Michael Henderson siirtyi 1970-luvulta mm. Miles Davisin taustalla soittaneesta basistista soulin ja funkin pariin omalle levytysuralleen. Jo ennen debyyttisooloalbumiaan vuonna 1976 Henderson ehti säveltää mm. The Dramaticsien Be My Girl-kappaleen ja työskenteli aktiivisesti myös mm. Marvin Gayen What's Going On-klassikon taustavoimissa, joskin Hendersonin sävelmät Marvinille jäivät hyllylle ja näkivät päivänvalon vasta albumin 40-vuotispainoksella, joka julkaistiin kesäkuussa 2011.

Hendersonin sooloura sai lentävän lähdön Norman Connorsin puffaamana, kun Connors otti Michaelin vierailevaksi artistiksi vuoden 1975 albumilleen Saturday Love, jolle hän kirjoitti kappaleen Valentine Love, ja duetoi sen yhdessä Jean Carnen kanssa. Kappaleesta tuli soul-listojen top 10 -hitti, ja seuraavalle Connors-albumille Michael sai sitten kaksi lauluaan. Ensin julkaistiin sinkkuna Michaelin ja Phyllis Hymanin duetto We Both Need Each Other, josta saatiin top 30-hitti. Todellinen superhitti saatiin kuitenkin toisesta Henderson-sävelmästä You Are My Starship, jonka Michael sooloili yksin ja josta on tullut todellinen klassikko. Näin Michael Hendersonilla oli siis jo kolme soul-hittiä, ennen kuin ensimmäinen sooloalbumi sai päivänvalon vuosien 1976/1977 taitteessa.

Soolourallaan Michaelin musiikki jakautui aina kahteen leiriin: sysimustat funkit ja aistikkaat, usein romanttiset soul-balladit. Henderson lauloi osan lauluistaan falsetilla ilmeisesti Marvin Gayen innoittamana, osan tenorillaan, johon vuosien varrella on tullut syvyyttä ja tummuutta. Kun Michael Henderson vieraili vuoden 2011 tammikuussa Englannin Blackpoolissa Luxury Soul Weekenderissä, olikin jo odotettavissa, että falsettiin ei miehen ääni enää nousisi, mutta tenorissa oli voimaa ja ärhäkkyyttä senkin edestä.

Michael Hendersonin albumidiskografia on äskettäin koottu Soul Expressin sivuille. Lähes kaikki miehen levyt ovat olleet aikanaan saatavana CD-formaatissa, mutta varhaisemmat painokset ovat olleet loppuunmyytyjä pitkään, ja niistä on pyydetty viime vuosina jopa satoja taaloja tai puntia. Onkin korkea aika, että albumeista on alettu ottaa uusintapainoksia. Jälleen kerran asialla ovat olleet britit, eivät amerikkalaiset. Englannissa julkaistiin ensin Superbird-merkillä CD-painokset albumeista In the Night-time (1978) ja Wide Receiver (1980), ja nyt Funky Town Grooves jatkaa uusintoja julkaisemalla upean painoksen vuoden 1981 albumista Slingshot.

Tämä uusintajulkaisu on todella tehty siten kuten nämä uusintapainokset parhaimmillaan voidaan tehdä. Levy on remasteroitu alkuperäisiltä master-nauhoilta, soundit ovat loistokkaat, ja levykansiin on satsattu laatimalla myös asiantuntevat uudet esittelytekstit haastatteluineen. Niistä vastaa In the Basement-lehden päätoimittaja David Cole. Esittelyssä väännetään tottakai juttua myös levyn huomiota herättäneistä kansikuvista, joskin ihmetyttää etteivät britit saaneet uusintapainokseen mukaan sitä albumin takakantta, jossa Blues Newsin Michael Henderson -juttuni kuvatekstinkin (á la Juhani Ritvanen) mukaan "Onpa tytöllä komea kalasaalis, miettii Hendersonkin kiilto silmässä ja kuola suupielessä. Joo..." Hendersonin oma version Bahaman kuvaussessiosta ja takakansikuvan tytöstä voitte lukea CD-lipukkeesta!



Itse albumi oli tuttuun tapaan hyvin kaksijakoinen, kun mukana oli kolme kieli poskella vedettyä tappo-funkia George Clintonin vanavedessä. Hendersonin huumoria kuvastaa hyvin se, miten hän Luxury Soul Weekenderin konsertin lopussa, esitettyään jo useimmat tunnetuimmat laulunsa (mm. duetto-session Jean Carnen kanssa, jossa tulkittiin Valentine Love ja We Both Need Each Other, sekä You Are My Starship, joka ilman falsettia oli tietysti muunneltu aivan muuksi), kyseli konserttiyleisöltä, mitä vielä haluatte kuulla, "Slingshot? Geek You up?". No, vitsiksihän nuo oli tarkoitettu, kun kaikki halusivat kuulla tietysti miehen kulttiklassikon Take Me I'm Yours, joka oli poimittu myös festivaalin nimikkoalbumille Soul Togetherness 2010...

Nuo murhaavat funkit ovat kuitenkin omassa lajissaan ihan täyttä tavaraa, vaikka ymmärrän, että nämä P-Funk-efektit ja mouruavat syntetisaattorit eivät olleet soul-väen makuun. Slingshot kuulostaa suoralta jatko-osalta edellisen albumin amerikkalainen jalkapallo -aiheiselle julmalle funk-mäiskeelle Wide Receiver, jolla Michael mm. lyriikoissaan epäili, että finaaliottelun tuomarin on täytynyt olla pilvessä - kaikki muistavat kuulemma edelleen USA:ssa episodin, jossa tuomari oli vihellellyt aivan käsittämättömiä loppuottelussa...

"1980 AFC Championship game"
"Officials ruled that Houston wide receiver Mike Renfro was out of the end zone on a catch that was clearly inside the end zone at Pittsburgh in the 1980 AFC championship game. Replays show Renfro was obviously in bounds, but officials ruled the pass incomplete or somehow out of bounds; the Steelers went on to a win that sent the team to their fourth Super Bowl. Musician Mike Henderson went on to write a #1 hit song about this call entitled "Wide Receiver." I quote from this song: "I put both my feet down and still I could not get the point. I said the referee must have been smoking a joint." "
(Lähde: Raidernews.com)

Wide Receiver oli Hendersonin uran isoimpia hittejä, top 4 soul-listoilla ja 20 viikkoa listoilla, mutta Slingshot:ia ei julkaistu sinkkuna, vaan top teniin nousi albumilta Phyllis Hyman-duetto Can't We Fall in Love Again.

Toisena sinkkuna kokeiltiin kuitenkin albumin terävintä funkia We Are Here To (Geek You Up), joka groovaa rytmikitaran ja massivisen back beat -poljennon turvin ihan mallikkaasti, joskin on siis edelleen puhtaasti sysimustan funkin diggareille tarkoitettu ja varmasti täysi shokki sofistikoituneen soulin ystäville.

Levyn kolmas funk-taustainen raita In It for the Goodies oli jo soul-henkisempi ja melodisempi esitys, ja duetoijana oli pirteä naislaulaja Venna Keith, joka yritti vuonna 1983-84 soolouraakin, mutta laihoin tuloksin. Albumin päättävä Come to Me on kuitenkin hivelevän hieno soul-balladiduetto Michaelin ja Vennan tulkitsemana, yksi levyn suurimmista kohokohdista, ja ainakin albumin paras uusi sävelmä.

Soul-puolella oli yllättäen ulkopuolisena tuottajana soul-veteraani Chuck Jackson, joka vastasi kolmesta soul-raidasta. Singleksi lohkottiin siis Phyllis Hyman-duetto Can't We Fall in Love Again, joka oli viihteellinen sävelmä mutta kerrassaan ärhäkästi laulettu niin Phyllisin kuin Michaelin osalta. Kappaleesta saatiinkin top ten -hitti soul-listoille, tausta on myös kehujen arvoinen, kun toinen veteraani Gene Page vastasi puhallin- ja jousisovituksista.

Albumin kaksi muuta soul-raitaa olivat vanhojen 60-luvun soul-klassikoiden lämmittelyjä, jotka eivät itseäni niin kauheasti innostaneet levyn ilmestyessä vuonna 1981, mutta komealtahan nuo kuulostavat tänä päivänä. Kappaleet olivat Jerry Butlerin yhdessä Gamble & Huff -kaksikon kanssa kirjoittama Never Gonna Give You Up (Butlerin top 10- hitti vuodelta 1968, tosin otsikkona silloin lyhyempi Never Give You up), sekä Make It Easy on Yourself, Burt Bacharachin ja Hal Davidin klassikko, joka sekin oli alun perin Jerry Butlerin hitti jo vuodelta 1962. Hendersonin tulkinnoissa on paljon samanalaista pateettiisuutta ja dramaattisuutta kuin Butlerin esityksissä.

Oma suosikkini soul-puolelta oli kuitenkin päätösraita Come to Me:n ohella riisuttu, Marvin Gaye-henkinen falsettiballadi Take Care, joka palailee You Are My Starship-klassikon hienostuneeseen tunnelmaan, ja Michael laulaa kappaleen pääosin falsetissa hillityn pianotaustan ylle.

Monipuolisuutta albumilla oli siis enemmän kuin moni soul-fani toivoikaan, mutta ainakin sellaiselle mustan musiikiin harrastajalle, joka piti sekä rankasta funkista että laatu-soulista, albumi tarjosi paljon kuultavaa. Vastaavasti DJ:t eivät varmaankaan veivanneet levyltä muita kuin funk-mäiskeitä, jotka taas sofistikoituneemman soulin ystäville aiheuttivat vain näppylöitä.
Soul Town Rating: ****
P.S. Kuvissa ensin yllä albumin etukansi, jossa Hendersonilla oli selittelemistä, että "kaikki muutkin pitivät Bahamalla tuollaisia uikkareita", kun USA:ssa on totuttu vähemmän paljastaviin, shortsi-mallisiin uimahousuihin. Toisena kuvana enemmän mies-puolisia Hendersonin faneja kiinnostanut albumin takakansi, jossa Henderson "tiirailee mahtavaa kalasaalista". Kolmannessa kuvassa alla Henderson tykittää bassoaan Blackpoolin Luxury Soul Weekenderillä loppiaisena tammikuussa 2011.