Special (1975 reissue)

Norman Connors: Saturday Night Special

November 24, 2013

The original release on US Buddah 1975
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2013

Rating: 7/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme

1) Saturday Night Special
2) Dindi
3) Maiden Voyage
4) Valentine Love
5) Akia
6) Skin Diver
7) Kwasi
Bonus tracks:
8) Kwasi (7" Version)
9) Valentine Love (7" Version)

En malta olla hehkuttamatta tyytyväisyyttäni Funky Town Groovesin tämän syksyn uusintajulkaisuvalintoihin, kun FTG on pistänyt markkinoille sarjan albumeita kahdelta suurelta suosikiltani, Norman Connorsilta ja Gladys Knight & the Pipsiltä. Molemmista artisteista olen ehtinyt kirjoittaa jo pidemmät storyt, Connorsista Soul Expressiin ja Gladysista Soul Townin sivuille juuri 70-luvun ja 80-luvun alun materiaalista, joita FTG vielä nyt loistavasti täydentää mm. vuoden 1985 Life-albumin uusintajulkaisulla, johon palaan lähiaikoina. Kun vielä sekä Norman Connorsin että Gladysin osalta artistien CD-uusintajulkaisuissa on ollut käsittämättömiä puutteita tai painokset ovat olleet vuosia loppu ja tähtitieteellisissä hinnoissa, FTG:n reissuet tulevat todella tarpeeseen. Ja muistakaahan se, että FTG:n painokset ovat tuhannen tai kahden rajoitettuja painoksia, joten nämä uusintajulkaisut kannattaa poimia nyt muutaman kuukauden sisällä talteen, ettei tarvitse taas muutaman vuoden jälkeen harmitella, miten hinnat ovat pompanneet pilviin.

Vaikka Gladysilla ja Norman Connorsilla ei äkkiseltään ajatellen ole juuri mitään yhteistä, niin yhdistävä tekijä tässä tapauksessa on tietysti se, että molemmilla oli 1970-luvulla pitkä kausi Buddah-levymerkillä, jonka arkistoihin FTG:llä on nyt auennut tie, ja Melba Moore -sarjan jälkeen britti-kaverukset pääsivät nyt siis julkistamaan Gladysin ja Norman Connorsin Buddah-kauden levyjä remasteroituina alkuperäisiltä master-nauhoilta. Ja mikä parasta, FTG on samaan yhteyteen onnistunut kaivamaan samoilta artisteilta myös muiden levymerkkien julkaisuja 70- ja 80-luvulta, eli mm. Columbian ja Aristan äänitteitä.

Connorsin albumit ovat nyt syys-marraskuun aikana tulleet FTG:ltä ulos epäkronologisessa järjestyksessä, joten niitä on nyt Soul Towninkin sivuilla käsitelty melko satunnaisessa järjestyksessä, mutta täyden Connors-diskografian voi luntata myös Soul Expressin nettisivuilta tästä linkistä. Ne Connorsin kaksi ensimmäistä sooloalbumia, Dance of Magic ja Dark of Light ovat vielä tätä kirjoittaessa julkaisematta uudelleen FTG:llä, levyt olivat siis Buddahia edeltävää kautta Cobblestone-merkillä vuosilta 1972-1973, mutta niistäkin on nyt tulossa 2on1-setti. Sellainen oli jo aiemmin saatavilla Englannissa Sequel-merkillä, hintapyynnöt Amazonissa 150-250 puntaa, joten hienoa saada sekin uudelleen mid price -hintaluokkaan saataville.

Rumpali Norman Connors aloitti sooloalbumien levyttämisen siis vuonna 1972 jazz-artistina, ja ensimmäiset albumit olivat siis silkkaa jazzia, mutta juuri tällä vuoden 1975 albumilla Connors osoitti kiinnostuksensa laulettua jazzia ja soulia kohtaan, rekryämällä solistiksi lahjakkaan nuoren naislaulajan, Jean Carn, joka sittemmin sai sopimuksen Philadelphia International -levymerkillä ja nousi yhdeksi soul-tähtitaivaan taitavimmista ja upeimmista laulajattarista. Carn oli siis Connorsin ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen vokalistilöytö, ja Jean Carnesta alkaen Connorsille tuli suorastaan tavaramerkiksi esitellä jokaisella albumillaan joku superlahjakkuus. Kaikista heistä ei tullut soul-listojen ykköshittejä levyttäneitä supertähtiä, mutta monesta (Jean Carn, Phyllis Hyman, Glenn Jones) tuli, ja ne vähemmälle suosiollekin jääneet solistit (Eleanor Mills, James Robinson, Adaritha, Beau Williams etc.) olivat aivan huikeita ja olisivat ehdottomasti ansainneet hekin suuren läpimurron.

Toinen laulaja, jonka Connors nosti pinnalle tällä albumilla, oli Michael Henderson, hänkin tuleva suursuosikkini, joka oli myös jazzin puolelta soul/funk-areenoille soluttautunut kaveri, muusikkona basisti, mutta myös taitava tenorivokalisti, joka otti paljon vaikutteita myös Marvin Gayelta falsetteineen. Arvelen, että Henderson oli otettu tälle albumille lähinnä sen takia, että hän oli kirjoittanut upean laulun Valentine Love, joka oli tyylikäs balladiduetto Jean Carnen ja Hendersonin tulkitsemana. Kappale on huikea näyttö Jean Carnelta, joka peittoaa toki duettoparinsa sata nolla, mutta ihan varteentotettava solisti myös Hendersonista kehittyi. Ennen omaa soolouraansa (sekin alkoi Buddahilla) Michael Henderson sai ison hitin Norman Connorsin seuraavalla albumilla You Are My Starship, säveltämällä ja laulamalla sen unohtumattoman nimikappaleen, mutta palataan tuohon albumiin sitten vielä erikseen. Tuosta tulikin mieleeni, että toivottavasti FTG saa päähänsä pistää Hendersonin Buddah-albumit uusintajulkaisuiksi, sillä yhdenhän (Slingshot) FTG on jo julkaissutkin.

Tämän albumin solistitähti oli siis kuitenkin nimenomaan Jean Carn, joka oli aloittanut uransa myös jazz-puolella Doug Carn-nimisen jazz-muusikon vaimona ja solistina Dougin levyillä. Bossa nova -guru Antonio Carlos Jobimin Dindi on 7 ja 1/2-minuuttisena kiemuraisena tulkintana vielä selkeästi Jeanin jazz-puolta, ja ehkä monen soul-harrastajan makuun liiankin jazzia, mutta olen itse pitänyt myös Jean Carnen improvisaatiokyvyistä. Jean Carn (sittemmin hän itse päätti muokata nimensä muotoon Jean Carne) liikkuu vokalistina huikealla ääniskaalalla ja on hyvin vakuuttava niin liukuessaan oktaavista toiseen jazz-improvisoijana kuin pursuttaessaan kurkkuäänellä rankkaa soulia. Olen nähnyt hänet live-konsertissa kolme kertaa, ja hän on edelleen 2010-luvulla aivan täydessä vedossa (syntynyt v. 1947, kuten myös Norman). Expansionin Ralph Tee näkyy olevan myös melkoinen Jean Carn -fani, ja Ralph on koonnut Expansion-merkille myös verrattoman Collaborations-kokoelman Carnen jazz-vierailuja ja tuntemattomampia helmiä - suosittelen!

Norman Connors: Beyond a Dream

Sellaiselle soul-diggarille, joka ei välitä jazzista, en tätä albumia kuitenkaan suosittele, sillä Valentine Love on levyn ainoa soul-laulu, ja hyvin eri tyyliä kuin loppu albumi, joka on pääosin instrumentaali-jazzia, ja esittelee sooloilijoina mm. saksofonisti Gary Bartzin, pianisti Onaje Allan Gumbsin ja kitaristi Lee Ritenourin. Connorsin omia rumpalinkykyjä on jazz-piireissä joskus vähätelty, mutta ei pidä unohtaa, että hän on soittanut mm. sellaisten jazz-legendojen kuin Archie Shepp ja Pharoah Sanders kanssa. Connorsillahan oli Sandersin kanssa jazz-albumi vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1981 Novus-merkillä, ks. kansikuva ohessa. Tämä vuoden 1975 albumi on siihen nähden vielä svengaavaa ja melko helppotajuista jazzia. Tai ainakin verrattuna noihin Sanders-levytyksiin, ja levyn soolo-osuudet ovat kaukana modernin jazzin kokeellisuudesta. Jean Carn vierailee merkittävässä roolissa myös kappaleella Skin Diver, jossa Carn leijailee välillä aivan omissa sfääreissään lähes ooppera-tyyliin trumpetin ja pianon maalaileman taustan yllä. Ei siis kovin lähellä Philly-soulin diskoraitoja, joiden myötä Jean Carn teki läpimurtonsa omalla soolourallaan...

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle