Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Michael Henderson: Wide Receiver
(1980 reissue)

Michael Henderson: Wide Receiver CD

September 6, 2014

The original release on US Buddah LP 6001, 1980
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014

Rating: 7/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
Buy the CD from our CD shop


1) You're My Choice
2) Make Me Feel Like
3) Reach Out For Me
4) Wide Receiver
5) I Don t Need Anybody Else
6) What I m Feeling
7) Ask The Lonely
8) There s No One Like You
9) Prove It

Bonus Tracks:
10) Wide Receiver (Part 1)
11) Wide Receiver (Part 2)
12) We Are Here To Geek You Up (7" Version)
13) We Are Here To Geek You Up (12" Version)
14) Can We Fall In Love Again (7" Version)


Wide Receiver on Michael Hendersonin uran menestyksekkäin albumi yhdessä loistokkaan In the Night-Time-albumin kanssa. Tuo viimeksi mainittu vuoden 1978 helmi nousi Billboardin soul-albumilistan sijalle 5, myi kultalevyrajan verran (500.000 kopiota) ja pysyi listoilla 32 viikkoa. Tämä vuoden 1980 Wide Receiver ei yltänyt kultamyyntiin, mutta nousi sijalle 6. soul-listoilla, ja oli listoilla 27 viikkoa. Albumin oli julkaissut Englannissa CD:nä jo Cherry Red SuperBird-labelillaan, mutta FTG ei malttanut olla ottamatta levystä vielä omaa painostaan.

CD-uusintajulkaisun markkinat ovat puhtaasti USA:ssa ja soul/funk-diggareiden keskuudessa. Siinä missä moni muu soul/funk-artisti 80-luvulla pyrki cross over -markkinoille kosiskelemalla valkoista valtayleisöä, Henderson näytti tekevän tasan päin vastoin. Levyn vetonaulat ovat sysimustaa funkia kieli poskessa -lyriikoilla, ja funkin väliin jää muutamia raikkaita soul-raitoja. Albumilla ei ole yhtään kompromissia popin suuntaan.

Nimikappale Wide Receiver on tapaus sinänsä, sillä se irvailee amerikkalaisen jalkapallon play off -ottelussa tapahtuneelle käsittämättömälle tuomarivirheelle, ja lyriikoissa Michael arvelee, että "the referee must have been smokin' a joint"... Netistä on helppo kaivaa keskustelustringejä, joissa aina joku kertoo, mistä oli kyse:
"It is actually about the '79 playoffs when the Steelers knocked out the Oilers. There was a call against the Oiler's Mike Renfro (out of bounds) but the re-play clearly showed that was not true but the ref wouldn't budge on his call. Line - "I got both my feet down and still I didn't get the point" "the referee must have been smokin' a joint" The knock on the door refers to this being the second time in a row the Steelers knocked out the Oilers." (Siteeraus YouTube-kommenteista).

Itse kappale on P-funk-vaikutteinen koukuttava funk-mäiske, ja Henderson levytti 80-luvulla näitä lisääkin. CD-levyn bonusraidaksi FTG onkin valinnut vuoden 1981 Slingshot-albumin samankaltaisen funk-mäiskeen (We Are Here) To Geek You up, josta on myös pidennetty 12 tuuman version (6:26). Tämän sysimustempaa funkia saa etsiä myös George Clintonin tuotannosta...

Albumin kakkossinkuksi lohkottiin toinen saman kaliiperin, mutta vielä rock-fuusio-makuisempi funk-jytke Prove It, jonka lyriikoissa puolestaan kyynisesti kommentoidaan viihdeteollisuutta. Pitää kuitenkin taas kerran hämmästellä Alex Hendersonin höpinöitä FTG:n kansiteksteissä, joissa hän toteaa mm. "some people were surprised to see a quiet storm icon like Henderson having a hardocre funk song back in 1980". Faktahan oli, että Michael oli luonut muusikon maineensa Miles Davisin fuusio-jazz-basistina, ja mieheltä suorastaan odotettiin funkia ja fuusiota uransa alkuaikoina. Ne "quiet storm" -balladit tulivat kuvioon vasta myöhemmin, ja ne päin vastoin olivat monelle Michael Hendersonin uraa tunteville kenties yllätys. Noista Alexin kommenteista paistaa suoraan läpi se, että hän oli itse aiemmin tuntenut Michaelin uraa vain romanttisten balladien á la Can't We Fall in Love Again kautta. Tuo kappale oli siis vuoden 1981 Phyllis Hyman-duetto, ja top ten -hitti, ja FTG on poiminut senkin mukaan tälle albumille, vaikka se on seuraavalta albumilta Slingshot alun perin.

Mutta Michael Hendersonin uraa pidemmän aikaa seuranneille ei tullut yllätyksenä myöskään Hendersonin soul-puoli, olihan hän levyttänyt soul-balladeja jo Norman Connorsin vieraana ennen soolouraansa, ja duetoinut niin Jean Carnen kuin Phyllis Hymanin kanssa. Tuo vuoden 1981 iso hitti toikin uudelleen yhteen kaksi Buddahille soolouraansa aloittanutta artistia, ja Phyllis on tuolla pehmeän romanttisella laululla ärhäkkä ja rankka kuin mikä. Michael jää selvästi Phyllisin varjoon, mutta yrittää hänkin kaivaa laulustaan tavallista enemmän särmää.

Jos oli tuo Hyman-duetto elokuvateemamainen ja sokerinen (3. osapuolen kirjoittama) sävelmä, sitä eivät suinkaan olleet Henderonin itse kirjoittamat soul-sävelmät, joissa ei tosiaan ollut pop-henkisyydestä jälkeäkään. Albumilla on kuitenkin ehkä hieman yllättäen kolme cover-laulua, joista Hal David/Burt Bacharah-sävelmä Reach out for Me julkaistiin myös albumin kolmantena sinkkuna. Kappale on alun perin Lou Johnsonin ja Dionne Warwickin tunnetuksi tekemä tyypillisen hienostunut sävelmä, josta Henderson esittää ihan tyylikkään, saksofonilla vahvasti väritetyn tulkinnan.

Yllättävämpi cover oli Motown-ohjelmistosta poimittu Ask the Lonely, Four Topsien varhaistuotantoa vuodelta 1965 alun perin, mutta pitää muistaa myös se, että Hendersonin soitteli myös Marvin Gaye-levytyksillä nuorena muusikkona. Eihän Michael omalla tulkinnallaan pärjää Levi Stubbsin järeälle baritonille, mutta ei tässäkään Michaelin laulusuorituksessa mitään hävettävää ole. Kappaleen vanhoillinen jousitausta on melkoine kontrasti noille albumin funk-jyräkysille.

Kolmas cover-sävelmä, Lou Courntneyn I Don't Need Nobody Else on soul-diggareille tutumpi Norman Connorsin parhaalta albumilta Take It to the Limit, jolla sen esitti Al Johnson. Tuo Connorsin albumi ja tämä Hendersonin Wide Receiver julkaistiin lähes samaan aikaan vuonna 1980, joten vaikea sanoa, kumpi noista cover-versioista on aiemmin levytetty. Vertailussa Connors ja Al Johnson vievät niukasti pidemmän korren, ja etenkin Connorsin tuotanto ja sovitukset ovat eri tasoa. Lou Courtneyn hienoa alkuperäisesitystä vuodelta 1974 voi kuunnella YouTubesta, ja Connors tavoitti paremmin sen tunnelman Al Johnsonin tulkitsemana. Erinomaista 1970-luvun soulia kaikin puolin.

Albumin avausraita You're My Choice edustaa myös Hendersonin soul-puolta, ja Eli Fountainen foni tukevoittaa rikkaasti sovitettua midtempo-taustaa. Hendersonin tuhti bassokuviointi kannattaa myös huomioida. Albumin kakkosraidalla, jo reilusti funk-henkisellä midtempoisella Make Me Feel Like vierailee naissolisti, jota ei kreditoida, eikä Alex Hendersonin kansiturinoista ole apua, etenkään kun hän ei ole onnistunut kontaktoimaan Michael Hendersonia itseään haastatteluun, vaan joutuu tyytymään kosketinsoittaja Sylvester Riversin tyhjänpäiväisiin korulauseisiin.

Kaiken kaikkiaan albumi oli turhankin paljon leimautunut funk-albumiksi sinkkulohkaisujen Wide Receiver ja Prove It myötä, kun enemmistö albumilla oli kuitenkin soul-henkisempää ja monin paikoin yllättävänkin traditionaalista 60- ja 70-luvun soulista ammentavaa musiikkia.

Soul Town Rating: ***1/2

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle