Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Michael Henderson: Fickle
(1983 reissue)

Michael Henderson: Fickle CD

August 7, 2016

The original release on US Buddah LP 6004, 1983
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014

Rating: 5/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
Buy the CD from our CD shop


1) Fickle
2) Feeling Like Myself Once Again
3) One Step At A Time
4) Thin Walls
5) You Wouldn t Have To Work At All
6) Assault With a Friendly Weapon
7) Love Will Find A Way
8) Whip It

Bonus Tracks:
9) Fickle (7" Version)
10) Fickle (7" Instrumental)
11) Fickle (12" Version)


Olin kirjoittaa että tämä Fickle oli Michael Hendersonin viimeiseksi jäänyt albumi, mutta itse kokoamani albumidiskografia muistutti, että mieheltä tuli vielä Buddah-kauden jälkeen yksi albumi EMI America -levymerkillä vuonna 1986, nimeltään Bedtime Stories, jota en tosiaan ole kuunnellut sitten ilmestymisvuoden 1986 (varmaan syystäkin, koska haukuin sen miehen uran heikoimmaksi). Sitä ei kuitenkaan sisälly FTG:n uusintajulkaisuihin, joissa julkaistiin siis kuusi Michaelin seitsemästä Buddah-kiekosta, ja julkaisematta jäänyt paras albumi In the Night-time on saatavana Cherry Redin Superbird-merkillä.

FTG on koko kesän myynyt neljään taalaan omalla saitillaan uusintapainoksia repertuaaristaan, mutta Hendersonit eivät ole heille kelvanneet uusintapainoksiin. Lienevät siis myyneet hyvin nihkeästi, ja vasta nyt neljä vuotta ensimmäisistä painoksista on levyt saatu vihdoin myytyä loppuun, lukuunottamatta Wide Receiver-kiekkoa, jota on saatavana myös Superbird-merkillä. Lopulta siis myös tämä vuoden 1983 albumi Fickle on saatu myytyä loppuun julkaisijan omilla sivuilla, niin sitä on alkanut mennä kaupaksi meiltä jälleenmyyjiltäkin. Miehen heikoimmasta Buddah-levystä on kuitenkin kiistämättä kyse, joten suosittelen levyä vain täydellistä Henderson-kokoelmaa kerääville.

Aikakausi, eli vuosi 1983 - joka on muuten FTG-miesten lempivuosi - ei ollut enää otollinen Hendersonin kaltaisille muusikoille, kun aidot soittimet oli pitkälti korvattu syntikoilla ja ohjelmoiduilla koneilla, ja levy oli tehty ajan hengessä ulkopuolisten tuottajien "modernisoimana". Niinpä Hendersonin bassoa ei kuulla, vaan se on korvattu syntikoilla. Ylle näprätään lähinnä kitaraa, jota soitti Commodores-mies Thomas McClary, joka tuotti albumille neljä raitaa).

Mukana oli myös Kashif-tiimin puuhamies Paul Laurence, joka oli tuottamassa nimikappaletta Fickle, joka on uskomattoman surkea rock-funk-räpellys. Albumin ensisinkkuna se nousi kuitenkin Black-listan sijalle 33. Paljon helpommin tunnistettava Paul Laurence -tuotos on You Wouldn't Have to Work at All, joka on samaa soundia kuin mies tuotti esim. Evelyn Kingille ja Melba Moorelle samaan aikaan. Näitä samanlaisia tehtailtiin kuitenkin siihen tahtiin, että näitä mahtuu kolmetoista tusinaan, eikä kappaletta edes kokeiltu sinkkuna.

Kakkossinkuksi irrotettiin sen sijaan McClaryn kontribuutio Thin Walls, jossa on kepeää pop-country-sävyjä, jolla McCrary ilmeisesti seuraili Lionel Richien jalanjälkiä. Sinänsä melodinen laulu ei koskaan noussut listoille asti. Neliminuuttinen hyräily koristellaan lyhyellä fonisoololla.

McClary sai tuottaakseen kaikkiaan neljä raitaa ja vastaa levyn melodisemmasta osuudesta. Nuo country-vivahteet kuulostavat kyllä täysin oudoilta tällaisen kokeneen soul-jazz-funk-sankarin levyllä. Sävelkynää McClarylla on kohtuullisesti, mutta lopputulos on vain parhaimmillaankin leppoisa, kuten midtempo-balladilla Feeling Myself Once Again. Love Will Find a Away jäljittelee sitten häpeämättä jo Lionel Richien pop-balladityyliä, vaikka Henderson yrittää laulullaan pitää tunnelman soulin puolella.

Funk-puolella kuvaavaa on, että napakin funk Whip It on kopioitu suoraan vuoden miehen 1977 albumita Goin' Places. Jos Assault With a Friendly Weapon kuulostaa nimeltään funkilta, niin ei todella ole, vaan tämä on kevyesti kupliva, liki Solar-soundinen melodinen (Henderson-McClary) soul-laulu, itse asiassa taitaa jäädä tämän hyvin keskinkertaisen albumin parhaaksi hetkeksi.

FTG taitaa tavoitella bonus-raidoillaan "kaikkien aikojen turhimmat bonus-raidat" -pyttyä, kun loppuun on ympätty kolme "single-miksausta" Fickle-katastrofista, ja kaikki nimetty väärin. Ensimmäinen on oikeasti 7" singlen vokaaliversio, toinen 7" sinkun instrumentaaliversio, ja kolmas "maksisingleversio", joka itse asiassa on ihan sama kuin albumiversio... Ja jos nuo kolme nyt putkeen kuuntelee, niin vakuuttuu kyllä siitä, että levyllä soittavan syntsavelhon Sylvester Riversin - joka itsekin kutsuu haastattelussaan levyn tyyliä "hieman kokeilevaksi" - syntsankirskuttelu on kyllä ihan täyttä skeidaa ja lastentarhatasoa. Ymmärrän kyllä, että tyylisuuntaa pyritään kehumaan P-funkiksi, mutta kyllä oikeat Clinton-klaanin P-funk-levyt olivat ihan eri tasoa.

Soul Town Rating: **1/2

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle