NEO-SOUL

Soulin uusi sukupolvi - vaikutteet 70-luvun soulista

Parhaita lajin edustajia:

EMERALD JADE A New Classic CD 22 e
ANTOINIQUE Introducing Antoinique CD 22 e
MONÉT Essence US CD 22 e

JULIE DEXTER Conscious US CD 22 e
KINDRED The Family Soul: Surrender to Love US CD 22 e
JILL SCOTT Experience: Jill Scott 826+ 2-CD 24 e

Neo-soul tai "nu soul" oli nimike sille tyylisuunnalle, joka käynnistyi 90-luvun puolivälissä vastavetona hip hopin kyllästämälle, koneelliselle ja levy-yhtiön markkinointikoneistojen kylvämälle 90-luvun R&B:lle. Sellaiset artistist kuin D'Angelo, Maxwell, Erykah Badu, Angie Stone, Jill Scott ja Ledisi julkaisivat omat persoonalliset levynsä, kukin hieman erilaisista vanhoista ja uusista aineksista sekoittaen, ja saivat perässään todellisen buumin neo-soul-artisteja niin pieniltä indie-merkeiltä kuin suurilta major-yhtiöiltä.

Neo-soulia on kritisoitu aivan oikein puhtaaksi markkinointinimikkeeksi, mitä se tietysti olikin, mutta ei pidä unohtaa että "soul" oli yhtä lailla 60-luvulla markkinointinimike, jolla kaupattiin mustien populaarimusiikkia: "uusi" soul meni paremmin kaupaksi kuin vanha R&B. Nyt kun 90-luvulla oli taas vanha R&B-nimike otettu käyttöön lauletuista, mutta musiikillisesti hip hop -pohjaisista levyistä (á la Mary J. Blige), niin vastaavasti piti ottaa uusi termi käyttöön erottamaan melodisempi, akustisempi "neo-soul"-soundi koneellisesta, hip hop -sävyjen kyllästämästä R&B:sta. Keskenään eri neo-soul-artistit saattoivat kuitenkin esittää hyvinkin erilaista musiikkia, kun eri artistien vaikutteet tulivat milloin jazzista (Fertile Ground, Ledisi), milloin folkista (India.Arie), milloin 70-luvun soulin esittäjistä kuten Marvin Gayesta, Curtis Mayfieldista, Donny Hathawaysta tai Stevie Wonderista.

Yhdistäviä tekijöitä voitiin kuitenkin kuulla kaikilla neo-soul-artisteilla: olennaista oli omaehtoisuus laulujen kirjoittamisessa, oman musiikin säveltämisessä, ja persoonallisuus oli taas tärkeämpää kuin kopioida tuoreinta listasoundia. Aidot instrumentit tekivät samalla paluutaan taustoille, oikeat rummut kuulostivat taas käsittämättömän hyviltä listoja hallineen turruttavan konebeatin lomassa. Jazzin puolelta lainattiin mieluusti muusikoita puhaltimineen. Rhodes-sähköpiano oli monen artistin soundin perusta, mm. Alicia Keys, Frank McComb ja D'Angelo rakensivat musiikkinsa voimakkaasti Rhodes-pianon soundin varaan.

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page