Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Norman Connors: Love from the Sun / Slewfoot (1974 reissue)

Norman Connors: Romantic Journey  CD

June 7, 2014

The original releases on US Buddah, 1974
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2013

Rating: 7/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
Love from the Sun (1974):
1) Revelation
2) Carlos II
3) Drums Around The World
4) Love From The Sun
5) Kumakucha (The Sun Has Risen)
6) Holy Waters

Slewfoot (1974):
7) Mother Of The Future
8) Back On The Street
9) Welcome
10) Slew Foot
11) Dreams
12) Chuka
13) Jump Street

Tämä arvio on lähinnä vain hälyttämään Norman Connorsin jazz-levytysten ystäviä siitä, että FTG:n uusintapainos Normanin kahdesta ensimmäisestä Buddah-albumista - molemmat vuodelta 1974 - on nyt myyty loppuun, ja viimeisiä kopioita viedään jälleenmyyjien varastoista. Arvatenkin levystä pyydetään kohta järkyttäviä hintoja eBayssa ja Amazonin Marketplacessä.

Slewfoot-albumista oli jo aiempi CD-painos, joka sekin on myyty loppuun, mutta Normanin debyytti Buddah-merkillä, Love from the Sun on todellinen rariteetti, ja sen ovat nostaneet legendaariseen statukseen tietysti myös levyllä vierailevat tunnetut jazz-nimet Herbie Hancock, Hubert Laws, Eddie Henderson, Gary Bartz ja Dee Dee Bridgewater. Meno on vierailevasta laulajatarsolistista Dee Dee Bridgewater huolimatta ihan silkkaa jazzia, eli albumia ei kannata hankkia, jos vain haaveilee sen sisältävän samanlaisia soul-balladihelmiä kuin Connorsin myöhemmät albumit.

Levystä kuulee, että se on rumpalin levy, sillä Connors esittelee rumpalin taitojaan laajasti, ja Drums around the World on tietysti jo otsikkonsa perusteella perkussioarsenaalin esittelyä vahvassa afrohengessä.

Bridgewater vierailee kahdella raidalla, otsikkokappaleella Love from the Sun ja päätösraidalla Holy Waters. Edellinen on Lawsin huilun ja Eddie Hendersonin trumpetin värittämä eteerinen balladi, jolla Bridgewater tulkitsee Richard Clayn kirjoittamaa spirituaalista sävelmää. Ei tällä tosiaan mitään tekemistä ole vielä soulin kanssa, toisin kuin Connorsin myöhemmillä lauletuilla balladihelmillä. Tämän esityksen pohjalta on jopa vaikea kuvitella, että Bridgewater kokeili hetken soul-laulajankin uraa Elektra-levymerkillä, toki vain tilapäisesti. Dee Dee irrottelee kuitenkin ihan svengaaasti jazzia albumin päätosraidalla Holy Water. Jazz-piireissä arvostetaan suuresti myös Bridgewaterin vuoden 1974 sooloalbumia Afro Blue.

Toisella Buddah-albumillaan Slew Foot Connors siirtyi jo kaupallisemman fuusio-jazzin pariin, ja tätä albumia on siis aiemminkin prässätty CD:nä, mutta painokset myyty siitäkin loppuun, joten ei pidä ihmetellä, miksi tämä 2on1-paketti myytiin alle puolessa vuodessa loppuun. Nyt solistina oli nuori Jean Carn, jonka tyyli oli jo enemmän myös soul-miehen makuun, vaikka tästä on vaikea vielä tunnistaa sitä samaa Jean Carnea, joka 70-luvun lopussa murtautui soul-eliittiin Philadelphia Internationalin sooloalbumeilla. Arvostan Jean Carnea vokalistina yli kaiken, eikä vähiten siksi, että hän todella pystyy muuntautumaan juurevasta soulista lennokkaaseen jazziin, ja pusertaa joka sektorilla antaumuksellista, jopa kurkkuäänistä tulkintaa. Todellinen pitkän linjan solisti, jolle kaupallisen menestyksenkin soi mielellään - Jean saavutti vihdoin jopa ykköshitin soul-listoilla vuonna 1986 Omni-levymerkillä. Tuon Jeanin vuoden 1986 albumin Closer Than Close on sittemmin julkaissut CD:nä Expansion - palataan tuohon lähiaikoina!

Musiikillisesti Connors liikkui albumilla sulavasti myös funkin suuntaan, ja paikoin albumilla on myös Blaxpolitation-soundtrackien tunnelmaa - tuossa lajissahan jazz-funk-muusikot erityisesti kunnostautuivat 1970-luvun alkupuoliskolla. Albumin funkein koitos on otsikoitu Back on the Street, ja tuo tosiaan sopisi vaikka dekkariteemaksi Shaft -soundtrackille. Samoilla linjoilla on myös toinen funk-instrumentaali Chuka.

Jean Carnen toinen kontribuutio Welcome on John Coltrane'a, ja Carnen laulu melkoista vokaalikaartelua ja -akrobatiaa - äärettömän kaukana soul-laulannasta. Päätösraita Jump Street valahtaa rock-jazz-fuusion puolelle. Muilta osin kuitenkin varsin kuuntelukelpoinen albumi näin soul-miehellekin.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle